Piha ja luonto · Ulkoilma

Mitä me jätämme perinnöksi jälkipolville?

Jyskänvuoren jyrkkä rinne lähtee nousemaan suoraan Päijänteen rannasta. Hetken katseltuamme kaunista järvimaisemaa, missä aurinko leikittelee liplattelevalla veden pinnalla, lähdemme kipuamaan rinnettä ylös. Tarkoitus on askel kerrallaan kivuta huipulle asti. Niinhän me aina teemme, kun lenkkeilemme Jyskänvuoren mäntymetsässä mustikanvarpujen lomassa mutkittelevaa polkua pitkin. Puolessa välin rinnettä jäämme kuuntelemaan rapinaa. Kun nostamme katseemme ylös korkealle mäntyyn, puikkelehtii siellä tuuheahäntäinen orava, joka tiputtelee männyn rungosta irtoilevia kaarnan palasia hypellessään ketterästi ylöspäin ja puusta toiseen. Viereisestä puusta kuuluu koputusta. Siellä palokärki etsiskelee nokalleen koputeltavaa päälaki hohkaen upean punaisena. Meitä vähän hengästyttää Jyskänvuoren rinteen kipuaminen, mutta puolet rinteestä on vielä jäljellä ennen kuin olemme huipulla ja sen jälkeen lenkkimme jatkuu hieman kevyemmissä tunnelmissa. Onneksi maapallomme keuhkot eli nuo mahtavat metsät ja niiden miljoonat puut huokuvat ympärilleen happea. Tuota raikasta metsän tuoksuista ilmaa on hyvä vetää keuhkot täyteen, huokaista ja jatkaa kapuamista.

DSC_0675 DSC_0689

DSC_0758

Niin… Tuo oli ihan todellinen hetki viime viikonlopulta, kun me olimme koko perheen voimin jälleen metsälenkillä. Aika nautittava tilanne ja saamme todella olla onnekkaita, että meitä täällä Suomessa ympäröi valtavat metsäalueet ja tuhannet järvet ja kaiken lisäksi meidät on suojattu jokamiehenoikeuksin, jotta kaikilla meillä on mahdollisuus nauttia tästä upeasta luonnostamme. Luonto ei ole enää elinvoimaista ja puhdasta kaikkialla maailmassa ja siellä missä se on, ei välttämättä kaikilla ole oikeutta siitä nauttia samoin kuin meillä täällä Suomessa. Tämä upea luontomme olisi paras perintö, mitä voisimme jälkipolvillemme jättää. Ainakin itse toivoisin, että oma jälkikasvuni saisi nauttia luonnosta yhtä kokonaisvaltaisesti kuin mitä me tänä päivänä saamme. Olisi hirveä ajatus, että meidän vuoksemme metsät olisivat tuhoutuneet ja järvet saastuneet niin pahoin, että jälkikasvumme saisi ihastella Suomen kaunista luontoa tulevaisuudessa vain katselemalla nauhalta Tuntematonta sotilasta ja muita vanhoja suomalaisia elokuvia. Näistä elokuvista he sitten katsoisivat, että tuosta luonnosta me jäimme paitsi.

DSC_0754 DSC_0755

Nämä ajatukset nousivat mieleeni, kun siellä samaisella Jyskänvuoren lenkkipolulla aivan järven rannan tuntumassa ennen kuin tuo metsäpolku lähtee viemään ylös huipulle on törkeä roskakasa ja yhteen puun oksaan on oikein ripustettu vauvan vaippa. Mitä ihmiset oikein ajattelevat? Luulevatko nämä roskaajat, että roska-auto tulee sieltä metsästä keräämään heidän roskansa niin kuin kotipihastakin. Minun päähäni ei mahdu se, että jos ihmisillä on intoa ja voimia kantaa ne makkarapaketit ja pillimehut sinne leirinuotion äärelle retkeillessään ja ulkoillessaan, niin mihin ne voimat sitten hyvän tankkauksen ja eväiden nauttimisen jälkeen katoavat, ettei niitä tyhjiä muovikääreitä ja mehutörppöjä jakseta enää kantaa sieltä metsästä roskikseen asti. Luulisi niiden roskien olevan kevyempiä tuoda takaisin metsästä, kun sisällöt on syöty jo parempiin suihin. Ihmisten pitäisi muistaa, että oikeudet ja vastuut kävelevät aina käsi kädessä. Se, että meillä on mitä mahtavimmat jokamiehen oikeudet, sisältää myös vastuun siitä, että niitä käytetään hyödyksi fiksusti eikä sitä luontoa sitten niiden oikeuksien varjolla tuhota ja roskata. Moni ihminen peräänkuuluttaa oikeuksiaan vähän joka asiassa, mutta pitäisi muistaa myös ne velvollisuudet, joihin nämä oikeudet velvoittavat.

DSC_0739 DSC_0740 DSC_0741

Jätetäänhän meidän kaikkien jälkipolville yhteinen, upea puhdas luonto perinnöksi mieluummin kuin tuhotut ja saastuneet maisemat, joissa liikkuminen ei olisi ilo enää kenellekään. Huolehditaan siitä, että hekin voivat marjastaa ja sienestää puhdasta ruokaa suoraan luonnosta ja kesähelteellä pulahtaa virkistävään järviveteen viilentymään. Pidetään huoli myös siitä, että auringon lämmittävät säteet jäävät vain toisinaan sadepilvien taakse eikä päivä jää harmaaksi sen vuoksi, ettei auringon säteet pääse saastepilvien läpi.

DSC_0732

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s