Perhe

Tuholaisen jäljillä ;)

Välillä tunnen oloni hermoraunioksi. Tunnen myös olevani ikiliikkuja, jonka toimenkuvaan kuuluu ainoastaan kodin siivous. Sen jälkeen, kun Alisa oppi nousemaan seisaalleen ja konttaamaan, yksikään alle metrin korkeudella oleva tavara ei ole jäänyt Alisalta huomaamatta ja tuo lapsi kiinnostuu aivan kaikesta eteensä osuvasta. Kaikki tavarat on tutkittava, maisteltava, käänneltävä ja heiteltävä. Yksikään tavara ei myöskään jää oikealle omalle paikalleen, vaan löytyy hetken päästä jostain aivan muualta. Alisa tutkii suurella mielenkiinnolla muun muassa roskikset, pyykkikoneen, tiskikoneen, laatikot, lipastot, kenkätelineen, lehtikorin ja wc:n korikärryn. Pyykkikoneesta pikku apulaiseni tyhjentää likaiset pyykit samaa tahtia vessan lattialle, kun minä koitan survoa niitä koneeseen. Tiskikoneesta puolestaan lentelevät haarukat ja veitset lattialle samalla, kun koitan tyhjentää koneesta puhtaita astioita kaappiin. Olenkin miettinyt, että hankin asuntomme portaikkoon kattoon ripustettavia kangaslokerikkoja ja sijoitan koko irtaimistomme lokerikkoihin. Sinne tuo pieni, salamaakin nopeampi vipeltäjä ei yltäisi vielä ihan pariin vuoteen.

 

 

Alisa levittelee noin kolmessa sekunnissa kaikki kengät lattialle kenkätelineestä ja tämän jälkeen irrottaa huolellisesti kengännauhat kengistä. Muutamaan kenkään hän sujauttaa jonkin lelun piiloon. Seuraavassa sekunnissa hän pyyhältää lehtikorin luokse ja heittelee mainoslehtiset pitkin lattiaa. Samalla hän sipeltää silpuksi jonkin värikkään lehtisen ja sujauttaa suuhun hieman painomusteella kyllästettyä sanomalehtipaperia ja palan painikkeeksi eteisen kurastopparimatolta käteen sopivasti osuneet pari pikkukiveä. Sen jälkeen tuo tuholainen avaa kaikki eteisen lipaston laatikot ja heittelee lattialle pipot, villasukat, hansikkaat sekä kaulaliinat. Ne on kiva sotkea sekaisin paperisilpun kanssa. Jos vessan ovi on unohtunut auki, niin sekunnin sadasosassa Alisa on vessan puolella ja ensimmäisenä toki kaadetaan Nalan vesikippo nurin kolinan kera pitkin kaakelilattiaa ja tietysti siinä samassa kastellaan omat vaatteet. Sen jälkeen korikärrystä käydään tyhjentämässä lattialle kauniisti viikatut Alisan pepun kuivaukseen tarkoitetut peppupyyhkeet, tutkitaan jäljellä olevien vaippojen lukumäärä ja leikitään pieni hetki hipsuttimella, joka sekin löytyy korikärrystä. Myös kaikki muut kärrystä löytyvät tavarat löytävät itsensä pian lattialta. Tämän jälkeen aloitetaan rumpusoolo ja mikäs sen parempi rumpukapula taaperoikää lähestyvän vauvan käteen olisikaan kuin vessaharja ja rumpuna toimivat vaipparoskis ja vessan poljinroskis. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka pesevät vessaharjan, mutta nykyään en ihmettele syytä siihen enää hetkeäkään, sillä meilläkin pestään tätä nykyä vessaharja sattuneesta syystä. Siinä rummutellessa pienen uteliaan lapsen silmiin osuu seuraava mielenkiintoinen tutkimuskohde eli vessapaperirulla. Seuraavaksi vessaharja viskataan olan yli niin pitkälle kuin se pienestä kädestä lentää ja sormet havittelevat jo paperirullaa. Paperirullasta onkin kiva kiskoa vessapaperit pitkin poikin lattiaa jo ennestään vessassa vallitsevan kaaoksen keskelle. Tietysti myös vessapaperia on hyvä siinä samalla hieman maistella.

 

 

Tämän kaiken tuo utelias, pikkuinen tuholainen onnistuu tekemään noin minuutissa ja minä, kun ajattelin tyhjentäväni vain nopeasti tiskikoneen, ripustavani toisessa kylpyhuoneessamme märät pyykit narulle kuivumaan tai kattamalla aamupalan puuroineen ja jugurtteineen ruokapöytään. Kun koti on muuttunut lähes sekunnin sadasosassa sen näköiseksi, että hurrikaani pyyhälsi sisälle, teki kierroksensa ja häipyi yhtä nopeasti kuin tulikin, niin siinä vaiheessa onkin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, että alanko siivoamaan tuota sotkua vai tuikkaisinko vain koko kämpän tuleen ja avaisin seuraavaksi hotellihaun netistä varatakseni perheelleni huoneen lähimpään hotelliin… Hotelleissa sentään vuorokausihintaan kuuluu siivous. Siltikään tuolle kaaoksen keskellä istuvalle lapselle, joka tapittaa äitiään suurin, ihmettelevin silmin ja saavutuksistaan ylpeä hymy huulillaan, ei osaa olla sekuntiakaan vihainen siitä, että taas on tutustuttu maailmaan hieman syväluotaavammin kuin olisi ehkä tarvinnut. Tuo suloinen katse vain porautuu suoraan sydämeen lupia kyselemättä. Seuraavaa kaaosta siispä odotellessa, siihen ei varmastikaan mene montaa minuuttia.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s