Kauneus ja hyvinvointi · Perhe

Hassu äitiys ja pään sekoittavat hormonit

Meillä oli tänään taas neuvolakäynti, joka sisälsi muun muassa Alisan lääkärintarkastuksen ja ensimmäisen rokotteen. Alisa hurmasi tuuheilla hiuksillaan ja monilla valloittavilla hymyillään sekä terveydenhoitajan että lääkärin, kuten arvata saattaakin. Tomera tyttö ottaa aktiivisesti katsekontaktia kaikkiin, jotka hänen kanssaan vain haluavat seurustella ja harjoittelee vuorovaikutustaitojaan katseiden ja hymyjen lisäksi kovasti ääntelemällä ja älisemällä. Alisa oli myös kasvanut hyvin vaikka vieläkin Alisa on niin pieni, että melkeinpä voisi mennä kokonsa puolesta vastasyntyneestä, vaikka ikää alkaa olla jo kaksi kuukautta. 55,5 senttinen ja 4295 grammainen tyttö on kuitenkin valpas ja hyvin seurallinen, äidin ylpeys. Rokotteen anto suun kautta oli jokseenkin koomista, kun Alisa päätti nukahtaa isän syliin kesken neuvolakäynnin niin sikeästi, ettei olisi millään halunnut herätä rokotteen antoa varten. Vaikka kuinka yritettiin pikkuista tuhisijaa herätellä, niin uni tuntui maistuvan, joten lopulta hoitaja sai tiputella rokotteen tippa kerrallaan Alisan suuhun ja odottaa kunnes uinuva prinsessa nielaisi, jotta sai tiputtaa seuraavan tipan. Positiivisia fiiliksiä aiheutti neuvolassa myös oma jälkitarkastukseni, jonka yhteydessä katsottiin painoni. Me emme omista vaakaa, joten kotona en ole voinut seurata edistystäni raskauskilojen tiputtamiseksi. Niinpä neuvolassa huomasin, että raskauskiloista jo 14 kiloa on selätetty ja enää 6,6 kiloa tiputettavaa jäljellä, jotta olen lähtöpainossani. Se jos mikä on pienen tuuletuksen arvoista!

WP_20160527_17_18_02_Pro_edited

Lähestyvä perjantai on aiheuttanut minussa lähinnä sydämen tykytyksiä. Alituiseen mielessä on ensimmäinen erossa vietettävä aika Alisasta. Vaikka Alisalla kaksi hyvää hoitajaa konsertin aikana onkin, niin silti jokin äidinvaisto tai sekalainen seurakunta kaikenmoisia hormoneja kolkuttaa omatuntoa ja käskee jäämään lapsen luo. Edes hotellin aamupalan miettiminen ei ole saanut minua unohtamaan hetkeksikään tulevaa koitosta, vaikka kuinka perso ruualle olenkin. Eniten varmastikin mietityttää se, että konsertti on illalla, joten en ole nukuttamassa Alisaa yöunilleen. Siitä ajatuksesta kumpuaa suunnaton stressi. Nämä ajatukset varmasti ovat sellaisia, jotka pyörivät jokaisen tuoreen äidin mielessä, kun lastaan on ensimmäisen kerran jättämässä jonkun perheenjäsenen tai ystävän hoitoon ja itse lähdössä hieman tuulettumaan. Miten siitä syyllisyyden tunteesta pääsisikään eroon?

 

Luulen, että lauantaina miettiessäni asioita jälkeen päin uudelleen totean, että olipa hyvä, kun lähdimme konserttiin, saimme nauttia pienestä irtiotosta arjesta ja Alisallakin kaikki on mennyt vallan mainiosti, mutta tässä vaiheessa en osaa vielä tuudittautua siihen ajatukseen, vaan pohdin ehkä maailman pisintä ohjelistaa Alisan hoitajille jätettäväksi. Ehkäpä joku päivä totun olemaan myös erossa Alisasta ja silloin voin nauraa näille hassuille vauhkoiluilleni. Siihen asti taidan kuitenkin jatkaa päätöntä vauhkoiluani ja kirjoittaa paperille hoitajia varten kaiken mahdollisen Alisan syömisistä, nukkumisesta, nukuttamisesta, vaipanvaihdosta, seurustelusta Alisan kanssa, Alisan lempiasennoista sylissä, päivärytmistä, nenän niistämisestä, talkin käytöstä ja mistähän kaikesta muusta keksisin vielä kirjoittaa ohjeistusta.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s