Perhe · Piha ja luonto

Pieni puutarhuri

Tänä vuonna loppukevät ja alkukesä ei ole paljoa lämpöasteilla hellinyt. Joukkoon on mahtunut vain pari lämmintä päivää ja siinä se. Muuten onkin sitten hytisty viileissä viimoissa. Talvi verotti ja kevät oli niin hyinen, että ruusumantelistammekin tähän kesään päätti elpyä vain kolme oksaa. Tänään kesäkuu kuitenkin jopa tuntui ihan oikeasti kesältä. Pihalla sai tepastella paljain varpain tuntien ruohonkorret jalkapohjissa eikä sisältä ulos mennessä tarvinnut miettiä pukemista lainkaan, sillä ylimääräisiä kolttuja ei ulos tarvittu. Niinpä meillä ryhdyttiin puutarhahommiin ja lähes koko päivä hujahtikin ulkona touhutessa.

Tänä vuonna kesäkukat ja suurin osa hyötykasveistakin saa jäädä, sillä emmehän me ole niistä nauttimassa lähes koko kesänä. Jotain piti kuitenkin laittaa. Isoon istutuslaatikkoon kevään korvalla alkoi kasvamaan ihan itsenäisesti viime vuotinen ruohosipuli. Se ei ollut talvesta moksiskaan, vaan jatkoi kasvuaan tänä vuonna oikein reippaasti. Ruohosipulin kaveriksi istutettiin yksi chilin taimi ja kylvettiin salaatteja. Pihamme seinustalla on koitettu tässä muutaman vuoden aikana kasvattaa milloin mitäkin. Talvet ovat kuitenkin olleet ankaria monivuotisille perennoillemme ja ne ovat kuolleet sen siliän tien. Niinpä jälleen kuolleiden korsien tilalle piti miettiä, että mitäs nyt istutetaan. Kukat saivat jäädä ja siirryimme tälläkin saralla hyötykasvien puoleen. Seinustalle istutettiin mustaviinimarja- ja punaviinimarjapensaiden taimet. Toivotaan, että nämä herkullisuudet edes menestyisivät pihallamme ja tuottaisivat satoa. Lisäksi istutin äitienpäiväruusun ruukkuun, joka koristaa ainoana kukkana tänä kesänä parvekettamme. Siinä siispä meidän istutukset. Vähillä mennään, mutta turha tänne mitään on hankkia kuolemaan, kun me olemme poissa. Onhan meillä sentään muutamia monivuotisia kasveja maahan istutettuna, jotka kaunistavat pihaamme muuten köyhistä istutuksista huolimatta.

Alisa osallistui innokkaasti istutuspuuhiin, kuten varmasti voitte kuvitella. Tosin minun ja Alisan ideologiat puutarhanhoidosta ovat kaukana toisistaan. Oikeastaan aivan päinvastaiset. Kun minä kaivan taimelle kuoppaa, lappaa Alisa mullat takaisin kuoppaan ja yrittää peittää kaivamaani kuoppaa samaa tahtia. Kun vihdoin saan kuopan Alisan tihutöistä huolimatta kaivettua, laitan sinne taimen ja alan seuraavaksi täyttää kuoppaa, vaihtaakin Alisa kiusantekotaktiikkaansa ja tässä vaiheessa hän alkaa tyhjentää kuoppaa. Sitten kun minä yritän laittaa koristekatteita istutusteni juurille, päättää Alisa heitellä katteet ympäri pihamaata nurmikon sekaan. Lopuksi hän vielä yrittää nyhtää pikkuisista taimistani lehdetkin oksista ja yrittää mennä tepsuttelemaan hakkeiden päälle. Me emme siis ole vielä todellakaan löytäneet yhteistä aallonpituutta puutarhuroinnin saralla, mutta jatketaan etsintöjä.

Nyt kun istutukset on istutettu, nurmikko leikattu ja pihamme katealueet siistitty, voisi huomenna vielä hieman elvyttää nurmikkoa talvivaurioiden jäljiltä ja sammaloitumisen kynsistä. Toivottavasti siispä kesäiset säät jatkuvat, jotta pikku puutarhurillamme riittää auringonpaistetta ulkopuuhiin ja onhan se meille vanhemmillekin mukavaa pelastaa nurmikkoa lämpimissä säissä kuin lumisateessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s