Nyt haukkovat henkeään kaikki partisfanaatikot, mutta senkin uhalla saanen esitellä Nalan uuden syystyylin. Nala kävi mamman muodonmuutosleikissä ja sai uuden trendiluukin.

Syy Nalan muodonmuutokseen on pohjimmiltaan se, että emme halua suorittaa vauva-arkeamme läpi, vaan oikeasti nauttia siitä ja käyttää kaiken aikamme perheen kanssa olemiseen. Mielestäni partacollielle kuuluu upea, pitkä turkki ja niin Nalakin on tähän asti saanut liehutella turkkiaan tuulessa läpi vuosien kesästä talveen ja talvesta kesään. Vauvan syntymään asti mukisematta hoidin Nalan turkin joka viikko ja samoin teki Lari oman osuutensa kanssa. Harjattiin takut, pestiin kurat ja hiekat, siivottiin metsästä tuodut varvut, oksat ja havunneulaset turkista ja kuivattiin vesihullun koiran turkkia aina, kun jokin lätäkkö vain tuon hömelön tielle sattui. Vauvan synnyttyä mukinat kuitenkin pikkuisen nostivat päätään, koska vauva toi päiviin aivan uudenlaisen rytmin ja sisällön. Viisi kuukautta jaksoimme kuitenkin turkkia hoitaa tunnollisesti, mutta sitten alkoi turkinhoito riittää. Lari tekee normaalia enemmän töitä seuraavat puoli vuotta, jotta saa tehtyä Kroatian matkaamme varten tarvittavat tunnit sisään. Minun osuuteni taas on ottaa kodinhoito lähes tulkoon täysin harteilleni. Tiskit, pyykit ja siivoukset sekä Alisan hoito lepää luonnollisesti minun harteillani Larin tehdessä pidempää työviikkoa. Niinpä tuohon vielä syksyn tuomat kurakelit yhdistettynä vilkkaan partacollien pitkään turkkiin alkoi tuntua vähän liialta ja turkin hoito alkoi tuntua vain suorittamiselta. Myös monia muita positiivisia asioita turkin trimmaamisessa on kuin vain se, että meidän perhe pääsee nyt helpommalla turkin hoidon suhteen. Kurakelien aikaan kuratassujen ja vatsanalusen huuhtelu on huomattavasti helpompaa, turkin mukana sisälle ei kulkeudu hirveää määrää kaikkea metsän tuliaisia, iho pysyy terveempänä ja paremmassa kunnossa, kun se saa hengittää kunnolla eikä haudu lähes päivittäin kostean turkin alla ja kotona myös siivouksen kanssa pääsemme helpommalla, kun joka paikassa ei ole liimautuneena pitkiä karvoja. Nala olisi joka tapauksessa päässyt turkistaan viimeistään ennen Kroatian matkaamme, koska kevyempi lyhyt turkki olisi ollut paljon inhimillisempi Nalalle reissun ajaksi, koska Nala ei ole tottunut Kroatian kesähelteisiin. Nyt tuo trimmaus sitten vähän aikaistuikin ja hyvä niin, koska viiden tunnin trimmausoperaation jälkeen kivi tipahti harteilta. Arkeen sai hieman kevennystä tällä tavoin ja Nalakin tuntuu voivan heti paremmin, kun iho ei kutise kostean turkin alla ja nyt pysyy lattiatkin puhtaampina tuota liikkumaan opettelevaa ihmisenalkuamme varten. Nalalla on myös trimmauksen jälkeen kaksi uutta lempinimeä: klonkku ja Sméagol. Ulkonäkö ehkä hieman etäisesti muistuttaa tuota Taru sormusten herrasta –olentoa, mikä on vähän huvittanut meitä. Onhan Nala silti ihana, hurmaava itsensä lyhyessä turkissaankin ja ihanaa on se, kun Nalan ilmeet näkee nyt niin selvästi eikä ne hautaudu pitkän karvakasan alle.

Ennen:

Jälkeen:

Vielä kun Nala pääsee pestäväksi ja siistin vielä esiin nousevat hapsut ja epätasaisuudet parhaani mukaan turkista, niin on Nalan muodonmuutos valmis. Mitäs pidät Nalan uudesta tyylistä? 🙂