Perhe-elämä ja pikkulapsiarki · Piristystä arkeen

Kummipoika 1v!

Ei voi olla oikeasti totta, että kummipoikani syntymästä on todella kulunut jo vuosi! Tuntuu siltä, että vastahan viime viikolla kummipoikani vanhemmat lähettivät kuvia synnäriltä, kun ensin malttamattomina odoteltiin kummipoikaa saapuvaksi tähän maailmaan juuri joulun kynnyksellä ja sitten saimme kuvia maailman suloisimmasta poikavauvasta sairaalan pienessä vauvanpetissä myssy syvällä päässä. Tuolloin emme vielä tienneet, että syntynyt nyytti olisi meidän ensimmäinen kummilapsemme, vaan sen tiedon saimme heti vuoden vaihteessa. Silti, olimme lapsen kummeja tai emme, syntynyt lapsi oli aivan täydellinen rakkauspakkaus.

 img-20161217-wa0003_1

 

Olimme onnesta sekaisin, kun meitä pyydettiin tuon ihanan poikavauvan kummeiksi. Minkä kunnian saimmekaan ryhtyä rakkaiden ystäviemme kuopuksen kummeiksi ja tuntui unelmien täyttymykseltä, että samalla kuin odotimme omaa esikoistytärtämme, niin saimme elämäämme myös kummipojan, jota olimme pitkään toivoneet. Samalla heräsi ajatukset siitä, mitä kummius oikeastaan tarkoittaa ja mitä se meille merkitsee? Millaisia kummeja haluamme olla? Mitä kummiudelta odotamme? Larin ja minun lähtökohdat ja omat kokemukset kummiudesta olivat hyvin erilaiset. Lari ei oikeastaan edes tiennyt, ketkä hänen kummejaan olivat ja jo lapsuudesta saakka yhteys ja suhde kummeihin oli jäänyt olemattomaksi. Minulla taas on omista kolmesta kummistani kahteen ollut todella tiivis ja läheinen suhde. Vaikka kummini asuvat Helsingissä, ei välimatka ole haitannut ikimuistoisen suhteen kehittymistä. Olen aina pitänyt kummejani itselleni tärkeinä ja luotettavina aikuisina ystävinä, jotka ovat olleet lapsuudesta saakka läsnä. Omille kummeilleni olen valtavan kiitollinen kaikesta, mitä olen heiltä saanut. Minulle oli siis asetettu rima korkealle. Miten voisinkaan olla itse kummilapselleni niin hyvä kummi kuin millaisen kummisuhteen itse olen saanut kokea?

 img-20161217-wa0006

 

Päätin, että haluan ehdottomasti olla kummi, joka ennen kaikkea on läsnä kummilapselleen. Toivon, että vuosien varrella, kun suhde kummilapseen kehittyy lapsen kasvaessa, saan kokea paljon ihania, yhteisiä juttuja tuon suloisen kummilapseni kanssa. Haluaisin nimenomaan olla kummilapselle se aikuinen ystävä, jonka kanssa voi itkeä ja nauraa, halata ja hymyillä. Toivon, että kummilapseni tietää täällä olevan aina ovet auki ja että hän voi luottaa meihin kummeihin kuin vuoreen. Aina on aikaa ja kuuntelevat korvat. Toivon myös, että elämämme on täynnä ihania kohtaamisia hauskan tekemisen parissa; joskus voidaan leipoa jouluksi piparit ja toisella kertaa lähteä kalojen narrattavaksi järvelle.

 

Eilen saimme kummipoikamme vanhempineen vieraaksemme. Olihan iso virstanpylväs tosiaan käsillä, nimittäin rakas kummipoikamme täyttää vuoden ja oli aika juhlia tärkeää syntymäpäivää. Aika haikeat fiilikset, vaikka juhla sinällään onkin vain ja ainoastaan iloinen. Kummipojastamme on kasvanut silmänräpäyksessä taapero. Hän ei ole enää pieni vauva, joka ensikohtaamisella tasan 11 kuukautta sitten silmät lautasantennin kokoisina katseli aamuvarhaisella, että kukas ihme se sinä olet, kun sain kummipoikani ensimmäistä kertaa syliini. Kyllä tuo pitkäripsinen hurmuri kietoi kumminsa välittömästi pikkurillinsä ympärille ja siinä otteessa pysyn kyllä lujasti ja pitkään! Vuoden aikana olen saanut nähdä, miten tuosta pienestä sylivauvasta kasvoi ensin vähän isompi vauva, joka ryömienkin ennätti joka paikkaan tutkimaan. Sitten pieni ryömivä vauva oppi istumaan ja konttaamaan ja meno olikin jo sen mukaista, että isoveikan kanssa yhteentörmäyksiltä ei voinut välttyä. Sitä tuppasi sattumaan kaikenlaista ja kolisemaan välillä kovastikin. Hiljalleen tai oikeastaan enemmänkin ehkä metelin kanssa hän oppi nousemaan jaloilleen ja lopulta otti ensimmäiset haparoivat askeleensa. Nyt vuosi kummipoikani syntymän jälkeen tuo vauvavuoden viimeisiä päiviä viilettävä taaperon alku otti äitinsä luota reippaat ensiaskeleensa kohti kummia, kapsahti kummitädin kaulaan ja joutuipa hän kummin pusukoneeseenkin varoittamatta. Varo vain hurmuri, kummi on kova täti antamaan pusuja, kysypäs vaikka Alisalta!

 _20161218_210848

 

Kummipojan kunniaksi leivoin synttärikemuille perinteisen kermakakun, jossa täytteenä oli banaania ja omatekoista mansikkarahkaa. Päällä oli kermaa ja persikoita. Kakun kanssa kävi sen verran hassusti, että kermavaahto pääsi loppumaan kesken, joten kakulla oli edustuspuoli ja sitten se toinen puoli, jonne ei saanut kurkistella! Siitä huolimatta kakku maistui oikein hyvin ja tuntui uppoavan päivänsankarillekin. Lahjakääröstä sen sijaan paljastui personoitu satukirja, jossa kummipoikamme seikkailee yhdessä Karvisen kanssa eläintarhassa. Joululahjavinkkinäkin mainitsin aiemmin luettavat lahjat, kuten kirjat ja lehdet. Lukeminen jo aivan pienellekin lapselle kannattaa, sillä sen on todettu monissa tutkimuksissa tukevan lapsen kielellistä kehitystä. Toivottavasti kummipojallamme on monia kivoja lukuhetkiä vanhempiensa kanssa lahjakirjan parissa ja tietysti muunkin lastenkirjallisuuden ihmeellisten seikkailujen maailmoissa.

 img-20161217-wa0007_1

 

Onnea rakas kummipoika! Et arvaakaan kuinka rakas meille kummeillesi oletkaan!

 

img-20161217-wa0004

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s