Nala · Sekalaista

Nalan uudenvuoden puheenvuoro

dsc_1949

”Moikka,

 

Haluaisin taas käyttää yhden puheenvuoron. Huomenna on edessä taas vuoden hirvein päivä. On suorastaan irvokasta, että ensin on vuoden hauskin juhla eli joulu, jolloin minäkin saan aina kinkkusiivun ja kivoja lahjoja ja sitten heti perään säikytellään halvauksen partaalle. Minä nimittäin edelleen pelkään uudenvuoden raketteja. Pelkään niitä kuollakseni ja joka kerta, kun näen taivaan välkehtivän kaikissa sateenkaaren väreissä maailmanloppua enteillen ja kuulen järkyttävän paukkeen ja ryskeen aivan kuin olisin joutunut keskelle sitä sotaa, mistä Tuntemattomassa sotilaassakin itsenäisyyspäivänä telkkarissa aina kerrotaan, sydämeni hakkaa kovempaa ja kovempaa ja lopulta olen varma, että se irtoaa liitoksistaan ja hyppää kurkustani pihalle. Saan paniikkikohtauksia ja jos satun olemaan ulkosalla rakettien paukkuessa, menen niin sekaisin, että meinaan kuristua kaulapantaan ja hihnaani. Äiti ja isi eivät vie minua ulos silloin, kun rakettien ampuminen on sallittua eli huomenna uudenvuodenaattona 31.12. klo 18-02. Tuon kahdeksan tunnin ajan minä koitan rauhoittua kotona sisällä ja haen turvaa pöytien alta tai äitini jaloista, joka rauhoittavasti hipeltää niskaani ja rapsuttaa korvan taustaa. Silloin oloni on edes jokseenkin siedettävä. Ruoka ei kuitenkaan uudenvuodenaattoiltana maita, koska vatsaa kipristää pelon vuoksi niin julmetusti. Ongelmallisen tilanteesta minun kannaltani tekee se, etteivät kaikki noudata noita aikoja, kun rakettien ampuminen on sallittua. Kahdeksan tuntia on pitkä aika olla käymättä ulkona ja vielä pidempi aika se on pelätä. Kokeilepa itse kahdeksan tuntia seistä kallion kielekkeellä katsellen alhaalla aukeavaa satojen metrien pudotusta,  pidellä tarantellaa kämmenellä tai pytonia kaulalla. Niinpä pyydän kaikkien meidän pelkäävien karvakuonojen ja hännänheiluttajien puolesta, että ethän ammu raketteja muulloin, kun sallittuna aikana, jotta meidän ei tarvitse pelätä yhtään enempää kuin se kahdeksan tuntia. Kiitoksena huomaavaisuudestasi äitini kerää kakkani pihasi kulmalta, jos satun läjän sinne vääntämään lenkkeillessämme.

 

dsc_1948

 

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!

 

Terveisin,

Nala

 

dsc_1947

 

Ps. Äitini ja isäni saavat nauruhepuleita usein minun kustannuksellani, sillä heidän mielestään istumatavassani on jotakin huvittavaa. Mitä mieltä te olette?  Eikö sitä nyt kuulu pepullaan istua vai millä ruumiinosalla istuminen muka olisi luonnollisempaa?”

 

tsuchiura-fireworks-display1

Kuva: Photo credit: peaceful-jp-scenery via Foter.com / CC BY-NC-ND

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s