Mietiskelin tänään kaikkia niitä asioita, joista voin olla iloinen tänään ja tällä viikolla. Tokihan elämä tällä hetkellä on aika ruusuista ja sitä tulee katseltua vaaleanpunaisten sydänlasien läpi jo muutenkin, kun arjen on täyttänyt vauva ja suunnaton rakkaus tuota pientä kääröä kohtaan. Silti arkea välillä painaa väsymys, kun vastaan tulee esimerkiksi huonosti nukuttuja öitä. Tuolloin väsynyttäkin mieltä virkistää, kun vähän uhraa ajatuksiaan vaikkapa sille, mistä kaikesta tällä hetkellä voin olla iloinen.
Tänään katselin moneen otteeseen olohuoneemme ikkunasta pihalle heijaillessani vauvaa sylissäni. Tuosta ikkunasta näkee järvelle, joka on nyt alkuviikon aikana sulanut ja tänään jäistä ei ollut enää tietoakaan. Mietiskelin mitä kaikkea kivaa järvellä kesän aikana tekisimmekään. Noista kivoista mielikuvista tuli siinä aikani kuluksi höpöteltyä vauvallekin.
Eilen sain Larilta pienen lahjan. Vanhat puhelimeni suojakuoret olivat jo niin loppuun kulutetut, että ne hädin tuskin pysyivät enää kasassa, joten uusille kuorille oli todellakin tarvetta. Lari tilasi minulle ihanat, söpöt pöllökuoret, jotka saapuivat postin mukana eilen. Pöllöistä ei voi tulla muuta kuin iloiseksi!
Tällä viikolla olen myös pohdiskellut, mitä voisimme harrastaa vauvan kanssa. Itse olen vauvana käynyt vanhempieni kanssa vauvauinnissa, joten tuota perinnettä varmasti tulemme jatkamaan oman vauvammekin kanssa. Vielä pari kuukautta pitäisi odotella, että voimme aloittaa vauvauinnin. Sen rinnalle ajattelin, että voisimme lähteä kokeilemaan myös vauvasirkusta, kunhan vain seuraava ryhmä aloittaa taas. Vauvasirkus kuulostaa juuri sopivan hauskalta hassuttelulta meidän perheelle, joten innoissani odotan, että pääsemme testailemaan myös tätä harrastusta yhdessä perheenä.
Tänään minut teki iloiseksi myös ihan niinkin yksinkertainen asia kuin se, että vauvan nukkuessa päiväuniaan kantorepussa rinnallani minä pilkoin itselleni hedelmäsalaatin ja nautiskelin tuon aurinkoisen vitamiinipommini rauhassa, hiljaisuudessa kuunnellen vauvan tasaista tuhinaa ja ihastelin vaaleanpunaisia neilikoita, jotka vauvan tuleva kummitäti toi tullessaan, kun kävi pari päivää sitten tutustumassa uuteen kummilapseensa. Itse asiassa myös vauvamme tulevista kummeista voin olla todella iloinen, koska vauvamme on saamassa mitä mainioimman kummikolmikon.
Noin kuukausi ennen vauvamme syntymää jouduin luopumaan kihla- ja vihkisormuksistani, koska raskauden myötä painonnousu ja turvotus aiheuttivat sen, että sormukset eivät enää mahtuneet nimettömääni. Tänään sormukset kuitenkin taas sujahtivat sormeen ongelmitta ja siitä tulin hyvin iloiseksi. Olen siis palannut takaisin ruotuun ja aviolliseen elämääni. 😀
