Sekalaista

KonMarista ajatuksia ja inspiraatiota

Joululahjapaketista paljastui *KonMari. Tuo paljon kehuttu ja kohuttu koko elämän mullistava siivouskirja, jota en ollut vielä aiemmin lukenut. Itse asiassa pitkiin aikoihin en ollut lukenut ihan oikeaa kirjaa, jonka sivun kulmia saa sormen päillä hapuilla, kun sivu alkaa olla luettu loppuun ja on aika kääntää seuraava sivu. Sen sijaan paljon olen lukenut lehtiä ja netistä vaikka mitä laidasta laitaan. Perinteisen kirjan lukeminen oli aika mukavaa taas pitkästä aikaa. Minulla harvoin on aikaa päivisin käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan, sillä aika menee tuon konttaamaan opettelevan kiiturin perässä pysyttelemiseen. Sen sijaan illalla ennen nukkumaanmenoa vedän peiton korviin ja ennen nukahtamista luen luvun tai pari ennen kuin napsautan lukuvalon kiinni.

 

dsc_0086

 

Ennen KonMarin lukemista luulin olevani siisti ihminen. Todella luulin näin. Vai oletteko kuulleet toisesta viisi vuotiaasta lapsesta, joka kampaa matonhapsutkin suoraan oman huoneensa matosta, jotta ne on siististi ja kylvettää pesuvedessä posliiniesinekokoelmaansa harva se viikko, jotta esineet eivät vain näyttäisi pölyisiltä? Jep, se olin minä lähes 25 vuotta sitten. Kun sain tarpeeksi monta kiukkukohtausta, kun joku käveli sitten välinpitämättömyyttään tai huomaamattaan maton hapsut sotkuun totesin, että se olkoon viimeinen matto, josta hapsut löytyvät. Nykyään siis en kuuna päivänä tekisi sitä virhettä, että ostaisin maton, josta hapsut päistä löytyvät.

 

Edelleen olen kuitenkin äärimmäisen siisti ja siisteydessäni pedantti ihminen. Muistan aina ystäväni ilmeen, kun muutimme Larin kanssa nykyiseen asuntoomme ja hän oli apunani purkamassa tavaroita uudessa kodissamme. Viikkasin vaatteita vaatehuoneeseen millintarkkoihin pinoihin ja ystäväni katsoi minua pikkuisen hitaasti, että voiko tuonkin asian ihan todella tehdä noin pikku tarkasti. Luulin siis todella olevani pikkutarkka ja meneväni siisteydessä aika pitkälle, mutta KonMari osoitti minulle, että siisteytenihän on vasta aivan lapsenkengissä. Tiesittekö, että on ihan oikeasti oikea tapa rullata sukat ja sukkahousut ja asetella ne pystyyn laatikkoon? Tai että vaatekaapin värijärjestyksellä, jossa värit liukuvat sulavasti tummasta vaaleaan, saa paremman fengshuin? Tai että pystyviikkauksella vaatteet pysyvät parempina kuin päällekkäin pinoamalla? Minä en tiennyt. Kirjassa todella viedään siisteys äärimmäisyyksiin ja välillä itsekin mietin, että huh huh, jo on naisella ollut aikaa pohtia siistimistä ja järjestämistä.

 

Toisaalta sitten taas kirja antaa hyviä ajatuksia muun muassa hamstrauksesta. Esimerkiksi se haastaa perinteisen ajatusmallin siitä, että kaikista mukavista hetkistä ja tapahtumista pitäisi olla aina jotakin materiaa muistona. Kirjassa tuodaan hyvin esille se, että rakkaat muistot säilyvät mielissämme muutenkin ilman, että meillä on tavaroita muistuttamassa. Myös ajatus siitä, että kodista karsitaan kaikki ne tavarat pois, jotka eivät tuota meille iloa, oli avartava. Olen monesti tuonut esille täällä blogissakin, kuinka kodistamme säilytystilat loppuvat kesken, koska tässä asunnossa säilytystiloihin vain ei ole panostettu lainkaan suunnittelu- ja rakennusvaiheessa. Sitä suuremmalla syyllä olisi ehkä aika käydä kaapit läpi (tosin ei ehkä ihan niin pedantisti ja orjallisesti kuin KonMarin mielestä tämä homma pitäisi suorittaa) ja heittää pois sellaista tavaraa, mistä ei ole raaskinut luopua ihan vain siksi, koska joku tavara toimii, on ehjä tai koska joskus vielä saatan tarvita sitä. Sellaista tavaraa meillä nimittäin on paljon. Otettakoon ensimmäisenä esimerkiksi vaikka vanha 90-luvulla saamani cd-/kasettisoitin, joka on valtavan kokoinen ja vie kaapista puolet yhden hyllyn tilasta. Sanotaanko vaikka niin, että soitin ei ole ollut ihan hirveän ahkerasti viime vuosina käytössä, kun muut musiikkilaitteet ovat ajaneet sen ohi, mutta en vain ole raaskinut luopuakaan ehjästä, toimivasta pelistä. Vaatekaappini sisällöstä varmasti puolet olisi heitettävissä pois tai lahjoitettavissa keräykseen. Minulla on paljon vaatteita vuosien takaa, joista aikanaan olen pitänyt paljon, mutta jotka eivät enää sovi minulle koon, iän tai kehoni mallin puolesta. En vain ole raaskinut heittää vaatteita pois, koska ajattelen tiukasti, että ehkä vielä joskus mahdun niihin vaatteisiin. Kaappien perukoilta löytyy myös paljon sellaista tavaraa, mikä ei todellakaan tuota minulle minkäänlaista iloa, mutta jostain syystä vain säilytän sitä ajatellen ehkä, että joskus vielä pidän siitä tai tarvitsen sitä.

 

dsc_0085

 

KonMari oli kuitenkin mielenkiintoinen kirja lukea ja nyt minäkin tiedän ihan täsmälleen, mistä puhutaan, kun kysytään vaikkapa, että KonMarittaako tai jos todetaan, että tehtiin kodille KonMarit, sillä KonMari-menetelmä on nyt tarkoin opiskeltu. Perinteisen kirjan lukeminen herätti myös taas kipinän kirjojen lukemiseen ja kun olin kirjan lukenut kannesta kanteen, niin Larin kanssa mietittiinkin samantien, että pitäisiköhän pitkästä aikaa lähteä taas ulkoiluttamaan kirjastokorttia ja tehdä visiitti kirjastoon selaamaan, mitä kaikkea mielenkiintoista sitä voisikaan pinota yöpöydälle iltalukemiseksi.

 

Oman KonMarisi voit tilata *suomalainen.comista, jossa on itse asiassa muutenkin alennusmyynnit menossa. Suomalaisessa kirjakaupassa ensivilkaisulla näyttäisi olevan paljon alennuksia muun muassa suosituista bestsellereistä, värikkäistä lastenkirjoista ja mielenkiintoisista tietokirjoista. Käyppäs kurkkaamassa.

 

*sisältää mainoslinkin

Mainokset

One thought on “KonMarista ajatuksia ja inspiraatiota

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s