Perhe

Äidin ja isän erilaiset roolit

Ennen vauvan syntymää ajattelin, että isän ja äidin roolit lapsen näkökulmasta ovat aivan samat. Ajattelin, että äidille ja isälle kuuluvat samat tehtävät ja vauva toimii samalla tavalla oli hän sitten kumman vanhemman seurassa tahansa. Se on kyllä totta, että samat vanhemmuuden tehtävät kuuluvat niin isälle kuin äidillekin ja molemmat vaihtavat vauvalle vaipan yhtä näppärästi. Toki imetykseen isä ei voinut luonnollisestikaan juurikaan osallistua, mutta muuten meillä ei ole jaoteltu vauvanhoitoon liittyviä tehtäviä. Se tekee joka lähimpänä sattuu sillä hetkellä olemaan ja jolla on vapaat kädet. Se asia, mikä sitten ei mennytkään ihan kuvitelmieni mukaan on, että vauva ei tosiaankaan käyttäydy samalla tavalla isän ja äidin seurassa, vaan vanhempien roolit voivatkin olla aivan erilaiset.

img-20160911-wa0007_edited

Meillä esimerkiksi isä on selkeästi se viihdyttäjä, jonka seurassa kikatellaan hervottomasti ja isän leikit ovat sata kertaa hauskempia kuin äidin. Toki minäkin lastani leikitän ja hän on iloinen ja nauravainen minunkin seurassani, mutta leikittäjän ja hauskuuttajan rooli on pääsääntöisesti selvästi iskän hommia ja iskä sen taitaa parhaiten. Isi liidättää ”vauvalentokonetta” yläilmoissa ja päristelee juuri niin hassusti, että se pistää oikein kiemurtelemaan kutkuttavasta ilosta. Minulle sitten taas on suotu lohduttajan rooli. Kun koittaa paha mieli, väsymykseltä on vaikea nukahtaa tai nälkä pääsee yllättämään ja nälkäkänkkä ottaa voiton eikä syömään onnistu rauhoittumaan, niin silloin äidin syli on kultaa. Tietysti Larikin lastamme sylissä pitää ja lohduttaa, mutta tämän roolin viitta on puettu sitten taas pääsääntöisesti minun harteilleni ja Alisa rauhoittuu sylissäni huomattavasti nopeammin kuin isin seurassa. Tästä syystä myös päivän kikattelujen jälkeen äidin seurassa on kaikista mieluisinta rauhoittua yöunille.

dsc_1219

Alisan kasvaessa minun ja Larin roolijako vanhempina sen kuin vain selkenee päivä päivältä. Uskoisin sen olevan lapselle rikkaus, ettei molempien vanhempien kanssa ole samanlaista, vaan vanhempien erilaiset luonteet ja temperamentit tuovat vaihtelua myös lapsen arkeen, kun molempien vanhempien kanssa on vähän omanlaisensa jutut ja tavat toimia. Alisan kasvaessa voin hyvin kuvitella, että minun syliini istahdetaan lukemaan kirjaa ja isin kanssa rakennetaan maja, joka ristitään prinsessalinnaksi. Sehän on varmastikin vain lapsen etu, että molemmat vanhemmat tuovat omat vahvuutensa lapsiperheen elämään. Minusta on ainakin ihanaa tietää, että sylini on maailman turvallisin ja rauhoittavin paikka lapseni näkökulmasta. Siinä voi itkeä pahan mielen pois, rauhoittua ja äiti kuivaa kyyneleet joka kerta. Äiti silittää pahan mielen pois ja suukottaa hymyn takaisin huulille. Äidin sylissä on hyvä olla. Aivan yhtä ihanaa on se, että lapselleni hauskin paikka maailmassa on isin syli, jossa saa nauraa ääneen isin hervottomille jutuille ja hömpötyksille. On ihanaa nähdä miten tuossa sylissä lapseni silmät loistavat ilosta ja riemusta. Niin hauskaa isin sylissä on, että välillä voi vaikka vähän puristaa isää nenästä ja sitten naureskella, kun isi pitää hassun äänen! Joka tapauksessa erilaisista rooleistamme huolimatta molemmat meistä vanhemmista saavat aivan yhtä iloisen, vilpittömän hymyn aamuisin, kun kehdosta kuuluu tuttu ähinä sen merkiksi, että Alisa on hereillä ja kurkkaamme kehdon reunan yli kehtoon toivottaaksemme huomenta tuolle maailman aurinkoisimmalle vauvalle.

_20160805_144636

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s