Piha ja luonto

Ihanan kaunis syksy

Tämä syksy on ollut henkeäsalpaavan upea. Kaikkihan tietävät kuinka perso olen hyvälle ruualle, mutta toinen asia, minkä ihastelemiseen en koskaan kyllästy, on luonnon mykistävä kauneus. En muista tällaista syksyä olleen ihan hetkeen. Lähinnä muistan sateiset, kuraiset ja loskaiset syksyt ja mustat alkutalvet, kun lunta on odoteltu vielä tammikuussakin. Valkeat lumikinokset jouluaattona liittyvät lähinnä lapsuuden joulumuistoihin ja nykyisinhän jännitetään, että saadaanko valkea joulu mustan joulun sijaan. No sitä saamme jännittää tänäkin vuonna, mutta tähän saakka luonto on kyllä tarjonnut parastaan. Alkusyksy oli niin vähäsateinen ja aurinkoinen, ettei paremmasta väliä. Niin, eipä tulisi ensimmäisenä mieleen kuvata suomalaista syksyä sanoilla vähäsateinen ja aurinkoinen, mutta niin se vain tänä vuonna oli. Syyskuun tarkeni lenkkeillä vielä ihan hyvin hihattomassa paidassa ja lokakuussakin lämpötilan laskiessa syksylle tutumpiin lukemiin sai kuitenkin nauttia auringonsäteistä lähes päivittäin. Kurakelit ovat tähän mennessä jääneet vain pariin hassuun päivään ja kumpparit olen tainnut vetäistä jalkaan ehkä kolmena päivänä!

 dsc_1743 dsc_1746 dsc_1741 dsc_1749

Marraskuusta taas itse ainakin ajattelisin, että se on ehkä se vuoden rumin kuukausi, kun on vain pimeää, synkkää ja märkää. Kaikki elollinen luonnosta on jo vaipunut jonkinlaiseen talvenviettotilaan, mutta lumi ei ole peittänyt alleen vielä mustaa maata. Nyt on kuitenkin pakko sanoa, että ikkunasta ulos katsoessa eipä uskoisi, että on marraskuu! Lumi on verhonnut luonnon alleen ja marraskuu tuntuu lyhenevistä päivistään huolimatta valoisalta ja kauniilta. Eilisessä lumituiskussakin me lähdettiin Alisan ja Nalan kanssa lenkille ja tultiin sieltä takaisin kaikki kolme kyllä melkoisina lumiukkoina. Minulla ja Alisalla oli molemmilla pipojen päälle kasaantunut paksu kerros lunta ja ennen sisälle menoa saatiin puistella puhtaaksi olkapäät, huput ja käsivarret. Silti laskiessani Alisan sylistäni eteisen lattialle valahti ulkovaatteistani Alisan päälle aimo annollinen lunta niin, että Alisa sai sitten oikein kunnon lumipesun lenkkeilyn päätteeksi. Meidän edustalla järvikin on jo ennättänyt alkaa jäätymään. Eilen lenkillä ollessamme kuunneltiin Alisan kanssa myös, miten laineet löivät rannan paksuun jääreunaan ja päästivät kumeana kaikuvaa onttoa ääntään. Tänä aamuna järven keskelläkin näkyi jo hentoja lumisia jäälauttoja. Kerkeäähän nuo lumet vielä sulamaan ja varmasti loskakelitkin odottavat vielä vuoroaan, mutta nautitaan nyt tästä hetkestä, kun marraskuu tarjoilee meille näin upeita säitä.

 dsc_1747 dsc_1744 dsc_1742 dsc_1748

Lyhenevät päivät tarjoavat myös kesäkukkaloiston vastapainoksi ihanan tekosyyn kaivaa valoköynnökset ja kynttilälyhdyt varastosta esille ja koristella piha kauniiksi. Meillä on jopa tehty jo ensimmäinen jäälyhty, mitä ei kyllä sitäkään uskoisi marraskuussa tapahtuvan, mutta niin vain tönöttää etupihallamme ihka oikea jäälyhty. Talviset kuvat ovat niin ihanalla tavalla täynnä rauhaa, harmoniaa ja tunnelmaa, että niitä katsellessa todella tekee mieli vain kiehauttaa kupponen kuumaa juomaa, joka tähän asti on ollut teetä tai kaakaota, mutta kohtahan sitä päästään taas glöginkin makuun, ja kääriytyä paksuun vilttiin sohvan nurkkaan ihastelemaan kynttilöiden lepattavia liekkejä vaipuen jonkinasteiseen hypnoottiseen horrokseen.

dsc_1754

Ja jos kerran on jo marraskuun alkupuolella tehty jäälyhty, niin pakkohan siitä on olla todistusaineistoa, joten tässäpä tämä kaunistus vielä lopuksi!

dsc_1756

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s