Eurooppa · Matkailu ulkomailla · Matkat

Merellä veneilemässä

Alisa otti välillä oikein kunnolla rennosti veneessä niin kuin tietysti meripäivänä veneilemässä kuuluukin heittää olan yli turha pingotus ja nauttia elämyksestä.

Yksi aktiviteeteista, mikä oli suunnitelmissa toteuttaa nimenomaan silloin, kun veljeni on täällä luonamme, oli veneily merellä. Pohdiskelimme pitkään ryhmämatkojen ja yksityisveneen välillä ja lopulta kallistuimme yksityisveneen vuokrauksen kannalle, vaikka olihan tuo paljon tyyriimpi vaihtoehto. Koko päiväksi merelle isolla paatilla, missä on 50 muutakin matkalaista, olisi päässyt jopa 30 eurolla per henkilö halvimmillaan, mutta me kilpailutimme paikalliset yksityisveneiden vuokraajat niin tässä meidän omalla rannalla Ičićissä kuin Opatijan uimarannankin edustalla. Tarjoukset vaihtelivat laidasta laitaan ja halvimmillaan veneiden vuokrahinnat puoleksi päiväksi (4 tuntia) olivat 115 eurosta noin 190 euroon, joten tarjouksen kysyminen useammalta myyjältä todella kannattaa. Täällä moottoriveneen ajamiseen ilmeisesti tarvitaan myös jonkinlainen lisenssi (veneily on minulle aikalailla täysin vieras laji, joten veneilykäytännöistä, lainsäädännöstä ja määräyksistä minulla ei ole pienintäkään haisua) eikä tuonne merelle kuka tahansa voi siispä lähteä omin päin vuokraveneellä kruisailemaan. Meillä joka tapauksessa oli ajatuksena maksaa myös käyttöömme oma kippari, joka tietää hyvät snorklauspaikat ja nähtävyydet, jotta saamme neljän tunnin ajastamme mahdollisimman paljon irti, ja osaa luotsata meitä meren aallokossa turvallisesti. Ičićin rannan Rent a boat –pisteellä teimme hyvän diilin veneilystä 6 paikkaisella moottoriveneellä, josta löytyi mukavat nahkaistuimet ja aurinkosuoja tuomaan hieman varjoa, jos aurinko paistaa kovin paahtavasti. Vuokrasimme veneen neljäksi tunniksi 9:00-13:00 välille 115 eurolla ja kipparista maksoimme tuolta ajalta 30 euroa. Tämän lisäksi kuluja tulee polttoaineesta, mikä maksetaan veneilyn päätteeksi sitten sen mukaan, paljonko sitä bensaa merellä on kulutettu ja kuinka hanakasti on ajeltu kaasu pohjassa. Meidän bensankulutuksemme oli noin 30 litraa. Täällä veneiden vuokrauksesta maksetaan euroilla eikä kunia edes huolittu, mikä oli hieman yllättävä käytäntö. Bensasta sen sijaan maksettiin paikallisella valuutalla.

Brsečin upeita kallioseinämiä luolakoloineen

Olimme vuokranneet veneen perjantaiksi ja koko viikon seurasimme säätiedotuksia, joissa ukkosrintamaa povailtiin juuri perjantaiaamuun. Olimme aika varmoja, että veneilymme siirtyy toiseen päivään, mutta sää olikin sitten perjantaina veneilyllemme suotuisa ja pääsimme matkaan. Aamu oli pilvinen, mutta lämmin. Vaikka toki itse toivoisi täyttä aurinkoa veneilylle, niin Alisan kannalta varjoisampi aamu oli tietysti parempi ja turvallisempi. Onneksi kuitenkin sää oli todella lämmin ja merellä käyvä tuulikin tuntui kuin hiustenkuivaimella haalean lämmintä ilmaa iholle puhaltelisi. Pilvisestä säästä huolimatta veneily tuntui alusta saakka oikein mukavalta. Pelastusliivikäytännöistä ja siihen liittyvästä säännöstöstä täällä minulla ei myöskään ole sen tarkempaa tietoa, mutta en ainakaan nähnyt veneessämme missään pelastusliivejä edes mukana. Voihan toki olla, että pelastusliivejä olisi ollut jossain istuinten sisällä piilossa, mutta ei meille pelastusliivejä edes tarjottu. Meillä oli omasta takaa jo kotoa otettu mukaan Alisalle omat pelastusliivit, jotka otimme veneeseen mukaan, sillä itsestäni tuntui turvallisemmalta, että edes sillä uimataidottomalla jäsenellä pelastusliivit on päällä.

Suuntasimme ensin kohti Brsečiä katsellen mennessämme Opatija Rivieran kaupunkeja ja rantoja mereltä päin. Brsečillä on aivan mielettömän upeat kalliot ja pieniä piilotettuja yksityisiä rantoja, joihin ei mantereen kautta ole mitään asiaa. Me pysähdyimme kahteenkin eri paikkaan kallioiden edustalle, kävimme kurkkimassa kallioiden sisälle luolan suista, snorklasimme katsastaen mitä pinnan alta löytyy, ihastelimme kristallin kirkasta, turkoosia vettä ja Alisakin pääsi polskimaan omassa beibipaatissaan. En varmastikaan koskaan ole nähnyt mitään niin kaunista luonnon itsensä muovaamaa kuin Brsečin kalliot, luolaonkalot ja salatut miniuimarannat kirkkaan veden äärellä. Näky on hengästyttävän upea ja vetää ihan sanattomaksi. Ryhmämme apinajäsen eli Lari toki myös kipusi kallioille ja hyppäsi noin 3-4 metrin korkeudesta luonnonkalliolta takaperinvoltin veteen. Kerrankos sitä, kun näin upeisiin maisemiin on päässyt pulikoimaan!

Brsečiltä suuntasimme kohti Cresin saarta ja siellä sijaitsevaa Belin kylää. Alisa nukahti veljeni eli kumminsa syliin veneessä ja nukkui makoisat unet odotellessaan, että pääsemme perille seuraavaan uimapaikkaan. Täällä meidän seutuvilla ei ole sellaisia snorklausspotteja kuin vaikkapa Egyptin huikeilla koralliriutoilla, mutta paljon mielenkiintoista nähtävää pinnan alta silti voi löytää. Belin uimarantaa meille kehui niin myyjämme Ana kuin kipparimme Igorkin hyvänä snorklauslokaationa ja muutenkin varsin mielekkäänä paikkana vierailla. Belin edustalla on myös nähty delfiinejä, joten oikein hyvällä tuurilla mekin voisimme nähdä siellä näitä eväkkäitä. Tällä kertaa delfiinien osalta onni ei meitä suosinut, mutta se ei heikentänyt venekokemustamme yhtään, sillä delfiinit eivät kuitenkaan olleet se juttu, miksi merelle lähdimme. Sen sijaan juuri kun saavuimme Belin edustalle ja himmailimme veneellämme vauhtia huomasimme taivaalla liitelevät kaksi valtavan isoa lintua. Eagels, Igor totesi saman tien. Kipparimme kertoi meille, että Beli on kotkien luontaista asuinaluetta ja itseasiassa kylän nimi Belikin alkujaan viittaa näihin ylväisiin lintuihin. Katselimme kotkia aikamme ennen kuin rantauduimme Belin satamaan. Kotkia ei kuitenkaan Belilläkään turhan usein näy, sillä Igor kertoi myös, että tämä oli hänelle ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun hän näki kotkia. Meillä on sen sijaan ollut parempi tuuri, sillä yhden kotkan näimme jo aiemmin tällä viikolla, kun ajoimme takaisin Vela dragalta ja Vojakilta ja mutkittelimme vuoriston serpentiinitietä hiljalleen alas. Yhtäkkiä automme tuulilasin edestä tien poikki lehahti valtava kotka eikä tuosta linnusta voinut erehtyä, sillä niin läheltä se meitä lensi.

Pilvet väistyivät suunnatessamme Belille
Lari pääsi myös testaamaan veneen ohjaamista
Alisa torkahti kummin turvalliseen syliin

Belin kylä sijaitsee korkealla kukkulalla ja näkyy sieltä jo kauas merelle. Kukkulan alapuolella sijaitsee Belin kaunis uimaranta ja pienvenesatama aivan vieretysten ja rannasta löytyy myös terassilla varustettu sympaattinen rantakahvila. Sään puolesta meillä oli tuuria. Juuri kun saavuimme Brsečille, taivas aukeni ja saimme lämpimän auringon paisteen iloksemme. Belille suunnatessamme pilvet väistyivät väistymistään ja Belillä meillä olikin jo todella aurinkoinen sää. Snorklasimme ja bongasimme merisiilejä, meritähden ja monia pikkukaloja, joiden kyljet kimaltelivat hopeisina ja sinertävinä ja osalla oli seeprakuviota tai kellertäviä pystyraitoja kyljissään. Opatija rivieran kaikki rannat on ahdettu täyteen turisteja ja noilta rannoilta löytää juuri sen oman kahden neliömetrin alueen, missä rantapäivää voi viettää vieretysten muiden rannalle saapuneiden turistien kanssa, kun tila yksinkertaisesti meinaa loppua kesken. Belillä tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole. Rannalla on auringosta nauttivia lomalaisia, mutta ranta ei todellakaan ole ahdettu ruuhkaan asti täyteen, vaan siellä oli väljää ja mukavaa sen puolesta. Lisäksi Beliltä löytyy zipline, jolla voi liukua kukkulalta uimarannan yli toiselle puolelle kalliolle ja nauttia upeasta näköalasta. Meillä ei ollut tällä kertaa aikaa vaijeriliukumisille, mutta varmasti hauska kokemus tuokin. Veneen parkki Belin satamassa maksoi 30 kunaa, minkä toki veneen vuokraajat maksavat eikä kippari.

Belin kylä sijaitsee korkealla kukkulalla

Paluumatkalla Beliltä Ičićiin aurinkoisesta säästä huolimatta tuuli yltyi ja meri muuttui melkoiseksi aallokoksi. Kippari asetteli meidät tasaisesti ympäri venettä, jotta paattimme tasapaino pysyi kuohuvassa aallokossa, joka tuntui vetävän venettä puoleensa vähän joka suuntaan. Vettä lensi päällemme välillä ihan kuin saavista heittämällä ja saimme melkoisen suolakylvyn paluumatkan aikana. Veneen keula nousi aallonharjoilla kohti taivasta eikä merestä ja horisontista ollut tietoakaan. Edessä näkyi vain sininen taivas ja valkoiset pilvet. Seuraavassa hetkessä ylitettyämme aallonharjan veneen keula ryskäsi alas vauhdilla. Paluumatka oli siis lievästi sanottuna pomppuinen ja seuraavana päivänä tunsin häntäluussani olleeni veneilemässä. Kipparimme oli onneksi rautainen ammattilainen ja haastavista olosuhteista huolimatta hän osasi luovia aaltojen välillä niin, että mahdollisimman vähän jouduimme hurjaan ryskeeseen ja hän löysi aaltojen välistä railoja ja uomia, joista pääsimme edes hieman helpommalla sujahtelemaan kohti vastarannalla siintävää päämääräämme. Voisi kuvitella, että mukanamme ollut Alisa, pieni taaperomme, olisi ollut kauhuissaan paluumatkastamme, mutta mitä vielä; Alisa nukahti tiukasti syliini jo alkumatkasta ja nukkui todella sikeästi lähes loppuun saakka. Hieman ennen saapumistamme määränpäähän Alisa heräsi siihen, kun saimme täyslatauksen merivettä päällemme laidan yli ja kastuimme kauttaaltaan litimäriksi. Tästäkään Alisa ei kuitenkaan ollut moksiskaan ja katsoi aivan tyynenä ja rauhallisena maisemia ja merenkäyntiä, kun luovimme vielä viimeiset sadat metrit kohti rantaa ristiaallokossa.

Suosittelen ehdottomasti vuokraamaan oman veneen käyttöön kera osaavan kipparin. Igor, joka oli meidän kipparimme, oli todella mukava, taitava veneilijä, hyvällä englanninkielen taidolla varustettu ja osasi näyttää meille todella kauniita, mielenkiintoisia paikkoja, joihin emme olisi päässeet omin päin tai autolla mantereen kautta. Lisäksi hän oli todella lapsiystävällinen ja huomioi Alisaakin kivasti. Vaikka hieman tasaisempi paluumatka Cresin saarelta olisi ollut varsin miellyttävä, niin toisaalta kokemus se on sekin, kun näkee merenkäynnin voiman ja miltä tuntuu olla veneessä, kun välillä aallot ovat venettä korkeampia. Igor olisi vienyt Larin vielä jollekin hyppypaikalle paluumatkallamme, mutta yltyneen tuulen vuoksi jouduimme perumaan tuon ajatuksen ja vain selviytymään takaisin kotisatamaan. Myös aallokon vuoksi bensankulutuksemme oli hieman isompi kuin mitä tavallisesti veneemme olisi tuolla matkalla kuluttanut. Nuo olivat kuitenkin pieniä miinuksia siihen nähden, miten upean kokemuksen saimme.

Mainokset

One thought on “Merellä veneilemässä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s