Ulkoilu ja liikkuminen

Rannalle!

Juhannusviikonloppuun kaiken grillailun, herkuttelun ja juhannusperinteiden lomaan olin toivonut myös rantapäivää. Juhannussää oli kuitenkin sen verran kolea, että haaveet rantapäivästä saisivat jäädä. Aurinkoisia päiviä hellelukemin varustettuna ei ollut luvassa säätiedotusten mukaan, vaan ainoastaan puolipilvistä tai pilvistä ja koleaa ilmanalaa, sadekuurojakin voisi tulla.

Sunnuntaina sää oli epävakainen ja taivas harmaan pilvinen. Olin kuitenkin puhunut Larille Tuomiojärven uimarannasta ja kehunut sitä kivaksi paikaksi, etenkin lapsen kanssa rantapäivän viettoon paikka olisi täydellinen. Päätettiin kuitenkin lähteä katsomaan paikkaa, koska sisälläkään koko päivää ei jaksanut kököttää. Lari halusi nähdä millaisesta rannasta on kyse, sillä Jyväskylässä ei liiaksi ole rantoja, joita saa kahlata pitkälle järvelle päin lähes tulkoon kyllästymiseen saakka ennen kuin vesi alkaa kunnolla syvenemään ja hiekkarannan tuntumasta harvalta rannalta täältäpäin löytyy kesäkahvilaakaan. Varuiksi pakattiin mukaan uimakamat ja lämmintä vaatetta ja sullottiin itsemme autoon. Pilvipeite näytti repeilevältä, mutta aika pahaenteiseltä silti. Sanoinkin Larille, että nyt kun ajat reippaasti, niin voidaan keretä rannalle ennen sadetta.

Suomen sää kuitenkin todellakin pääsi yllättämään meidät, sillä rannalle päästyämme pilvipeite oli repeillyt ihan kunnolla paljastaen sinisenä hohtavan taivaan ja aurinko lämmitti niin mieltä kuin kehoakin. Ei muuta kuin rantaveden tuntumaan läträämään! Hiekka lensi ja löydettiinpä yksi simpukankuorikin tutkittavaksi ja Alisan mielestä myös maisteltavaksi. Vesileikit kutkuttavan viileässä vedessä naurattivat ja uinnin päätteeksi vaihdettiinkin sitten vauhdilla kuivaa ja lämmintä päälle, kun uimarit alkoivat ihmisen sijaan jo muistuttamaan ennemminkin hytiseviä pakastebroilereita kananlihalla olevine ihoineen ja vilusta loukkua lyövine leukoineen.

Tämän ihmeellisen säähäiriön kunniaksi istahdettiin vielä rantakahvilan terassille ja syötiin koko porukka jäätelöt. Juuri kun rouskuttelimme jäätelöidemme viimeisiä vohveleita suuhumme, alkoi rankka sadekuuro. Taivaalle oli taas hiipinyt takaisin tummat sadepilvet, jotka repesivät niskaamme ilman suurempia ennakkovarotteluita. Nappasimme äkkiä rantakassin mukaamme, juoksimme auton suojiin ja huristelimme kotiin jälleen yhtä mukavaa kokemusta ja ilolla muisteltavaa hetkeä rikkaampana.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s