Tänään on taas vähän järjestetty yllätyksiä ja toteutettu unelmia. Kuten aiemminkin postauksessani olen kertonut, niin mielestäni elämässä täytyy pyrkiä toteuttamaan omia haaveitaan ja toki myös perheenjäsenten haaveita on mahtavaa toteuttaa yllätysten muodossa! Kaikki lähti siitä, kun veljeni hyppäsi benjihypyn Himoksella alkukesästä ja mainitsi tuon jälkeen, että seuraavaksi hän haluaisi hypätä tandem-benjin Helsingissä Larin kanssa sekä laskuvarjohypyn. Noh, joskus kannattaisi miettiä, mitä suustaan ääneen päästelee ja kenen kuullen, koska siitähän se idea sitten lähti. Aloimme järjestämään veljelleni syntymäpäiväyllätystä porukalla ja varasimme laskunvarjohypyn hänelle. Meille heräsi kuitenkin pieni epäilys, että uskaltaisiko Samppa tuota laskuvarjohyppyä hypätä vai menisikö pupu pöksyyn, joten päätin, että kustannan myös Larille tandemhypyn syntymäpäivälahjaksi, jotta pojat pääsevät hyppäämään samasta koneesta ja ovat tukena toisilleen. Larin kohdalla ei tarvinnut kuitenkaan epäillä, että uskaltaisiko hän hypätä vai ei, koska Larihan yhden hypyn hyppäsi jo muutama vuosi sitten. Lari oli kovasti mukana järjestämässä siis yllätyshyppyä Sampalle, mutta hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että tulisi hyppäämään myös itse.

 

Meille loogisin paikkahan olisi ollut Tikkakosken lentokenttä läheisen sijaintinsa vuoksi. Oltuani kuitenkin yhteydessä Tikkakosken laskuvarjokerhoon minulle kerrottiin, ettei siellä voitaisi toteuttaa hyppyjä siten, että pojat pääsisivät lähtemään hypyilleen samalta lennolta, vaan heidät pitäisi lennättää taivaalle erikseen peräkkäisillä lennoilla. Halusimme kuitenkin nimenomaan, että he pääsevät samalle lennolle, joten meille suositeltiinkin Utin laskuvarjokerhoa, missä toiveemme pystyttäisiin toteuttamaan. Seuraavaksi olikin sitten edessä tarinan keksiminen Larille, että miksi Sampan hyppy hypätäänkin 200 kilometrin päässä Utissa. Kerroimme Larille, että Tikkakoskelta oli ilmoitettu lentokaluston menevän huoltoon siten, että joko hyppyä pitäisi lykätä paljon eteenpäin tai sitten viikon päästä alun perin aiotusta ajankohdasta pääsisimme hyppyyttämään Sampan Utissa. Ajankohdan siirtymiseen syynä sen sijaan oli Larin venähtänyt polvi. Alun perin hypythän oli varattu jo viikko sitten sunnuntaille, mutta koska Larin polvi venähti kaksi viikkoa sitten, niin hypyn ajankohta oli pakko siirtää, jotta kinttu ehti parantumaan.

 

No sitten oli vielä jäljellä sen tarinan keksiminen, että miten saamme Sampan Utin lentokentälle ilman, että hän osaisi aavistaa, että tässä on nyt joku taka-ajatus. Tähän keksimme tarinan siitä, että isäni, joka harrastaa radioamatöörijuttuja, tarvitsi apua Kouvolan suunnalla yhden valtavan antennin pystyttämiseen, joten sen vuoksi lähdimme koko perhe auttamaan tässä massiivisessa projektissa. Kaikki jekkumme upposivat synttärisankareihin täydestä ja vaikka koko kesän olenkin saanut jatkuvasti miettiä, että kenelle voin sanoa mitäkin ja varsinkin Larin kanssa Sampan yllätyksestä on ollut todella vaikea puhua, niin onnistuimme yllätyksissä täydellisesti!

 

Seuraavassa tunnelmia päivän tapahtumista kuvina.