Aiemmin olenkin jo kertonut, että meillä on ollut tehtävälista, jossa on ollut jaoteltuna alkuvuoden jokaiselle kuukaudelle aika paljon jos jonkinmoista tekemistä vauvan tuloa silmällä pitäen. Tehtävää on ollut tammikuusta lähtien valtavasti ja jos en olisi aivan niin pedantti luonteeltani, niin vähemmälläkin tekemisen määrällä olisi aivan varmasti selvinnyt. Nyt kuitenkin on se tilanne, että tehtävälistastamme on kaikki kohdat ruksattu viimein yli lukuun ottamatta kohtaa ’viimeiset hankinnat’, jota en ole vielä maaliskuun tehtävistä yliviivannut. Tosin kaikki sellaiset hankinnat on kyllä jo tehty, mitä pitääkin tässä vaiheessa olla ja jos ja kun jotakin puuttuu, niin kerkeäähän sinne kauppaan sitten vauvan syntymänkin jälkeen.
Viikonloppuna meillä valmistettiin ruokaa aika antaumuksella, sillä tehtävälistan yksi kohta oli ’ruokien valmistus pakkaseen’. Nyt en tietystikään vielä tässä vaiheessa tarkoita mitään vauvan soseita, vaan ihan meidän aikuisten ruokia. Päätimme valmistaa vauva-arjen alkua helpottamaan muutamia ruokia pakkaseen, jotta välttämättä niinä väsyneimpinä päivinä, kun vauva on valvottanut puoli yötä, ei tarvitse alkaa rakentamaan ateriaa ihan alusta saakka. Lari teki siispä pakkaseen ison satsin kasvissosekeittoa, lihapullia ja lindströminpihvejä. Niistä sulattamalla saa nopeasti hyvän ruuan ja tarvitsee vain sitten lisäke kylkeen nopeasti tekaista.
Yksi tehtävälistan kohta oli ’vaipanvaihtopisteen järjestely’ ja nyt jo hyvän tovin meillä onkin toisessa kylpyhuoneessamme ollut sen näköistä, että kyllähän täällä vauva-arjesta varmastikin tullaan selviämään. Hoitoalusta, vaipat ja kaikenmoiset rasvat, purkit ja purnukat ovat järjestyksessä ja valmiina vauva-arkeen. Kotimme on varmasti paljon valmiimpi vauvan tuloon kuin me itse vanhemmat, jotka jännitämme jo aikalailla vauvan syntymää ja siitä alkavaa uutta vaihetta elämässämme.
Tuossa vajaa viikko sitten kerroinkin, että kun valmistelut alkaa olla tehtynä, niin minulla on hyvin aikaa nyt vielä vähän levätä ennen h-hetkeä, mutta en kuitenkaan jaksaisi aivan toimettomaksi ruveta, joten aina tulee touhuiltua jotakin. Niinpä viikonloppuna Larin tehdessä keittiössä kokkausmaratonia, minä ompelin vaunuverhon. Nojatuolin ja vauvan huoneen verhojen kankaasta jäi jonkin verran ylimääräistä, joten ajattelin käyttää tuon kankaan hyödyksi vaunuverhon muodossa. Tosin kangasta on vieläkin pieni pala jäljellä, joten vieläkin voisin keksiä jotain askarreltavaa lopusta kankaasta. Vaunuverhosta valmistin hieman normaalia pidemmän version, jotta sitä voisi käyttää myös näkösuojana turvakaukalossa tarpeen tullen. Tämmöinen tuli siispä tästä ompeluksestani tällä kertaa.
