Elämä

Kahvia kiitos!

Edellisestä kahvikupista kerkesi vierähtämään melkein vuosi. Nyt kun sienet on tuotu takaisin osaksi ruokavaliotani niin viikonloppuna rupesikin sitten ties kuinka pitkästä aikaa kahvihammasta hiukan kolottamaan. Viimeksi olen istunut kahvikupin ääreen viime kesänä vajaa vuosi sitten, kun heinäkuun lopulla raskauspahoinvointi alkoi. Sittemmin ei ole tullut mieleenkään hörpätä kahvimukista, vaan kahvi on vaihtunut teehen, glögiin ja kaakaoon vähän vuodenajasta ja mielentilasta riippuen.

 

Kerkesin jo miettimään, että näinköhän minun ja kahvin pitkä ystävyys oli tullut tiensä päähän. Muistona olivat enää Ranskan Vichyssä auringon paisteessa nautitut cappucinot maustettuna esimerkiksi karamellilla tai vaniljalla. Vielä kauempana muistoissa oli Italian San Marinon kukkulalla nautittu cappucino, jonka pinnan maitovaahtoon oli kultavärillä kirjailtu kruunu. Eipä ollut tullut aikoihin iltaisin lämmiteltyä ylimakeaa maitokahviakaan, jonka opin sukulaisiltani. Pitkään aikaan en ollut istunut ystävänkään kahvipöytään pyörittelemään lusikkaa muumimukissa, jossa höyrysi kuuma kahvi. Mietin, että miltä jatkossa tuntuisi kutsua ihmisiä kahville tai sopia kahvitreffit kaupungille ystävien kanssa, kun enhän edes joisi kahvia. Pitäisikö kutsua muuttaa ja kysyä, että mennäänkö vaikkapa teelle? Se ei jotenkin istu suomalaiseen suuhun ja suomalaiseen kahvikulttuuriin. Ainahan me menemme kahville ja näemme toisemme kahvilla.

WP_20150613_12_15_13_Pro_edited WP_20150613_17_48_16_Pro_edited WP_20150614_17_02_37_Pro_edited

Sunnuntaina heräsi kuitenkin taas mieliteko kahviin ja niinpä sain nenäni eteen kupposen lämmintä maitokahvia runsaan sokerin kera. Ai että maistui kahvi pitkästä aikaa hyvälle. Minua ei kyllä haittaisi jos kahvi ei edes palaisi tavalliseen arkeeni, kuten se aiemmin oli mukana menossa aamusta iltaan. Aamut alkoivat aamukahvilla, jotta silmät aukesivat uuteen päivään ja päiväkahvit lounaan jälkeen pitivät kehon menossa mukana. Nyt kun noista kahvirutiineista on kerennyt jo vieroittautumaan, niin ihan jokapäiväiseen elämään kahvin ei tarvitsisi edes palata. Pysyypähän hampaatkin vaaleampana ja vatsa kiittää. Mutta kahvilla käymisen kulttuurista en silti haluaisi luopua ja ihanalla erikoiskahvilla itsensä hemmottelu silloin tällöin vaikkapa hyvän leivoksen kera olisi ihan paikallaan ja kahvilla ystävän tai sukulaisen luona käydessä ei tarvitsisi esittää aina erityistoiveita jostakin muusta juotavasta kuin kahvista, vaikka kahvillehan nimenomaan oli kutsuttu.

DSC_0065_edited

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s