Elämä · Ruoka

Ruokapöydän ääressä

Meidän ruokapöydän ääressä on istuttu monen monta hetkeä. Seurana on ollut niin oma perhe, sukulaiset kuin ystävätkin. Ruokapöytämme ääressä on herkuteltu lukuisilla herkullisilla ruuilla ja makeilla herkuilla, mutta on siinä välillä lapioitu suuhun vähän heikomminkin onnistunutta pöperöä. Ruokapöytämme ääressä on juotu välillä nopea kahvikupillinen hörpäten kuuma juoma muumimukista sen ihmeemmin kattamatta kahvipöytää ja toisinaan taas on katettu viimeisen päälle hääastiasto ja servietit pöytään ja nautittu hitaasta kahvihetkestä kera leivosten ja kakkujen. Kahvikupin tai vaikkapa rakkaudella valmistetun päivällisen ääressä on menty tunteesta toiseen ja keskusteltu aiheesta kuin aiheesta. Ruokapöytämme ympäristöön liittyy loputtomasti muistoja hyvistä hetkistä ihanien ihmisten seurassa.

dsc_0795

Ruokapöytämme ääressä vietettiin taas ihania, muistamisen arvoisia hetkiä eilen, kun sain kylään erään ystäväni pitkästä aikaa. Äitiyslomani aikana emme olleet ennättäneet näkemään kuin kerran aiemmin, joten juttua olisi riittänyt loputtomiin. Taas mentiin kahvihetken aikana itkusta nauruun, työttömyydestä matkusteluun, surusta iloon, sairastelusta hyvinvointiin, rahahuolista sisustusunelmiin, vauvajutuista erilaisiin harrastuksiin, painonhallinnasta herkutteluun. Kahvittelun lomassa käytiin siis läpi aikalailla elämää laidasta laitaan ja elämän värien koko kirjo. Juuri se on parasta siinä, kun istuu ruokapöydän ääreen hyvässä seurassa. Koskaan ei ennalta tiedä, mitä se hetki tuo tullessaan, mutta varmasti jotain mitä voi muistella vielä myöhemminkin ja hetken voisi ottaa uusiksi milloin vain. Tällä kertaa kahvipöytään oli nimenomaan katettu sitä parempaa posliinia. Teekupillisten kanssa nautittiin kakkua, leivoksia ja suklaata. Serviettejä ei tällä kertaa ollut, mutta silmäkulman ja suupielet saattoi aivan hyvin pyyhkäistä talouspaperiinkin ja voi että miten kivalta tuntui halata ystävää pitkästä aikaa.

 

Kahvipöydästä löytyi Larin synttärikakkua myös, jonka reseptin kirjoittelin vielä tuohon alle. Inspiraatio ja täytteen ohje löytyi Suklaapossun blogista, mutta pohjan varioin itse. Kakusta tuli siinä mielessä erilainen, että pohja on makeampi kuin täyte. Tosin jos tykkää makeammasta täytteestä niin makeuttahan saa lisää lisäämällä sokerin määrää, mutta tosi hyvä kombinaatio syntyi myös dominon ja sitruksisen täytteen liitosta.

 

Sitruunainen juustokakku (ilman liivatetta) 24 senttiseen vuokaan

dsc_0791

  • 350g domino-keksejä
  • 75g margariinia
  • 2,5dl vispikermaa
  • 400g maustamatonta tuorejuustoa
  • 1dl sokeria
  • 1 sitruunan kuori hienoksi raastettuna
  • 4rkl sitruunan mehua

 

Leikkaa irtopohjavuokaan leivinpaperista sopivan kokoinen pala pohjalle. Murskaa dominot hienoksi ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Painele keksimuru vuoan pohjalle tiiviisti. Valmista täyte vispaamalla kerma kovaksi vaahdoksi. Vispaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, sitruunan kuori (huom! vain keltainen osa pinnasta, pese sitruuna huolellisesti ennen raastamista), sitruunan mehua neljä ruokalusikallista ja sokeri. Maista täytettä, että on makuusi sopivaa ja tarvittaessa lisää sokeria puoli desiä. Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita. Peitä kakkuvuoka ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Ennen kuin irrotat reunat vuoasta, niin vedä lämmitetyllä veitsellä kakun ympäri siten ettei täyte ole kiinni reunassa. Siirrä kakkulautaselle, nauti hyvässä seurassa ja hurmaa kahvivieraat.

dsc_0794

Mainokset

One thought on “Ruokapöydän ääressä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s