Perhe

Couvade-syndrooma

Blogin puolella olen pääasiassa höpötellyt vain omasta raskaudestani ja siitä miten minä sen koin. Lari on ollut vähän sivussa raskausaiheisissa postauksissa. Nyt ajattelin kuitenkin valottaa odotusaikaamme hieman Larinkin näkövinkkelistä. Raskausoireethan ovat tavallisia odottaville äideille ja ani harva selviää ilman minkäänlaisia oireita, mutta raskausaikana tuli selväksi, että miehelläkin voi olla raskausoireita. Asiaa googletellessani huomasin, että miesten raskausoireilu on itse asiassa yleisempää, mitä saattaisi kuvitella ja tälle oireilulle on keksitty nimikin, Couvade-syndrooma.

WP_20151230_22_15_46_Pro_edited

Larin myötätunto-oireilua oli kyllä selvästi havaittavissa raskausaikana. Joillekin miehille nämä sympatiaoireet ovat niin voimakkaita, että mies saattaa kärsiä jopa odottavaa puolisoa voimakkaammista oireiluista, kuten voimakkaasta alkuraskauden pahoinvoinnista. Larilla oireilu ei sentään niin voimakasta ollut, mutta erinäisiä mielitekoja Larilla oli välillä jopa minuakin enemmän. Herkkuja oli kaupasta saatava ja sokerihammasta tuntui kolottavan jatkuvasti. Monesti ehdotus ylimääräiselle kauppareissulle herkkujen osto mielessä tulikin nimenomaan Larilta. Raskauskilojakin Larille kertyi lähes kymmenen kilon verran, vaikka aiemmin Lariin ei ole varastoitunut kalorin kaloria vaikka hän olisi syönyt mitä. Tosin tämä raskausoire oli Larille oikeastaan vain eduksi. Lari on niin hoikka muutenkin, että muutama extrakilo taisi tehdä vain hyvää tässä tapauksessa.

WP_20160508_18_19_57_Pro_edited

Myös mielen puolella selviä raskausoireita oli havaittavissa, joskin ei läheskään yhtä voimakkaina kuin minulla. Minä saatoin raskausaikana alkaa ensin nauramaan hysteerisesti olemattoman hassulle jutulle (yleensä omalle huonolle vitsilleni, jolle kukaan muu ei nauraisi) ja sitten nauru saattoi aivan yllättäen mitään varoittamatta muuttua vuolaaksi itkuksi. Näihin oireisiin Lari pääsi osalliseksi vain sivustaseuraajan ominaisuudessa, mutta lievempiä mielialan vaihteluita oli raskausaikana Larillakin. Selvää ärtyisyyttä aivan yllättäen ja selittämättä sekä pahantuulisuutta. Niitä oireita meillä riitti molemmilla. Myös pelkoa tulevaa kohtaan ja epäilyksiä omasta kyvystä olla vanhempi syntyvälle lapselle oli havaittavissa. Loppuraskaudesta tällaista pelokkuutta oli meillä molemmilla vuoron perään ja niin me lohduteltiin toisiamme vuoropäivin, että kyllä meistä hyvät vanhemmat Alisalle vielä kouliintuu. Myös univaikeuksia tuntui olevan molemmilla loppuraskaudesta, kun tuleva vanhemmuus ja lapsen syntymä jännittivät niin kovasti.

WP_20160604_09_36_35_Pro_edited

Pääsääntöisesti kuitenkin raskaus oli Larillekin iloista ja onnellista odotusta. Pitkään odoteltiin yhdessä, että milloin tuleva isä tuntisi ensimmäiset vauvan liikkeet vatsan läpi ja olihan se sitten ilon hetki, kun vihdoin pieni tumpsaus osui isin kämmeneen ja ilmoitti, että ”isi, täällä ollaan”. Lari ei myöskään missään nimessä halunnut jättää yhtään neuvolakäyntiä tai ultraäänitutkimusta väliin, vaan oli mukana kaikilla käynneillä. Yhdessä ihmeteltiin, kun pienokaisellamme oli milloin jumppatuokio meneillään masussa ja milloin tuo pieni toukan alku väsähti unille. Neuvolassa toki kuunneltiin sydänääniä porukalla, mutta meillä oli lainassa kotidoppleri, jolla kotona kuuntelimme ihania viuh-ääniä yhdessä myös. Tunteellisuus oli siispä ehkä voimakkain raskausoire, mitä Larilla oli ja sehän on vain positiivista.

DSC_0427_edited

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s