Perhe

Äitiyden muuttama

Tultuani äidiksi minusta tuntuu kuin olisin eri ihminen kuin ennen, tavallaan. Tilannetta voisi verrata siihen, että perustukset ja talon runko on edelleen se sama vanha, mutta talo on remontoitu kauttaaltaan uusiksi sekä sisältä että ulkoa. Kyllä siellä alla siis edelleen on se sama vanha minä, mutta äitiyden muokkaamana.

 

Kun lasta aloimme toivomaan ja kun vihdoin tulin raskaaksi, matka oli aika pitkä siihen, kun minusta ihan oikeasti tuli äiti. Matkalla alkoi kuitenkin jo kasvu äidiksi ja hiljalleen mieli ja elämä alkoi osin huomaamatta ja osin tietoisesti muokkaantumaan siihen suuntaan, että kohta meitä on yksi lisää. Luin paljon jo raskautta yrittäessämme ja raskaana ollessani vanhemmuudesta ja äitiydestä. Mitä on olla äiti? Mitä on vanhemmuus? Mitä on lapsen kasvattaminen? Silti vanhemmuuteen ei voi kuitenkaan täysin valmistautua, vaan suurin osa vanhemmuutta syntyy samaan aikaan, kun oma lapsi syntyy ja sen jälkeen alkaa kasvu vanhemmaksi ja äidiksi samaa tahtia lapsen kasvun kanssa. Monella kasvu vanhemmaksi käy käsikädessä väsymyksestä johtuvien tummien silmäpussien kasvun kanssa, jotka pahimmillaan saattavat tavoitella jo Euroopan mannerlaatan kokoluokkaa, mutta omalla kohdallani näin ei onneksi ole ollut. Meillä vanhemmaksi on tähän asti saatu kasvaa suhteellisen hyvillä yöunilla ja pirteällä mielellä varustettuna, mikä on varmasti osaltaan helpottanut tätä matkaamme huomattavasti.

WP_20160508_19_08_52_Pro_edited_edited_edited

Yhtäkkiä sydämeni ei syki enää vain minua varten. Yhtäkkiä sydämeni sykkiikin aivan jotain toista ihmistä varten kahta kauheammin kuin ennen, omaa lasta varten. Sydän pamppailee holtittomasti huolesta ja pakahtuu suunnattomasta rakkaudesta. Sydän kipristelee ikävää, vaikka lapsi on aivan siinä lähellä, sylissä. Miten voi olla ikävä jotain mitä koskettaa samalla? Sydän halkeaa riemusta, kun tuo maailman suloisin lapsi hymyilee ja kikattelee. Sydän lisää tempoa tuplateholle, kun lapsi itkee hätäänsä. Mikä sinun on pikkuinen, miksi itket? Ja vielä tuo tuplateholla poukkoileva sydän tuntuu hyppivän kuin superpallo holtittomasti ylpeydestä riemuiten, kun lapsi saavuttaa jonkin uuden virstanpylvään.

 

Samaan aikaan ihmeellisten vanhemmuudeksikin kutsuttujen rytmihäiriöiden ohessa mieli pitää huolta järkipuolesta. En ole enää vastuussa vain itsestäni, vaan vastuullani on nyt toisenkin ihmisen hyvinvointi, kasvu ja kehitys. Kun mietin mitä omasta suustani alas laitan, jotta voin hyvin, suunnittelen myös lapseni ruokavaliota koko ajan eteenpäin, kun kiinteiden ruokien osuus kasvaa ruokavaliossa, jotta hänenkin ruokailutottumuksistaan kehittyisi monipuoliset. Enkä mieti omaakaan hyvinvointiani enää pelkästään itseäni varten, vaan myös lastani varten. Samalla kun suunnittelen, että milloin ulkoillaan ja haukataan raitista ulkoilmaa koko perheen voimin, niin mietin myös miten itse pidän huolen omasta kehostani ja liikunnasta, jotta fyysisesti voisin hyvin ja pysyn vireessä lapsen kasvaessa ja oppiessa liikkumaan myös. Äitiys on tuonut siis myös mielen päälle kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Haluan kantaa huolta koko perheemme hyvinvoinnista, jotta kaikki voisivat paremmin ja etenkin nimenomaan lasta varten se tuntuu tärkeämmältä kuin ennen.

DSC_0268_edited

Äitiyden myötä olen oppinut myös pelkäämään enemmän. Metsässä liikkuessani huomaan usein miettiväni, että missähän liikkuu lähin karhu tällä hetkellä. Monesti rasahduksen kuullessani vilkaisen äänen suuntaan ja huomaan ajattelevani, että eihän siellä vain kulje karhu. En tiedä mistä nuo karhut ovat mieleeni pompanneet lapsen synnyttyä, mutta onneksi en pelkää ajatusta niin paljoa, että se mitenkään rajoittaisi elämäämme. Pelkään myös lapseni puolesta. Äitinä toivon ja haluan lapselleni vain sen onnellisimman ja turvallisimman ympäristön, jossa lapsi voi rauhassa kasvaa ja temmeltää. Pelkään, että lapsi saa jostain huonoja vaikutteita tai kokemuksia, jotka vaikuttaisivat negatiivisesti lapsen mieleen. Äitiys on siis herättänyt voimakkaan suojeluvaiston. Oman jälkeläisensä haluaa sulkea visusti siipiensä suojaan ja hätyytellä läheltä kaikki uhkakuvat ja vaaran paikat.

DSC_0270_edited

Äitiys on tuonut myös elämään uudenlaisia ajattelumalleja ja ymmärrystä. Ennen äidiksi tuloa pidin lapsen itkua maailman ärsyttävimpänä asiana ja samalla myös pelottavana. Koin, että itkevä lapsi on pelottava enkä yhtään tiennyt, miten sellaisen kanssa olisi pitänyt toimia. Oman lapsen myötä ymmärsin, ettei lapsi itke pahuuttaan, vaan se kertoo sillä olotilastaan. Jokin on nyt pielessä ja siihen pitäisi pyrkiä vastaamaan ja ratkaisemaan itkun syy. Tämä ymmärrys muutti lapsen itkun aivan eri kuuloiseksi eikä se ole enää lainkaan pelottavaa. Sehän on vain tuon puhumattoman käärön ainoa keino kommunikoida ennen kuin viestintään alkaa tulla muitakin keinoja käyttöön pikku hiljaa taito kerrallaan. Äitiys on myös nostanut mielen sopukoista voimakkaammin esille periksi antamattomuutta sekä taistelutahtoa. Pienen vauvansa vuoksi tekee kaikkensa, jotta vauvalla vain olisi mahdollisimman hyvä olla. Tällaisia tuntemuksia itse koin muun muassa imetystaistelun kanssa. Halusin, että vauvani saisi mahdollisimman pitkään sitä parasta mahdollista ravintoa eli äidinmaitoa ja sen vuoksi olin valmis periksi antamattomasti taistelemaan. Äitiys on pistänyt myös käsittelemään epätäydellisyyden ja epäonnistumisen tunteita. Vaikka kuinka yrittää tehdä parhaansa perheensä eteen, niin aina siinä ei vain hyvästä tahdosta ja sitkeästä yrittämisestäkään huolimatta onnistu. Sellaisten tunteiden pureskeleminen kasvattaa paremmaksi vanhemmaksi, mutta kyllä se samalla tekee kipeääkin. Periksi antamattomuuden vastapainona äitiys on toisaalta lisännyt myös tietynlaista joustavuuttakin. Tästä hyvänä esimerkkinä on suihkussa käyminen, kun aina ei vain sinne suihkuun kerkeä, mutta se ei enää tunnu katastrofaaliselta asialta. Kun on ajatellut, että kohta menen suihkuun, niin arki vauvan kanssa voikin osoittautua juuri sillä hetkellä niin kaoottiseksi, että suihkut saa unohtaa ja todeta, että kerkeää sinne suihkuun huomennakin ja ehkä se ei ole niin vaarallista nukkua yhtä yötä hiukset likaisena. Äitiys on lisännyt myös joillain osa-alueilla ärtyisyyttä toisinaan. Minut saa helposti ärsyyntymään kovat äänet. Sellaiset äänet, joita tuskin edes huomasin ennen vauvan syntymää. En juuri koskaan ennen Alisan syntymää kiinnittänyt huomiota Nalan kävelystä lähtevään ääneen, mutta tuo ääni, kun koiran kynnet rapisevat laminaattia vasten juuri, kun vauva on nukahtamaisillaan unille, on maailman kovin ja ärsyttävin ääni. Samanlaisia tuntemuksia herättää se, kun koira tulee lähettyville ja rojahtaa luilleen lattialle makaamaan. Tuo ääni herättää takuuvarmasti vauvan, jos hän ei ole vielä kerennyt vaipumaan syvempään uneen.

_20160805_144636

Silti kaikkien äitiyden tuomien muutosten alla on se sama vanha minä, joka rakastaa ruokaa, tykkää nukkumisesta, kaukokaipuilee ulkomaille lomailemaan, harrastaa blogin kirjoittamista ja koiran kanssa ulkoilua sekä käyttää aikaansa muun muassa kodin sisustuksen suunnitteluun. Nauran edelleen tyhmille vitseille välillä jopa ihan vedet silmissäkin, tuittuilen toisinaan typeristä asioista ja persoonaani kuuluvat edelleen pedanttius, pikkutarkkuus ja tunnollisuus. Rakastan päiväunia ja rauhallisia lukuhetkiä sekä arvostan siistiä kotia. Tykkään lifestyle-ohjelmista, joissa aiheena ovat häät, parisuhde, vauvat tai sisustus. Jännitän julmetusti uusia tilanteita ja asioita ja rakastan järjestää mukavia yllätyksiä. Suosin suomalaisia ja ekologisia tuotteita ja ostan paljon tarpeeseen tulevia tavaroita käytettynä kirppiksiltä ja netistä. Toisaalta unelmoin kalliista merkkituotteista, joihin on vain harvoin varaa, mutta toisinaan hemmottelen niilläkin itseäni. Nautin vuodenajoista eniten kesästä, vaikka ihoni kärähtääkin herkästi auringossa. Tärkeimpiä asioita elämässä ovat perhe ja ystävät. Olen siis edelleen sama Kati, mutta uusilla mausteilla höystettynä. Nyt olen myös äiti ja nautin siitä!

DSC_0467_edited

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Äitiyden muuttama

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s