Perhe-elämä ja pikkulapsiarki

Unille omaan petiin

Alkuperäinen suunnitelmani perheemme nukkumisjärjestyksestä heitti härän pyllyä vauvan synnyttyä. Etukäteen ajattelin nimittäin, että vauva nukkuisi kanssamme makuuhuoneessa kehdossaan ehkä pari kuukautta, mutta sitten siirtyisi pinnasänkyyn omaan huoneeseensa nukkumaan. Syy tähän oli se, että uskoin näin kaikkien nukkuvan paremmin ja saavan siten pidemmät ja virkistävämmät yöunet. Minä olen hyvin herkkä reagoimaan huonoihin yöuniin. Ensimmäisenä jo yhdestäkin huonosti nukutusta yöstä kertoo armoton vatsani. Vauva-arkeen on siis mahtunut vatsaongelmia ihan kiitettävästi. Myös ajatuksenjuoksuni muuttuu sahanpuruksi ja pää tuntuu olevan täynnä neulasia, jos nukutut yöunet eivät ole riittävät ja väsymys vaivaa. Viimeisenä kova väsymys tuo mukanaan sitten muun muassa päänsärkyjä ja ärtyneisyyttä. Niinpä etukäteen jo mietin, millaisella suunnitelmalla unet saataisiin rauhoitettua kaikille mahdollisimman nopeasti.

 

Ensin pari kuukautta venyi kuitenkin neljään kuukauteen. Se oli helppo perustella imetyksen piikkiin, sillä yöimetykset olivat huomattavasti vähemmän kuormittavia, kun vauvan saattoi nostaa rinnalle siitä puolen metrin päästä eikä lähteä hakemaan yläkerrasta omasta huoneestaan. Niin ja kenelle minä tätä perustelin? Itselleni tietenkin! Vaikka olin ajatellut vauvan siirtyvän omaan huoneeseensa nukkumaan parin kuukauden ikäisenä, niin itselleni minä aloin perustelemaan, miksi vauva ei vielä siirtyisikään yhtikäs mihinkään. Imetyksen päätyttyä, kun vauva oli neljän ja puolen kuukauden ikäinen, henkinen napanuora minun ja vauvan välillä oli kuitenkin edelleen sen puolen metrin mittainen ja yöunet jatkuivat sulassa sovussa makuuhuoneessamme. Vauva nukkui kehdossa ja me omassa sängyssämme. Alisa havahtui aina pari kertaa yössä esimerkiksi jos Nala nousi juomaan tai minä tai Lari käymään vessassa. Alisa nukahti nopeasti uudelleen, mutta minä en. Monesti yöunet jäivät minulla aivan kesken joskus aamuyöllä viiden aikaan, kun mieli alkoi sitten jo odottelemaan aamua enkä osannut rauhoittua uneen, vaikka kaikki muut tuhisivat peittojensa alla tyytyväisinä. Ajattelin kuitenkin, että puoli vuotiaana aletaan sitten harjoittelemaan omaan huoneeseen siirtymistä ja sen aikaa vielä nautin siitä, että vauvani nukkuu lähelläni ja kuulen hänen suloisen tuhinansa kehdosta läpi yön. Sitä paitsi mietin, että joka tapauksessa olen onnekas, kun lapseni nukkuu yön heräten vain kerran tai kaksi yössä. Monet pikkuvauvat heräävät kymmenen kertaa joka yö ja niin hulluilla yöunilla minäkin olisin varmasti aivan hullu. Napanuora venyi kuitenkin todella hitaasti ja lopulta Alisa siirtyi omaan huoneeseensa ja omaan pinnasänkyynsä nukkumaan vasta aivan viime hetkellä, kun oli pakko vaihtaa kehdosta korkeampilaitaiseen sänkyyn Alisan oppiessa nousemaan kontalleen. Tämä tapahtui Alisan ollessa jo lähes kahdeksankuinen. Koville se otti ja nyt puolentoista kuukauden jälkeen ottaa vieläkin. Yöunille mennessä edelleen on vähän ontto olo, kun vierestä puuttuu kehto, jota käsi alkoi automaattisesti keinuttamaan, kun vauva havahtui unestaan ja uninen ähinä tunkeutui keskelle omia uniani.

 

dsc_20803

 

Aluksi nukutin Alisan peiton alle pinnasänkyyn, mutta nukahtaminen tuntui kestävän ja kestävän. Alisaa kiinnosti sängyssä kaikki muu puuhastelu, kuten konttaamisen opettelu ja itkuhälyttimen paiskominen. Nukahtamiseen saattoi mennä jopa pari tuntia aikaa ja mietin monet illat, että nukuttavatko kaikki vanhemmat lapsiaan tuntitolkulla joka ilta. Toki olin varautunutkin siihen, että alkuun uusi nukkumajärjestely voisi olla haasteellinen ja isompaan sänkyyn olisi vaikeampi nukahtaa kuin pieneen, turvalliseen kehtoon. Kun älysin vaihtaa peiton paksuun, lämpöiseen unipussiin, lyheni nukahtamisaikakin murto-osaan aiemmasta. Unipussi jotenkin selkeämmin kertoo Alisalle sen, että nyt ruvetaan yöunille ja rauhoittaa Alisan nopeasti unille. Unipussin Alisa sai tädiltään ennakkojoululahjaksi ja onkin ihanaa, että tuossa ylisöpössä pussissa Alisa nukkuu parhaimmat yöunensa.

 

 

Omaan huoneeseen siirtyminen oli kuitenkin juuri se juttu, mitä meidän perhe kaipasi ja muutos vaikutti yöuniin juuri niin kuin jo ennen vauvan syntymääkin kuvittelin. Alisa alkoi nukkumaan heräilemättä läpi yön. Kerran viikossa hän saattaa herätä aamuyöstä niin, että tarvitsee vanhemman tuen nukahtaakseen uudelleen. Alisa nukkuu aamuun saakka ja heräilee seitsemän ja kahdeksan välillä, joskus unet ovat maistuneet yhdeksäänkin saakka. Nyt siis minäkin nukun katkottomia yöunia, joten syyllisyyttä ei tarvitse nyt enää tuntea tästä päätöksestä, kun kaikkien unenlaatu sekä määrä paranivat rytinällä. Oma pinnasänky omassa huoneessa sekä lämpöinen unipussi olivat meidän perheelle se juuri oikea resepti katkottomiin yöuniin ja parempaan unenlaatuun. Nyt sitten vain peukut pystyyn, että unet pysyisivät jatkossakin näin hyvinä ja maittavina!

 

dsc_20232

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s