Kauneus ja hyvinvointi · Perhe

Kotikampaamo Tammilehto

dsc_1182

Meidän kotikampaamollamme on leikkimielellä annettu nimi, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan Kotikampaamo Tammilehto. Siellä siistitään meidän perheenjäsenten kuontalot minun toimestani ja saavat minunkin hiukset kotikampaamossamme värin pintaansa aina toisinaan Larin toimesta. Kotikampaamoni vakioasiakas jo vuosia on ollut Lari, jonka hiukset leikkaan ja värjään jo nykyisin aika rutiinilla, mutta alkuun tässä hommassa oli aina pieni varaus, että jos menee päin mäntyä, niin sitten vedetään koneella ihan lyhyt siili virheiden peittoamiseksi. Koskaan ei ole tarvinnut turvautua hiustenleikkuukoneen lyhimpään asetukseen toistaiseksi.

 

Kotikampaamoni uusimpia asiakkaita ovat Nala ja Alisa. Tosin kotikampaamossamme Nalan turkkia on kyllä pesty ja harjattu ahkerasti jo viiden ja puolen vuoden ajan lähes viikoittain, että siinä mielessä Nalakin on kampaamomme yksi pitkäaikaisimmista asiakkaista, mutta tälle parturointipuolelle Nala liittyi vasta hiljattain ja siitä varmasti olettekin erillisen postauksen nähneet, kun Nalalta lähti turkki kertarykäisyllä.

dsc_1164-2

Viimeisimpänä kotikampaamomme penkkiin istahti Alisa, jolle pääsin tekemään ensimmäisen hiustenleikkuun puolivuotispäivän kunniaksi sunnuntaina. Alisa oli asiakkaistani selvästi vilkkain ja rauhattomin ja aika haastavaa tuo vauvan hiustenleikkuu oli, kun pää pyöri kuin pienellä pöllöllä. Eteenpäin Alisan sai kuitenkin suurin piirtein keskittymään pienen käsipeilin avulla, jota oli kiva tuijotella ja maistella. Kun leikkasin hiuksia pään takaa takaraivolta ja niskasta, pitivät isin hassut ilmeet mielenkiinnon oikeassa suunnassa, jotta pää pysyi edes hieman aloillaan. Ensimmäiseksi hiustenleikkuuksi sain kuitenkin ihan siistiä jälkeä aikaan, vaikka oman haasteensa uuteen luukkiin toi myös se, että Alisan hiuksista osa on jo todella pitkiä ja osa kasvaa vasta aivan lyhyenä tynkänä.

dsc_1184

dsc_1217Niin kuin sanoin niin minunkin hiukseni saavat kotikampaamossamme värin pintaansa, mutta hiustenleikkuuseen en ole vielä suostunut. En tiedä kenelle perheessäni antaisin sakset ja sanoisin, että teeppä mamille uusi kampaus. Lari, Alisa ja Nala eivät kukaan oikein ole vakuuttaneet parturointitaidoillaan eivätkä siispä kuullosta kovinkaan lupaavilta vaihtoehdoilta. Saksimiskiellosta huolimatta minäkin olen kerran kuitenkin kotikampaamossamme päässyt hiuksistani. Se tapahtui viitisen vuotta sitten asuessamme vielä Kuopiossa. Ajatuksena oli värjätä kuontaloni kirkuvan punaiseksi ja sitä varten tehtiin ensin värinpoisto hiuksiini. Lari laittoi värinpoistomassaan aivan liian voimakkaan hapetteen ja lopputulos oli se, että värinpoistoaineen lisäksi huuhdoin viemäriin puolet hiuksistani, jotka olivat palaneet katki päänahkaa myöten. Ihan kaljua minusta ei sentään tullut, mutta päälaelta lähti hiuksia niin valtavia tukkoja, että seuraavat kuukaudet pipo pysyi päässä visusti ja silloin kun pipoa ei voinut pitää, niin hiukset kampasin voimakkaalle sivujakaukselle niin, että ne peittivät jotakuinkin päälakeni harvat kohdat ja sen jälkeen vedin hiukset tiukalle ponnarille, jotta kaljut läntit pysyivät piilossa. Se oli viimeinen värinpoisto, jonka Lari minulle teki, mutta muuten hiustenvärjäystä kotona on kyllä jatkettu. Larin en kuitenkaan enää anna laittaa päähäni muuta kuin 3 prosenttista hapetetta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s