Pääsiäistä me olemme viettäneet Porissa heppojen ympäröiminä keskellä maaseutua metsien ja peltojen kupeessa. Lari selviää Porin vierailuistamme allergialääkkeillä vahvasti doupattuna, sillä hevos- ja heinäallergiat Larilla ovat sen verran kovia, ettei ilman lääkkeitä henki kulkisi. Sen sijaan Alisalla ei henki rohise vaan hän rakastaa katsella hevosten touhuja ja nauraa ääneen, kun hevoset ottavat pukitteluspurtteja tarhoissaan. Hymy nousee huulille myös tuttavuutta hevosten kanssa tehdessä ja pieni heppatyttömme pääsi jo ratsaillekin kauniin Rosee-hevosen selkään.
Kotona synttärilahjaksi saadun keinuhevosen kanssa heppatyttöilyä on keritty harjoittelemaan jo pari viikkoa, joten nyt olikin hyvä siirtyä samantien isojen, elävien hevosten pariin. Pientä tyttöä jaksaa ilahduttaa hevosen samettiselta tuntuva turpa, lämpimät hönkäykset ja hassulta kuulostavat pöristelyt. Lari saanee jatkossakin kyllästää itsensä allergialääkkein, sillä oma veikkaukseni on, että Alisa tulee tulevina vuosina viihtymään aika tiiviisti hevosten parissa.
Vesta box 
One Reply to “Heppatyttö”