Elämä · Perhe · Sekalaista

Juhannus Lehtisaaressa

Juhannusaatto meillä aloitettiin kukkien keruulla. Tosin vielä ei kierretty seitsemää niittyä etsien seitsemää erilaista kukkaa, jotka voisi juhannusyöksi laittaa Alisan tyynyn alle, jotta hän uneksisi tulevasta puolisostaan. Sen sijaan kukat kerättiin kauniiseen kukkaseppeleeseen, jonka minä vuosien letitystauon jälkeen letitin seppeleeksi Alisan pieneen päähän. Vaikka viimeksi olen seppeleitä letittänyt joskus itse ollessani vielä pikkutyttö, niin hyvinhän tuo keräämämme aimo kasallinen kukkia näytti edelleen seppeleeksi punoutuvan. Tosin harjoitus parantaisi ehkä lopputulosta, jotta seppele olisi hieman siistimpi. Nyt se muistutti ehkä enemmänkin villikkolapsi Ronja Ryövärintyttären takkuisen sekaiselle hiuspehkolle sopivaa tuulen seppeleeksi kieputtamaa niittykaistaletta. Ei sen väliä, kesäisillä kuvilla saatiin ihanat juhannukset toivoteltua.

Saimme juhannusvieraaksemme Larin siskon ja tällä porukalla olikin varsin hyvä viettää juhannusta tänä vuonna. Ensimmäisenä sytytettiin grilli lämpenemään ja hiilloksen tekeydyttyä juhannusaaton ruokapöytään vihersalaatin ja maailman parhaan perunasalaatin (jonka ohjetta varmastikin luvassa myöhemmin) seuraksi grillattiin possun lehtipihvejä, joille Lari oli valmistanut maustevoin, ja valkosipulilohta sitruunasmetanakuorrutteella. Näillä herkuilla kehtasi täyttää vatsat, ottaa vieraamme vastaan ja suunnata seuraavaksi Lehtisaareen juhannusperinteiden pariin.

Olemme tottuneet livistämään kaupungista maalaismaiseman keskelle mökki-idylliin aina juhannukseksi. Jostain päin Suomea järven rannalta on vuokrattu mökki, missä sitten luonnon helmassa on lämmitetty saunaa, pulikoitu järvessä ja pidetty grilliä kuumana lähes ympärivuorokautisesti ja lähes taukoamatta juostu saunan, järven ja ruokapöydän väliä juhannusvapaiden ajan keskikesästä ja pitkistä päivistä nauttien. Tänä vuonna pitkästä aikaa koitti kuitenkin kaupunkijuhannus. Kuinka masentavaa! Mutta koska edessä siintää pitkä reissukesä, niin emme halunneet lähteä reissuun nyt tänä juhannuksena. Päätimme viettää siispä juhannusta kotona. Siltikään juhannusperinteistä emme halunneet luopua, joten alkoi netin selaus: missä me pääsisimme kaupungissa järven rannalle saunomaan ja pulahtamaan hyisen viileään järviveteen, grillaamaan makkarat, nauttimaan ulkoilmasta ja ihastelemaan kokkoa. Netistä vastaukseksi eteen putkahti Lehtisaari, joka oman mainoksensa mukaan on kesämökki keskellä Jyväskylää. Lehtisaari löytyy Tuomiojärveltä ja sen toimintaa ylläpitää Jyväskylän seurakunnan nuorisotyö. Saari toimii avointen ovien periaatteella ja saareen tasatunnein tarjolla oleva venekuljetus (+pelastusliivit), sauna, grillit ja kaikki oleilu on maksutonta. Sinne siis ja luvassa sään salliessa olisi kokkokin. Emmekä joutuneet pettymään, sillä meillä oli todella idyllinen juhannus Lehtisaaressa.

Saareen päästyämme painelimme sekasaunan lauteille löylyihin lämmittelemään ja iso puukiuas tarjoilikin ihanan pehmeitä, kosteita, viipyileviä löylyjä. Vastakin olisi ollut tarjolla, mutta se oli jo sen verran monta kertaa vastottu, että taisi ennemminkin vastan sijaan olla jo piiska ja lehdet löytyivät enemmänkin saunanlauteilta ja lattialta. Vastasta viis, lämpö helli ihoa ja mieltä muuten hieman viileässä juhannussäässä. Minä ja Larikin perheemme viimeisinä pääsimme heittämään talviturkin, joskin ei sinne veteen kyllä pulikoimaan jäänyt, sillä henkihän siinä meinasi salpautua, kun veteen pulahti. Myös Alisa pääsi järveen pulahtamaan ja oli meistä kaikista ehkä vähiten moksis kylmästä vedestä. Kikatuttamaan pisti tuo ihoa pistelevä viileä vesi, mutta lämpötilasta kyllä kertoi se, että eräs samaan aikaan saunomassa ollut nainen kysyi, että onko lapsi tottunutkin avantouimari. Saunan jälkeen grillattiin rannan tuntumassa makkaraa välipalaksi ja vatsat ravittuina pelailtiin hetki pihapelejä ennen illan kohokohtaa eli kokkoa. Tikkamestaruuden vei Larin sisko 25 pisteellä ja minä peränpitäjänä keräsin säälittävät viisi pistettä.

Alisalle juhannusaaton tuoksinassa emme puolisoa povailleet myöskään heittelemällä saunavastaa saunan katolle, juosseet saunaa ympäri, hyppimällä loppuun palaneen kokon viimeisten ilmaan pyrkivien savuvanojen yli emmekä saaneet tietää niiden vuosienkaan määrää, kuinka kauan menisi, kun Alisa tulevan puolisonsa löytää, sillä käkikään ei kukkunut. Pikaista naimisiinmenoa meille kuitenkin luvattiin, sillä tuulenpuuska kaatoi taivaalle lieskojaan lyövän kokon savupilven suoraan päällemme niin, että karkuun piti lähteä kokosta pöllähtäviä palavia kipinöitä ja polttavan kuumaa savuverhoa. Toivon mukaan kuitenkin vielä aika monta vuotta saadaan odotella ennen seuraavia häitä meidän perheessä. Kokko oli kuitenkin mahtava ja sitä oli lähiseudulta veneillään kertynyt järvellekin katsomaan iso liuta mökkiläisiä ja paikallisia.

Alisan nukahdettua yöunilleen oli meillä aikuisilla vielä pieni hetki yhdessä korttipelien ääressä ja ihanalle juhannukselle kilisteltiin kultahippukuohuviinillä, jonka kanssa herkuteltiin tuoreilla kirsikoilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s