Perhe

Töihin paluu

Viimeinen yö ennen töihin paluuta oli rehellisyyden nimissä hankala. En nukkunut juuri nimeksikään ja sekin vähäinen uni, johon onnistuin hetkellisesti vaipumaan, oli katkonaista ja kevyttä kuin koiranuni. Oli olo, että tiedostin ympäristöni olemassaolon jatkuvasti. Pyörin lakanat ryttyyn ja tyyny ei asettunut pään alle. Kävin samaan aikaan mielessäni läpi kahta suurta elämänmuutosta. Koin valtavaa luopumisen tuskaa vauvavuoden päättymisen tähden ja samalla eroahdistusta lapsestani töihin paluun vuoksi. Kyyneliltä ei siis voitu välttyä, vaan sunnuntai-iltana aika kului poskien märkiä kyynelvanoja paperinkulmaan kuivaten ja räkänenää niistäen. Jo sunnuntaina illalla tunsin orastavan pääkivun ja sama meno jatkui maanantaina aamulla. Huonot yöunet, monet itkut ja sisällä kalvava, synkkä ahdistus saivat pääkopankin jomottamaan. Olin yllättynyt voimakkaista reaktioistani. Vaikka tiesin etukäteen näiden tilanteiden olevan tunteikkaita ja vaikeitakin, niin näin voimakkaita fiiliksiä en ollut osannut odottaa.

Ensimmäinen työpäivä meni kuin sumussa. Työssäolo tuntui vieraalta pitkän poissaolon jälkeen  ja sydäntä puristi, kun kaipuu kotiin lapsen luo oli niin suuri. Ensimmäiset pari päivää olivat itkuisia. Töissä sentään onnistuin skarppaamaan ja klaaraamaan päivät pakettiin mallikkaasti, mutta iltaisin herkistyin tuon tuostakin ja aamuisin hyvästien sanominen sai palan nousemaan kurkkuun. Olisin voinut nuuhkia eteisessämme tyttäreni tuoksua nenä kiinni hänen niskassaan hentojen hiusten lomassa vaikka koko päivän. Itsensä repiminen väkipakolla ulko-oven kynnyksen yli tuntui tuskalliselta. Se tuntui samalta kuin vahaliuskan kiskaisu herkältä ihoalueelta ihokarvoja poistaessa. Tänään kolmantena työpäivänä tuntui, että kalvavasta ja raastavasta ikävästä huolimatta aloin jo joten kuten tottumaan tilanteeseen ja selviytymään päivästä täysjärkisenä. Tämä päivä siis loi jo hieman uskoa siihen, että kyllä tästä kuudesta viikosta selvitään ja että opin elämään ikäväni kanssa, kunhan päiviä hieman kuluu. Silti on pakko kyllä todeta, että odotan julmetusti sitä, että toinen hoitovapaajaksoni alkaa ja saan vielä kesän viettää Alisan kanssa kotona.

Mainokset

2 thoughts on “Töihin paluu

  1. Päivitysilmoitus: Unohduksia – Vesta box

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s