Perhe

Maitoa on saatava!

Äitiyden myötä olen tietysti päässyt opettelemaan imetyksen saloja myös. Tai joutunut, miten sen nyt ottaa. Itselleni tämä alkuaika imetyksen kanssa ei todellakaan ole ollut helppoa, vaan pikemminkin se on ollut tässä taloudessa se koko vauva-arjen haastavin osuus. Imetyksen vuoksi on kiristelty hampaita, ulvottu kivusta ja itketty epätoivon vuoksi. Minua on lohduteltu monesta suunnasta, että kyllä ne vaikeudet ja kivut ajan kanssa menevät ohi ja että parissa viikossa ei pitäisi enää tosiaan imetyksen sattuakaan. Omalla kohdallani näin ei ole kuitenkaan ollut. Imetystä on nyt takana 2,5 viikkoa ja joka päivä näen toisinaan tähtiä imettäessäni.

 

Ennen vauvan syntymää haaveilin täydellisen onnistuneesta imetyksestä THL:n suositusten mukaisesti. Vauvan synnyttyä minut rysäytettiin kuitenkin näistä haaveista kovaa ja rytinällä maan pinnalle. Imetys ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista omalla kohdallani, mitä olin toivonut. Vauva syntyi hyvin pienikokoisena, vaikka oli masussakin viihtynyt 10 päivää yli lasketun ajan, ja pienestä koostaan johtuen vauva ei alkupäivinä jaksanut kovinkaan paljon imeä maitoa rinnasta. Jo ensimmäisenä päivänä sairaalassa tulikin vastaan tilanne, että hetikö tässä joudutaan turvautumaan korvikkeisiin, koska eihän pieni vauva voi ravinnottakaan jäädä. Minulla kuitenkin maito nousi rintoihin ennätysvauhdilla ja lypsin ensin käsin ja sitten jo pumpulla maitoa mittakippoon ja syötin sitä ruutalla suoraan vauvalle suuhun. Sairaalan henkilökuntakin ihmetteli, miten on mahdollistakaan, että maito nousee jollakulla sellaisella vauhdilla niin kuin minulla nousi. Korvikkeisiin ei siis jouduttu missään vaiheessa turvautumaan, vaan onnistuin onnekseni ruokkimaan vauvamme äidinmaidolla, vaikkakaan en rinnasta vaan ruutasta.

 

Vauvan hieman vahvistuttua pääsimme yhdessä opettelemaan imetystä. Tässä vastaan tulivat kuitenkin fyysiset ongelmat. Me emme oikein vauvan kanssa tässä asiassa sopineet toisillemme, joten imetykseen otettiin apuvälineeksi rintakumi. Kumin avulla imetys saatiin vihdoin ja viimein onnistumaan ja vauva alkoi saada ainakin osan maidostaan rinnasta. Tosin imetyksen ohella jatkoin maidon pumppausta pumpulla ja vauvan ruokahalun kasvaessa siirryttiin ruutasta tuttipullolla syöttämiseen. Tuttipullon helppous aiheutti vauvassa pientä hylkimisreaktiota rintaa kohtaan ja monta kertaa imetys varsinkin alkuun meni tahtojen taisteluksi, jotta vauva suostui huolimaan pullon sijasta rinnan. Myös imuotteen ja imetysasentojen kanssa olemme saaneet säätää, vääntää ja kääntää loputtomasti, jotta yhteinen sävel imetykseen on löytynyt.

WP_20160419_21_37_31_Pro_edited

Nyt mennäänkin sitten tilanteessa, että maitoa minulla riittäisi vaikka koko Jyväskylän vauvoille ja olenkin vitsaillut, että voisin kohta ilmoittautua töihin palokuntaan sammutustehtäviin, kun maitoa tuntuu tulevan loputtomasti. Vauva on edelleen ruokittu koko ajan äidinmaidolla, josta osan vauva syö rinnasta ja osan tuttipullolla syöttämällä ja vauva voi ja kasvaa hyvin. Tässä kohtaa voisi ajatella, että mikä sitten on se ongelma imetyksessä? Ongelmamme on se, että vaikka imetysasennot ja imuotteet ovat löytyneet ja hioutuneet oikeiksi, niin imetys sattuu minuun edelleen paljon. Välillä on vähän helpompaa ja välillä tosiaan ulvon kivusta ja kipu nostattaa kyyneleet silmiin. Noina hetkinä mielessä pyörii vain, että miksi en vain luovuta imetyksen suhteen, kun helpompiakin tapoja olisi täyttää vauvan vatsa. Kipu omalla kohdallani tosiaan johtuu muun muassa siitä, että minä ja vauva emme vielä tässä kohtaa oikein fyysisiltä ominaisuuksiltamme sovi toisillemme ja rintakumin käyttö aiheuttaa normaalia pahempaa kipua hangatessaan jatkuvasti rintaa, mutta minkäs teet, kun se on ainoa tapa, miten vauva ylipäätään rinnasta suostuu syömään. Koitan lohduttautua sillä, että ajan kanssa viikkojen ja kuukausien kuluessa nämä ongelmat saattavat kuitenkin alkaa hiljalleen helpottamaan.

 

Miksi en sitten ole jo luovuttanut? Syynä siihen on se sisäinen äitiyden tuoma velvollisuus ja rakkaus tuota maailman ihaninta olentoa kohtaan. Se tunne, kun pieni vauva nukahtaa tyytyväisenä käsivarsilleni vatsa pullollaan maitoa ja pientä suppusuuta ympäröi maitoparta ja –viikset, ajaa minut jatkamaan imetyskivuista, kaikista haasteista ja ajoittaisesta epätoivosta sekä epäonnistumisen tuntemuksista huolimatta. Tunnen niin valtavaa onnistumista omassa äitiydessäni, kun onnistun ravitsemaan vauvamme imettämällä, että sen vuoksi kestän kyllä kipuakin. Onnistuneen imetyksen tuoma yhteys vauvaan ja se suunnaton onnistumisen riemu sekä ylpeys siitä, että olen onnistunut yhdessä omasta mielestäni äitiyden tärkeimmistä, mutta samalla vaativimmista tehtävistä, on se juttu miksi haluan jatkaa imetystä aina päivästä toiseen.

c585b50826791f95075a0750f6259ff5bd2ff5e3_edited
Maitobaarin kanta-asiakas on jo kärsimätön odottamaan iltamaitoa ennen yöunia. ❤

Toivottavasti tästä pienestä avautumisestani voisi olla vertaistukea muillekin, jos joku siellä ruudun toisella puolella painii myös samanlaisten tuntemusten tai imetysongelmien kanssa. Itse olen vihdoin pikku hiljaa oppinut, että ennemminkin olen iloinen onnistuneista imetyskerroista, kuin että potisin huonoa omaatuntoa epäonnistuneista yrityksistä tai siitä, että suunnattoman kivun vuoksi joudun osin ruokkimaan lapsemme tuttipullolla, jotta minä saan hetken hengähtää kivun kanssa ja ladata taas akut seuraavaan imetykseen.

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Maitoa on saatava!

  1. Suosittelen ottamaan yhteyttä imetyksen tyki ry:hyn niin sieltä saat hyviä vinkkejä/ apuja. Facesta löytyy ihan tuolla nimellä sivut. Sieltä voit lukea muiden kokemuksia ja kysyä itsekkin apuja. Minä uskon nyt tuon pullosta syömisen haittaavan hurjasti tuota rinnalle sopeutumista joten pullosta pitäisi varmaan koittaa päästä ensin eroon ja ottaa se taas myöhemmin sitten halutessaan mukaan kun rinnalla syöminen onnistuu kunnolla. Tarjoathan aina ensin rintaa? Tsemppiä!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi. 😊 Näinkin hyvin tämä meidän ruokailu on saatu toimimaan juurikin ammattilaisten opastuksella. Meidän tapauksessa pulloruokinnasta ei ole mahdollista tässä kohtaa luopua, jotta lapsi tulee ravituksi kunnolla. Tuttipullo on vauvalle aina jälkkäri silloin kun se on osana imetystä. Välillä tosin tarvitsen kivusta johtuen lepohetken imetyksestä, jolloin jokin ruokailukerta menee pelkällä pullolla. 😊

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Imetyskuulumisiamme | Vesta box

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s