Muistattekos vielä, kun elokuun lopulla otettiin härkää sarvista kiinni ja täysin ummikoina päätettiin paikata vuotava pohja naapurimme soutuveneestä, jota olemme saaneet lainailla ja ehkä juuri siksi soutuveneellä onkin ollut vähän kova kohtalo? Pohjan paikkojen piti antaa kuivua ja asettua sijoilleen pari viikkoa, mutta meillä viikot vaihtuivat kuukausiksi tässä ihan huomaamatta kaiken arkisen hulinan keskellä. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt kuitenkin tänä viikonloppuna meinasi tulla jo hoppu testaamaan venettä järvelle, kun ensiviikolle tänne on jo villeimmät sääarviot povanneet ensilumia! Olisi sekin näky nyt lähteä lumisateessa venettä testaamaan tai pahimmassa tapauksessa alkaa sahaamaan avantoa jäätyvään järveen, jotta tiedetään onko meillä ensi kesänä käytössä kelluva vai uppoava paatti.
Tänäänkin sää on ollut aika kirpsakka soutuveneilyä ajatellen, kun lämpömittari näyttää vain asteen verran plussan puolta. Lari jo aamulla julistikin jättävänsä soudut väliin ja sukeltavansa vain vällyjen väliin lämpimään. Sain minä kuitenkin suostuteltua Larin reippailemaan veneen kanssa ulkoilmaan ja innostuipa itse veneen omistajakin lähtemään testisoudulle, vaikka ulkona lämpötilat pikku hiljaa muistuttavat lähinnä Siperian joulusta. Vähän kyllä jännitti, että mitenköhän Lari on paikkauksessa Googlen ja Youtuben ohjeiden avulla selviytynyt, mutta kappas kehveliä, kyllähän se venho vain kellui taas ja vedet pysyivät laitojen ja pohjan ulkopuolella. Tarkkaan siellä pohjaa syynättiin soudun aikana, että ei se pohja enää vuoda ja lopputulemana todettiin, että pääsee veneellä ainakin tuosta venerannasta vastarannalle.
Koska paatti todistettavasti pysyi pinnalla eikä veneen eikä veneilijöiden pelastusoperaatioihin tarvinnut ryhtyä, niin nyt siis voinkin todeta, että blogistani löytyy siis varsin käypä ohje à la Lari myös lasikuituisen soutuveneen pohjan paikkaamiseenkin ja vinkit paikkauksen tekoon löydät täältä. Ensi kesänä sitten soudellaan! Hyvä Lari, hienoa työtä!
