Meillä alkoi pari päivää sitten kiinteiden soseiden maistelut. Ensimmäisenä ruokalistalla on ollut tarjolla bataattia. Seuraavaksi makumaailmaa laajennetaan porkkanasoseella, kunhan ensin on muutamat päivät totuteltu bataattiin. Minun ennustukseni etukäteen oli, että Alisa ei olisi lainkaan valmis aloittamaan soseiden syöntiä, vaan työntäisi reippaasti kaikki ruuat kielellään suusta pihalle. Olin kuitenkin väärässä, sillä soseethan menivät alas sitä mukaa, kun lusikalla syötti. Joskin Alisan ilmeestä saattoi hyvin päätellä, että ihan ei ollut taivaallisin makuelämys tämä bataatti neidin mielestä. Ensimmäisellä maistelukerralla naama vääntyi niin mutruun, että olisi voinut luulla Alisan maistaneen sitruunaa. Toisella kerralla mutrunaama oli jo hieman armollisempi, vaikka ilmeestä edelleen näki, ettei tämä herkkua ole. Lusikan kanssa saa aina hetken odotella, että Alisa avaa suunsa, mutta aina tovin mietittyään suu on silti auennut apposelleen uutta soselusikallista varten. Tästä se lähtee!
Kuten tämän postauksen otsikkokin kertoo, niin toivon, että Alisasta olisi kasvamassa kulinaristi vanhempiensa jalanjäljissä. Itse olen ollut aivan vauvasta lähtien hyvin ennakkoluuloton uusia ruokia kohtaan ja aina olen ollut innolla maistamassa uusia ruokia ja makuja. Larikin ainakin aikuisiällä on ennakkoluuloton maistelija. Niinpä tietysti toivomme myös lapsestamme sellaista. Olisi ihanaa tulevaisuudessa perheenä tehdä kotikeittiössä aina uusia ruokakokeiluja ja tutustua uusiin makuihin. Myös reissatessa ennakkoluulottomasta asenteesta ruokia kohtaan on vain etua, koska silloin löytää vieraiden kulttuurien keittiöistä parhaimmat makuelämykset. Alisan kanssa makujen maailmassa olemme vasta aivan alkutaipaleella ja rauhassa totuttelemme uusiin ruokiin, makuihin ja koostumuksiin. Alisalla ei tietenkään ole mitään kiirettä, vaan makumaailmaansa hän saa laajentaa ja tutkailla aivan kaikessa rauhassa.
