Elämä · Perhe

Tivolissa

Ennätimme tivoliin eilen juuri ennen kuin tivoli pakkaa taas näillä main kimpsut ja kampsut kapsäkkeihin ja ajaa rekkoineen ja kuljetusvaunuineen seuraavaan kaupunkiin hauskuuttamaan uutta tivolikansaa. Meillä tosiaan oli aikomuksena mennä tivoliin jo viikko sitten, mutta kevätflunssa tuli pistämään kapuloita rattaisiin. Tervehdyttyänikään emme loppuviikosta viitsineet tivoliin mennä säiden vuoksi. Tivoli vaatisi kuitenkin aurinkoisen lämpimän sään ja jos säät sitten ovat sellaiset, että elohopea kipuaa juuri ja juuri nollan yli ja taivaalta sataa vuoroin lunta, räntää ja vettä, niin ei oikein kiinnosta lähteä tivoliinkaan. Olen siinä mielessä kieltämättä hieman mukavuudenhaluinen. Viikonlopulle osui kuitenkin kaunis sää ja sunnuntaina oli jopa niin lämmintä, että tivolissakin pärjäsi ohuella neuleella ja pilkkihaalarin sai jättää kotiin odottamaan vaikka sitten perinteisiä juhannussäitä.

Niinpä me siis sunnuntaina tehtiin visiitti tivoliin ajatuksenamme, että Alisa pääsee elämänsä ensimmäistä kertaa perinteiseen possujunaan. Liput ostettuamme suuntasimmekin heti ensimmäisenä pikkulasten laitteiden luo, mutta possujuna jäi meiltä kuitenkin kokematta. Siihen nimittäin lapsen pitäisi mennä yksin. Possujuna on aikuisilta kielletty ja Alisa on vielä niin pieni, ettei hän missään tapauksessa voisi mennä laitteeseen yksin. Tämä takapakki ei kuitenkaan meitä vaivannut, sillä seuraavaksi suunnistimme karuselliin, johon myös aikuiset olisivat tervetulleita. Niinpä Alisa meni vaaleanpunaisen norsun kyytiin yhdessä Larin kanssa ja minä napsin laidalta kuvia Alisan ensimmäisestä kerrasta tivolilaitteen kyydissä. Karusellin jälkeen suuntasimme herkuttelemaan kesän ensimmäisillä pehmiksillä. Tuntui suklaa-vaniljapehmis maistuvan myös Alisalle ja siinä istuskellessa kerkesi vilkuilemaan ympärilleenkin, että ketäs täällä tivolissa on ja miltä täällä näyttää.

Karusellin lisäksi kävimme myös maailmanpyörässä ihastelemassa maisemia. Maailmanpyörä tuntui olevan se pahin laite Larille, kun korkeus ja kiikkerässä korissa kiikkuminen tuntuivat käyvän Larin luonnon päälle. Meidän perheen hurjapäätä taisi siis hieman stressata ja jännittää tuo maailmanpyörässä käynti, mutta minä ja Alisa keskityimme maisemien ihasteluun. Lari kävi yksinään myös jossakin aivan hirveässä vempeleessä mikä veivasi ympäri ämpäri ja mietin, että minä olisin oksentanut siinä laitteessa jo heti alkumetreillä sisuskaluni pihalle. Kävimme myös narunvedossa ja Alisa sai itse valikoida narun. Narunvedosta Alisa voitti violetin dinosauruspehmon muistoksi ensimmäisestä tivolivierailustaan.

Juuri, kun lähdimme ajelemaan tivolista kotia päin, osui auton tuulilasiin muutamat sadepisarat. Aika hyvä ajoitus meidän tivolikäynnille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s