Elämä · Perhe

Nyt onnistui saunominenkin!

Alisan syntymän jälkeen ensimmäinen yrityksemme päästä Larin kanssa yhdessä saunaan meni vähän penkin alle kuten aiemmin kerroinkin, mutta eilen me onnistuimme tässä yrityksessä, kun Alisa nukahti iltamaidon jälkeen sikeästi unille ja vetäisikin sitten aamuun puoli seitsemään asti pitkät, yhtenäiset yöunet. Saunominen on ainakin itselleni sellainen sosiaalinen tapahtuma, että yksinään en juurikaan saunassa käy. Yksin ei vain tule mentyä saunaan, mutta heti kun on saunakaveri niin viihdyn lempeissä löylyissä oikein mukavasti jalat lauteilla lekotellen. Niinpä olikin ihanaa, kun nyt sai turista Larin kanssa joutavia lauteilla ja samalla jännittää, että nukkuuhan Alisa rauhassa eikä seuraavaksi löylyt keskeydy makuuhuoneen puolelta kehdosta kuuluvaan parkaisuun. Nalakin käväisi meidän kanssa ottamassa löylyt lauteilla kuten aina ennenkin. Nala tykkää löylytellä varmasti minuakin enemmän. Vielä kun Alisakin kasvaa isommaksi niin pääsemme ahtautumaan pienehköön saunaamme koko porukka.

DSC_0045_edited DSC_0046_edited

Eilen kävimme myös kolmisin perheenä ulkona syömässä, kun laiskuus iski emmekä jaksaneet alkaa kokkailemaan mitään. Taas oli vähän jännittävää lähteä Alisan kanssa liikkeelle varsinkin, kun imetys meillä on nyt pienessä murroksessa, joten mielellään en imetä muualla kuin kotona kaikessa rauhassa, jotta saamme Alisan kanssa keskittymisrauhan. Imetyskuulumisiini aion kuitenkin palailla blogin puolella myöhemmin, kunhan tiedän mihin suuntaan tässä murroksessamme päädymme. Kaupunkireissullemme lähdimme kotoa heti imetettyäni Alisan ja onneksi Alisalle ei tuona aikana nälkä iskenytkään, kun olimme ravintolassa. Alisa seuraili syömisiämme hyväntuulisena ja välillä sylipulan iskiessä ihmetteli ympäristöään minun tai Larin sylistä. On mukavaa, kun Alisankin kanssa tulen päivä päivältä rohkeammaksi liikkumaan kodin ulkopuolella muutenkin kuin vain vaunulenkeillä. Alkuun sitä oli niin arka lähtemään lapsen kanssa mihinkään. Jännitin vain, että entä jos lapsi itkee enkä saakaan häntä rauhoittumaan. Nyt kuitenkin olen jo ymmärtänyt, ettei itku ole pelkäämisen arvoinen asia vaan ainoastaan vauvan tapa kommunikoida ja yllättävän hyvin sitä äitinä osaa oman lapsensa tarpeisiin vastata, jotta vauvallakin on hyvä olla.

DSC_0042_edited

Tänään palattiinkin sitten ruuanlaiton saralla ruotuun ja grillattiin etikalla ja sitruunalla marinoituja possuvartaita ja herkkusieniä, jotka oli täytetty aurajuustolla ja kääritty pekoniin. Näiden lisäksi ruokapöydässä oli uusia perunoita, sipulimaitoa sekä salaattia. Grillaamiseen meille sattui hyvällä tuurilla oiva säärako, koska aamupäivällä vettä satoi aika reippaasti, mutta sade laantui päivällä ja juuri kun Lari keräsi grillattavat pois grillistä, niin kova sade alkoi jälleen uudelleen. Minä iloitsin jälleen siitä, että sienet maistuivat todella hyvältä ja näyttäisi siltä, että hiljalleen tämä sienikammoni alkaa olla selätetty.

DSC_0047_edited

Ja nyt pieni herkkuhetki vielä… ❤

DSC_0048_edited

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s