Eilen laivalla nautitun päivällisen jälkeen päivämme jatkui edelleen ihanasta auringosta nauttien. Suomessa vuodesta niin häviävän pieni osa on lämpöä ja aurinkoa, että silloin kun sitä on tarjolla, niin pakkohan siitä on nauttia ulkoilmassa. Me suuntasimme siis päivällisemme jälkeen takaisin veden ääreen järvelle. Naapuriltamme lainasimme venettä ja aivan kotikonnuillamme sijaitsevasta soutuvenerannasta lähdimme matkaan.
Alkumatka taittui kivasti peräputputtimen voimin, mutta eikös meidän tuurilla moottori alkanut kenkkuilla ja lopulta se ei pysynyt käynnissä enää lainkaan, vaan sammuili tuon tuosta parin sekunnin välein. Soutuhommiksihan veneily siispä meni ja se puoli ei sitten taas mennyt kuten Strömsössä. Kauniista maisemista ja auringon lämmöstä nautimme kyllä soutamisestakin huolimatta. Loppumatkasta päätimme kuitenkin rantautua läheiseen saareen. Minä soudin onnettomilla taidoillani ja Larin tehtävä oli pitää koirasta kiinni ja opastaa rantaan. Lopputulos oli se, että koira ui veneestä rantaan, vene oli kivikossa ja huuto oli sen mukaista, että kuului varmaan koko Jyväskylään, että Tammilehdon perheellä rantautuminen ei nyt ihan sattunut onnistumaan. Joskos seuraavalla kerralla hiukan paremmalla menestyksellä ja onneksi meillä on uimataitoinen koira, joka lähinnä kiittää ylimääräisestä uintireissusta! 😀
