Tänään Lari oli hiusmallina ja sainpas minä taas komean miehen tuolta reissulta takaisin. Kieltämättä Larin kuontalo olikin jo ylikasvanut melkoisen reheväksi viidakoksi, joten oli aikakin päästä parturin käsittelyyn. Aamulla ’Ennen’-kuvaa ottaessamme sain hyvät naurutkin siitä, miten tuo kuontalo voikin olla tuommoinen, että Lari on kuin sähköiskun saanut. Larillekin oli varmasti ihan kiva päästä pitkästä aikaa nimenomaan oikean parturin penkkiin muutosleikkiin eikä vaimon saksittavaksi, joten hän sai vähän uutta tyyliä taas hiuksiinsa eikä sitä iän ikuista kampausta, minkä minä osaan leikata, vaikkakin parturi oli antanut kehuja minunkin leikkauksestani, että täysin ummikolta suhteellisen hyvää työtä, vaikka minkäänlaiset oikeat tekniikat eivät olekaan tiedossa.

Itsekin olen ollut muutamia kertoja hiusmallina ja se on kyllä kutkuttavan jännää puuhaa. Joka kerta olen antanut hiusmallina ollessani parturille lähes tulkoon vapaat kädet. Ainoat ehtoni ovat olleet, että ei poikamaista luukkia, pälvikaljua eikä liian radikaaleja käsittelyjä, joita pehmeä hiuslaatuni ei kestä. Ei siis ihan hirveästi sellaisia ehtoja, jotka parturin työtä rajoittaisivat, koska ei näiden ammattilaisten tarkoituksena ole pilata mallin hiuksia, vaan saada niistä nimenomaan ne parhaat puolet esille, hiukset oikein hehkumaan hyvinvoivina ja loihtia viimeisimpien trendien mukaisia upeita leikkauksia. Silti aina jännittää, että mitähän tällä kertaa parturit keksivätkään ja minkälaisen tyylin sieltä mukaansa saa. Joka kerta olen rakastanut uutta tyyliäni aivan täysillä. Harmi vain, että tällä kertaa hiusmalleiksi tarvittiin vain miehiä, joten vaikka välillä meidän perheessä joutuukin ihan miettimään, että kukas täällä on se perheenpää ja kuka kanaemo, niin minulle ei nyt tällä kertaa ollut tilausta. Seuraavalla kertaa sitten.