Nyt noin viikon verran iso metsäkone on viihtynyt mylläämässä tavanomaisia lenkkipolkujamme. Jyskänvuorella on siis tehty puuston harvennustöitä oikein urakalla ja tietysti tuo kone on parkkeerannut itsensä juuri meidän päivittäisen lenkkipolkumme lähettyville. Nalan kanssa ei siis oikein lenkkeily onnistu niillä poluilla, koska Nala saa sydänkohtauksen joka kerta, kun mänty humahtaa voimalla maahan, vaikka kiertäisimmekin metsäkoneen ja kaatuvat puut turvallisen etäältä. Viime viikolla eksyin nimittäin puolivahingossa suoraan metsäkoneen tielle Alisan nukkuessa kantorepussa ja Nalan juostessa vapaana ympärillä. Otin tietysti Nalan hihnaan kiinni, kun älysin, että meidän on pakko jollakin tapaa ohittaa metsäkone. Sain pidellä Nalaa kaksin käsin aloillaan, kun tosiaan mänty humahti parinkymmenen metrin päähän meistä maahan pötkölleen. Onneksi metsäkoneen kuljettaja huomasi meidät ja piti tuossa kohtaa kahvipaussin antaen meidän ohittaa hakkuualueen rauhassa ja turvallisesti.
Tuon kokemuksen jälkeen totesin, että hakkuiden ajaksi tarvitsemme nyt tosiaankin vaihtelua lenkkipolkuihin ja uusia maisemia. Niinpä lähdimmekin Alisan ja Nalan kanssa kiertämään Jyskänvuorta vähän eri reittejä vältellen tarkoin menemästä hakkuiden lähelle ja me löytöretkeilijät löysimme aika ihanaa metsämaisemaa ja vaihtelua Jyskänvuoren päällä kasvavalle mäntymetsikölle. Kiertäessämme Jyskänvuorta rantoja pitkin, löytyikin aika kaunista lehtipuumetsää ja ihania maisemia järvelle päin. Kunhan nuo hakkuut ovat ohitse, niin taidankin muuttaa tavanomaista lenkkiämme niin, että yhdistän samalle lenkille sekä perinteistä mäntymaisemaa ja sitten tuota ihanaa lehtomaista metsää. Vai mitä mieltä olette, eikös näissä maisemissa kelpaa myös lenkkeillä?
