Perhe · Ruoka

Joulun tunnelmia

Meillä oli mitä ihanin jouluaatto. Juuri sellainen mitä me olimme odottaneetkin. Koko syksyn olemme menneet aika haipakkaa ja vauhti vain kiristyi, mitä lähemmäs joulua päästiin. Hieman ennen joulua pohdiskelin Larille ääneen, että osaisimmeko me enää viettää edes sellaista päivää, jolle ei ole suunnitelmissa mitään tähdellistä? Ei menoja, lääkärikäyntejä, kauppareissuja, aikaa vievää ruuanlaittoa, siivousta, lahjaostoksia, vauvauintia, kahvitteluja meillä tai vierailuja sukulaisten tai ystävien luona. Siis ei mitään sovittua eikä mitään aikataulutettua. Tulimme siihen tulokseen, että nyt kyllä kuulosti yhdistettynä meidän perheen eloon niin absurdilta, että parempi olla edes miettimättä. Tästä nimenomaisesta syystä olikin niin ihanaa viettää jouluaatto kotona vain omalla pienellä perheellä ja valmistella kaikki mahdollinen joulua varten etukäteen valmiiksi, jotta jouluaattona meidänkin perhe taas piiiitkästä aikaa pääsee kokemaan sen päivän, kun tosiaan ei ole mitään minuuttiaikataulua naulattuna oveen ja kalenteri ei pursuile liitoksistaan kaikkien sovittujen menojen tähden.

 

dsc_2124 dsc_2125 dsc_2126 dsc_2127

 

Jouluaattoon vauvaperheessä herätään varhain, mutta ei sentään aivan kukonlaulun aikaan, sillä Alisa on edelleen todella hyväuninen vauva ja antaa meidän vanhempienkin vedellä hirsiä suurin piirtein aamukahdeksaan saakka. Alisa ei myöskään nykyisin enää juurikaan herää öisin. Viikon aikana meillä saattaa olla yksi yö, kun Alisa herää kesken yöunien niin, että tarvitsee vanhemman apua uudelleen nukahtamiseen. Saimme siis herätä jouluaattoon hyvin levänneinä koko perhe.

 

dsc_2120 dsc_2140

 

Aamulla puurokattila nostettiin liedelle hautumaan ja siinä puuron tekeytyessä Lari valmisteli kinkun sinappihuntua varten sillä kinkku oli juuri nostettu uunista yön jälkeen. Ihanasta ylikypsästä kinkusta leikattiin siivuja jo heti riisipuuronkin kanssa nautittavaksi. Leipäkoriin aseteltiin papan leipomaa herkullista pataleipää ja minun leipomaani ohrarieskaa. Edellisenä päivänä riisipuuron kaveriksi oli keitelty sekahedelmäsoppaa ja kinkun päälle sipaistiin itsetehtyä sinappia. Alisalle oma riisipuuro keitettiin veteen ja lopuksi sekaan lorautettiin äidinmaidonkorviketta. Alisa sai puuroonsa mansikka-omenasosesilmän. No kuka sitten sai sen mantelin? Aamupalalla ei kukaan, sillä Lari keitti meille kahdelle riisipuuron vaatimattomasti litrasta maitoa ja eihän me nyt sellaista määrää kerralla kahdestaan syödä mitenkään. Päätettiin siispä jatkaa mantelin metsästystä lounaalla. Päiväunien jälkeen lounaalle pöytään katettiin uudelleen puurolautaset ja kappas kehveliä, Larillehan se manteli tänä vuonna osui. Ensi vuonna pitää siispä minun syödä kahta kauheammin riisipuuroa, jotta välillä minäkin saan mantelin.

 

dsc_2109

 

Ennen päivällistä lämmitettiin joulusauna ja lauteelle nostettiin myös Alisan amme kaikkine vesileluineen. Saunottiin koko perhe ja Alisa piti huolen siitä, että löylyt pysyivät kosteana nimittäin niin reippaasti vesi lensi, pärskyi ja loiskusi, kun Alisa nautti kylpemisestä.

 

Joulupäivällisellä meillä on totuttu syömään pitkään ja hartaasti. Päivällinen aloitetaan perinteisen jouluevankeliumin lukemisella. Alkupalaksi valmistimme herkullisen juustokeiton, jota nautiskeltiin hapankorpun päälle laitettavan lammasleikkeleen sekä lämminsavulohen kanssa. Pöydässä oli myös itsetehtyä valkosipuli-tillituorejuustoa ja sinappia. Pääruualla lautanen täytettiin kinkulla, laatikoilla, joista meillä on peruna-, porkkana-, lanttu- sekä bataattilaatikot ja rosollilla. Kinkulle oli tehty kirsikkakastike kinkunliemestä sekä portviinistä ja taas tietysti sitä itsetehtyä sinappia. Leipäkorissa aamupalan tapaan oli tarjolla pataleipää ja ohrarieskaa. Jälkiruokapöytään puolestaan nostettiin puolukka-vadelma-valkosuklaapiirakkaa, lahjaksi saatua banaanikuivakakkua, joulutorttuja, pipareita sekä suklaita ja jälkiruokien kanssa hörpättiin höyryävän lämmintä glögiä.

 

dsc_2146 img-20161225-wa0005 dsc_2143 dsc_2148 dsc_2149 dsc_2198 dsc_2199-2

 

Joulupäivällinen oli mitä herkullisin ja taas tuli syötyä niin, että jos housuissani olisi ollut napit, olisi vähintään ylin nappi pitänyt avata. Onneksi olin edeltä käsin fiksu ja päällä oli vaatteet, joissa mahtui syömään huoletta, sillä näin aikuisemmalla iällä yksi joulun kohokohdista on kyllä sekä suolaisilla että makeilla joulun perinneherkuilla herkuttelu. Jos perheessämme olisi muita kalan ystäviä kuin minä, niin lisäksi omaan joulupöytään alkupalojen joukkoon suunnittelisin vielä hieman laajemman kalatarjonnan. Kalapöydässä lämminsavulohen lisäksi olisi kylmäsavulohta, savustettua siikaa, jotain kalalevitteitä ja mätiä kera smetanan ja sipulin. Jos syömämiehiä olisi enemmän, niin pääruualle voisi myös haudutella poronkäristyksen, joka sopisi kuin nenä päähän perinteisten jouluruokien joukkoon tuomaan vähän uusia tuulia perinnelaatikoiden ja kinkun rinnalle. Ehkä vielä joku vuosi joulupöydässämme komeilee siispä myös kalalajitelma ja poronkäristys.

 

Tulihan meille kylään myös Joulupukki, joka toi mukanaan paljon ihania lahjoja. Harmi, ettei Lari kerennyt tänäkään vuonna tapaamaan pukkia, koska pukki kävi kylässä juuri, kun Lari oli käymässä varastossa. Alisa sen sijaan pääsi pukin syliin istumaan, mutta tuo partasuinen, punapukuinen, epäilyttävä ukko oli Alisalle niin pelottava, että itkuhan siitä tuli ja jutustelu jatkui turvallisesti äidin sylistä. Lahjat kelpasivat kuitenkin Alisallekin hyvin, kuten kaikille meille muillekin, ja paketeista paljastui paljon kaikkea kivaa ja toivottua. Myös iloisia yllätyksiä. Kun pukki sitten oli lähdössä, meni Alisa vielä uudelleen pukin syliin ja pukkipa osasikin hauskuuttaa Alisaa hauskoilla leikeillä eikä tuo partaheppu sitten ollutkaan enää ihan niin pelottava.

 

dsc_2163 dsc_2182

 

Alisan nukahdettua yöunille olikin sitten minulla ja Larilla aikaa vielä pieni hetki nautiskella juustolajitelmasta ja viinirypäleistä. Väsymys pitkän, tapahtumarikkaan päivän päätteeksi alkoi painaa myös meidän silmiä ja lopulta mekin painuimme yöpuulle odottelemaan joulupäivää. Ihana joulu, josta jää ihanat muistot. Kuuseenkin saatiin roikkumaan Baby’s first Christmas 2016 – joulupallo juuri parahiksi päivää ennen jouluaattoa, kun postista saapui kauan odotettu paketti. Tuo pallo tulevina vuosina muistuttaa meitä aina tästä ikimuistoisesta esikoisemme ensimmäisestä joulusta. Ei voi tuntea muuta kuin suunnatonta kiitollisuutta omaa pientä perhettämme kohtaan.

 

dsc_2204

Mainokset

One thought on “Joulun tunnelmia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s