Elämä · Parisuhde

Nahkahäät

Tänään 6.9. on meidän perheessä juhlapäivä. Tänään on nimittäin Larin syntymäpäivä ja myös meidän hääpäivä. Palataan Larin synttäreihin vielä uudelleen omassa postauksessaan, mutta nyt ajattelin kirjoittaa hääpäivästämme. Vuorossa on nahkahäät eli kolme vuotta tässä on rengastettuna menty. Joskin minä en ole ihan niin rengastettu, koska herkän ihoni takia en voi pitää sormuksia kovinkaan pitkiä aikoja sormessa, joten kotona sormukset makaavat keittiön astiakaapin päällä ja sujautan kahleeni sormeen vain, kun lähdemme kotoa johonkin liikenteeseen lukuun ottamatta lenkkipolkuja, sinne en sormuksia laita.

 

Kolme vuotta naimisissa. Toisaalta se on hirmuisen lyhyt aika. Niin itsestäkin on tuntunut, että nämä vuodet ovat menneet aivan hujauksessa ja hyvä niin, että ei ole ainakaan alkanut homma pitkästyttämään. Toisaalta taas kolme vuotta on valtavan pitkä aika. Aika iso osa pareista päätyy avioeroon jo ensimmäisen aviovuoden aikana, mutta meidän kohdalla avioliitto on osoittautunut meidän jutuksi. Avioon astuminen oli ihan oikea päätös näin kolmen vuoden harkinnankin jälkeen ajateltuna. 😀 Kolmeen vuoteen on myös mahtunut hurjan paljon tapahtumia. Asunnon vaihto, monia matkoja, raskaus ja rakkaan esikoisen syntymä. Myös sellaisia pienempiä huippuhetkiä on ollut paljon, merkkipäiviä ja juhlapäiviä sekä arjen ihania hetkiä vaikkapa talvella jäällä ulkoillessa tai kesällä auringosta nauttimista grillauksen lomassa. Ei hullummat kolme vuotta!

 

Me olemme ottaneet tavaksi, että hääpäivänä muistetaan lahjalla, jossa perinteen mukaisesti olisi sitä materiaalia, mitä on hääpäivän nimessäkin. Vuoden naimisissa olon jälkeen eli pumpulihäiden aikaan tosin emme ostaneet häälahjoja lainkaan, koska lähdimme viettämään tuolloin hääpäiväämme ja Larin kolmekymppisiä Turkin auringon alle Bodrumiin. Tuosta reissusta löytyy oma postauksensa TÄÄLTÄ. Paperihäitä vietimme vuosi sitten Turussa kylpylähotellissa ja paperiset lahjat olivat molemmilta lahjakortit toisillemme. Meillä tosiaan ajatuksena alusta saakka on ollut, ettei hääpäivän lahjoihin tuhlailla isoja summia rahaa, vaan panostamme mieluummin ihanaan yhdessä oloon ja nautimme toistemme seurasta ja lahja on sitten se toissijainen juttu. Paperiset lahjakortit molemmilta oli kuitenkin aivan ihana lahjaidea ja yllätys. Kaksivuotishääpäivämme vietosta postaus löytyy TÄÄLTÄ. Nyt sitten nahkahäät kun olivat kyseessä, niin jotain nahkaahan lahjaan piti saada. Budjetiksi oli sovittu hurjat viisi euroa eli vähän pisti haastetta hommalle tuo yhteisesti sovittu budjetti, koska nahkaiset lahjat eivät välttämättä tule halvaksi.

DSC_0783

Minä annoin Larille lahjaksi omatekoisen lahjakortin selkähierontaan à la vaimo. Lahjakorttiin leikkasin lukuisia nahkaisia sydämiä vanhasta risaisesta nahkalaukustani, joka oli laukkuna jo palveluksensa hoitanut. Sydämet sommittelin ja liimasin nätisti lahjakorttiin ja joukkoon laitoin pari punaista kartonkisydäntä vielä tuomaan väriä ja onhan punainen rakkauden väri, jota lahjallani tietysti halusin osoittaa. Lahjani hinnaksi tuli siis 25 senttiä eli sen verran mitä kartonki askarteluliikkeessä maksoi. Reilusti alle budjetin hääpäivälahjan teemaa noudattaen siis mentiin! Tuntui lahjan saaja myös tykkäävän lahjastaan erityisen paljon ja alkoi hän jo heti ensimmäisenä aamulla miettimään, että mikä päivä olisi mukava käyttää tuo lahjakortti ja pötkötellä hierottavana vaimon käsittelyssä.

DSC_0782

Minä sainkin sitten Larilta lahjaksi rukkaset! On siinäkin minulla mies! 😀 Ei vaiskaan… Rukkasten tarkoitus ei ollut tietenkään kertoa minulle, että pakkaapa vaimo kuule kimpsusi ja kampsusi, vaan ihan rakkauden osoituksena ja huolehtivana aviomiehenä Lari oli tarkoin miettinyt, minkä lahjan minulle hommaisi. Talvisin Nalan kanssa ulkoillessa tykkään nimittäin käyttää mieluummin sormikkaita kuin esimerkiksi lapasia, koska silloin on sormet paremmin käytössä eikä aina joka asiaa varten tarvitse olla riisumassa käsineitä käsistään. Suurin osa talvihanskoistani on kuitenkin nimenomaan rukkasia tai lapasia ja ainoat sormikkaani ovat ohuen ohuet neulotut sormikkaat, jotka eivät kahdenkymmenen asteen pakkasessa enää juurikaan sormia lämmitä. Lari on katsonut menoani sormistani huolehtien, joten siksi hän osti minulle nahkakäsineet, jotta jatkossa sormeni olisivat pakkasillakin ulkoillessa lämpöiset. Aika ihanasti ajateltu tuolta rakkaalta avioukkeliltani. Sormikkaideni hintaa en sen tarkemmin kysellyt, mutta Lari kyllä myönsi, että oli hieman joutunut sovitun budjetin ylittämään. Ehkä se ei tällä kertaa haittaa, kun sain näin ihanasti minua ajatellen hankitun lahjan.

DSC_0781

Tänään juhlistamme kuitenkin Larin työpäivän jälkeen Larin syntymäpäivää ja hääpäivän vietto saa odotella vielä viikonloppuun, jolloin on tarkoitus, että Alisa jää kummitätiensä hoivattavaksi tänne meille ja me vanhemmat otamme pienen vapaahetken itsellemme ja menemme nauttimaan Figaroon kolmen ruokalajin päivällisen ihan vain kaksistaan. Osaammekohan me vielä jutella jostain muustakin kuin siitä, miten Alisa kummiensa hoidossa pärjää? 😀 Se jää nähtäväksi. Hyvää nahkahääpäivää meille siis!

 

Mainokset

2 thoughts on “Nahkahäät

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s