Eurooppa · Matkailu ulkomailla · Matkat

Autolla Kroatiassa – ajokulttuuri turistin silmin

Paluumatkamme teemaan sopii loistavasti hieman kirjoitella ylös ajatuksia Kroatian ajokulttuurista näin turistin silmin. Minun on tietenkin mahdotonta mennä sanomaan absoluuttista totuutta siitä, että onko Kroatiassa suomalaisen helppoa vai vaikeaa ajaa, sillä se asia riippuu niin monesta tekijästä. Ensimmäinen tekijä on ajotaito ja varmuus omasta tekemisestä. Jotkut tuntevat epävarmuutta auton ratissa jo Suomessa keskusta-alueilla tai moottoriteillä ajaessaan, joten sellaiselle Kroatian ajokulttuuri tai minkä tahansa Suomen rajojen ulkopuolella sijaitsevan maan ajokulttuuri näyttäytyy yhtenä sekavana kaaoksena, jossa saa vain paniikin nousemaan ja hikikarpalot kirpoamaan ohimoille. Tottuneemmatkin kuskit suhtautuvat ulkomailla ajamiseen vaihtelevasti ja siinä missä jokin asia on yhdelle helppo nakki saa toisen sykkeen kohoamaan. Oman mausteensa hommaan tuo lisäksi se, missä sitä autoa ulkomailla ajaa, sillä maanteitä on aivan eri asia ajaa kuin sukkuloida kaupunkien ruuhkaisissa keskustoissa ja lisäksi navigaattori voi lisätä omat jekkunsa ajamiseen, sillä monien asuinalueiden pienempiä teitä ei navigaattorisovelluksesta välttämättä löydy tai jos asetuksena on, että navigaattori ohjaa lyhintä mahdollista reittiä, niin karttasovellus saattaa käskeä yhtäkkiä oikaisemaan käsittämättömistä paikoista melkoisia kinttupolkuja pitkin. Meille kävi nimenomaan navigaattorin ansiosta pari kertaa niin, että ajauduimme aivan hulluille vuoristotien pätkille ja alkuun emme meinanneet löytää loma-asunnollemme, koska asuinalueen teitä ei oltu merkitty navigaattorin karttaan ja perille löysimme vasta, kun kävimme ovelta ovelle naapureiltamme kyselemässä, missähän loma-asuntomme mahtaa sijaita. Tosin tuolla tavalla tulimme naapureidemme kanssa heti tutuiksi ja teimme ainakin lähtemättömän vaikutuksen ja naapureidemme kanssahan olimmekin lopulta tekemisissä koko lomamme ajan. Viinillä ja juustokakulla istuimme naapureidemme luona vielä lähtöämme edeltävänä iltanakin. Minä suhtaudun ulkomailla ajamiseen aika tyynesti, niin kuin ajamiseen yleensäkin. En juuri ota stressiä siitä, minkä maalaista asfalttia auton renkaiden alla kulkee ja kilometrit taittuvat ilman paniikkia. Muutamia tiukkoja paikkoja silti kyllä meillekin on tullut vastaan tällä reissulla, jolloin todella olo on alkanut tuntua hengästyneeltä ja pakokauhu iskeä. Nuo tilanteet ovat usein olleet ahtaita, jyrkkiä ja huonokuntoisia vuoristotien pätkiä (osasta kiitos navigaattorin oikkujen), joissa farmariautolla ajaessa usko tekemiseen on meinannut loppua kesken. Lisäksi pari kertaa jouduimme parkkeeraamaan automme niin ahtaisiin väleihin, että autoa sai mallata paikalleen ihan tosissaan keskittyen kieli keskellä suuta. Keräsin siispä tähän postaukseen muutamia itselle mieleen nousevia pointteja Kroatiassa ajamisesta.

Kroatiassa ei ole monelle muulle Euroopan maalle tyypillistä vinjettikäytäntöä, ainakaan mitä henkilöautolla ajamiseen tulee. Muiden kokoluokkien autoista minulla ei ole mitään tietoa. Sen sijaan käytössä on monin paikoin moottoritiemaksut ja jotkin sillat ja tunnelit ovat maksullisia. Tuolloin maksulipuke otetaan automaatista moottoritielle liityttäessä ja poistuttaessa se maksetaan maksuluukulle. Maksut ovat minun makuuni aika korkeat ja noin sadan kilometrin matkasta sai jo pulittaa kuutisenkymmentä kunaa eli noin kahdeksan euroa. Silta- ja tunnelimaksut sen sijaan voidaan rahastaa myös jo ennen sillalle tai tunneliin ajamista. Maksulliset tiet ja tunnelit voi monin paikoin myös kiertää, mutta monesti siitä tulee reilusti lisää matka-aikaa ja myös bensakuluja. Tunnelit halkovat korkeita vuoria ja vuoren läpi pääsee ajamaan taloudellisesti muutaman kilometrin mittaista tunnelia, josta mahdollisesti joutuu pulittamaan noin viisi euroa, kuten Tunnel Učka, joka kulkee Učka vuoren läpi, tai sitten vaihtoehtoisesti voi ylittää vuoriston serpentiinitietä mutkittelemalla tai kiertää vuoren pienempiä ja hitaampia teitä hyödyntäen; molemmat vaihtoehdot tekevät matkan teosta hitaampaa, joten monesti kivuttominta voi olla maksaa nuo maksut ellei sitten ole kiireettä ja väljällä aikataululla varustettuna liikenteessä. Tosin rantatie, joka kiemurtelee Kvarnerinlahden rantaa myöden Istriasta kohti Rijekaa ja sieltä eteläiseen Kroatiaan, on varustettu upeilla maisemilla, joten sen puolesta maksullisten teiden välttäminen ei ole ollenkaan huono ratkaisu. Matkasta voikin tulla kaikista mielekkäin ajamalla reitin toiseen suuntaan sisämaassa kulkevaa nopeaa maksullista moottoritietä pitkin ja toiseen suuntaan taas hitaampaa rantatietä nautiskellen maisemista.

Tämän postauksen kaikki maisemakuvat on näpsitty auton ikkunasta juurikin tuolta mainitsemaltani rantatieltä.

Minun mielestäni Kroatiassa ajaminen on pääsääntöisesti helppoa. Tiet ovat suurimmaksi osaksi hyväkuntoisia ja suuri osa vuoristoteistäkin on leveää tietä, missä on omat kaistansa molempiin suuntiin kulkeville. Tosin vuoristoteiden joukosta löytyy kyllä nekin pätkät, mitkä pistävät sykkeen kohoamaan. Opasteet ovat selkeitä ja tien varsien opastekyltit ovat niitä aivan samoja, mitä suomalaistenkin teiden varsilta löytyy. Lisäkilvillä varustettuja nopeusrajoituskylttejä Kroatiassa näkyy kuitenkin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. 90km/h-nopeusrajoituksella varustetulla maantiellä voi olla esimerkiksi 70km/h-nopeusrajoituskyltti, jossa on lisäopaste, että rajoitus on voimassa seuraavalla risteysalueella tai seuraavassa mutkassa. Kaista- ja tiemerkinnät opastavat myös selkeästi ja niitä kannattaakin seurata tarkasti, niin osaa kulkea autollakin sujuvasti. Väistämissäännöt kannattaa kerrata ellei ne ole jo selkärangassa muistissa lähtemättömästi ja kerrata kärkikolmion ja etuajo-oikeutetun tien opastekyltit. Stop-kylttiä paikalliset eivät noudata niin kirjaimellisesti kuin Suomessa, mikä on hyvä huomioida Kroatiassa ajettaessa, mutta toki Stop-merkin takaa tulevalla on Kroatiassakin väistämisvelvollisuus. Muutama huomionarvoinen seikka ja omalaatuinen piirre, mitkä eivät välttämättä Suomen teiltä ole niin tuttuja, Kroatian liikenteestä kuitenkin löytyy. Ensimmäisenä tulee mieleen mutkista varoittavat nuoliopasteet, joihin kannattaa suhtautua vakavasti. Jos edessä on opastekyltti varoittamassa mutkasta ja/tai edessä siintävässä mutkassa on heijastavin nuolimerkein merkitty mutkan ulkokaari, niin kannattaa hidastaa, sillä mutka voi olla todella jyrkkä, vuoristossa välillä jopa 180 asteen mutka, joten merkittyihin mutkiin ei todellakaan kannata painaa kaasu pohjassa, vaan on hyvä hidastaa reilusti ja katsoa rauhassa millaiseen mutkaan on ajamassa. Toinen huomioitava asia ovat tienkäyttäjät, sillä Kroatiassa teitä käyttävät aivan kaikki maanteistä lähtien. Ja kaikilla todella tarkoitan kaikkia. Rekkojen, bussien, karavaanareiden, henkilöautojen ja moottoripyörien lisäksi teillä kulkevat traktorit ja monet muut pyörillä kulkevat peltotyökoneet, pyöräilijät, kävelijät mummosta vaariin ja myös pienet lapset, kylän kissat ja koirat sekä lammaslaumat. Niinpä teillä autolla liikkuessa on syytä olla tarkkana, jotta teiden käyttö on kaikille tienkäyttäjille turvallista ja jotta itse on varautunut väistämään ja hidastamaan mitä ikinä siellä tiellä ja mutkan takaa sitten vastaan tuleekaan. Yleisesti ottaen kroatialaiset ovat hyvin kohteliaita liikenteessä ja liikenne sujuukin monin paikoin periaatteella, että kun kaikille annetaan tilaa ja ollaan liikenteessä kohteliaita, niin kaikki voittavat ja pääsevät perille sutjakkaammin. Tämä on erityisen mukava piirre paikallisessa liikennekulttuurissa esimerkiksi ruuhkaisilla keskusta-alueilla, kun risteävältä tieltä muuten olisi mahdotonta päästä kääntymään ruuhkaiselle väylälle.

Parkkeeraus on Kroatiassa taitolaji. Todella tuosta aiheesta pitäisi tehdä vähintäänkin olympialaisiin näytöslaji, jotta tämä taitolaji saisi arvoisensa huomion. Kroatiassa väärin parkkeerauksesta voi saada sakot, rengaslukon tai pahimmassa tapauksessa autolle palatessa, koko autoa ei löydy mistään, sillä se on hinattu pois varikolle, josta sen voi lunastaa maksettuaan tuntuvat sakot (jopa sata euroa). Tästä huolimatta autoja näkee jatkuvasti parkkeerattuna keskelle risteyksiä ja mitä kummallisempiin paikkoihin. Seurattuani tätä taitolajia pari kuukautta tulin siihen tulokseen, että periaatteessa auton saa parkkeerata mihin tahansa, kunhan noudattaa muutamia sääntöjä: 1) ei parkkeeraa keltaiseksi maalatuille alueille, eli esimerkiksi bussipysäkeille, takseille varatuille alueille tai invapaikoille ellei siihen ole sitten oikeutusta 2) ei parkkeeraa sellaiselle alueelle, jossa parkkeeraaminen on erikseen kielletty liikennemerkein ja auton poishinauksestakin voi olla tällaisella alueella erikseen ukaasi hinnastoineen 3) maksaa parkkimaksunsa kiltisti ja 4) ei parkkeeraa mihinkään sellaiseen paikkaan, jossa auto on muun liikenteen edessä, hidasteena tai muuten haitaksi. Kroatiassa varsinkin kesällä turistisesongin aikaan autoja on huomattavasti enemmän kuin parkkiruutuja, joten selvästi pysäköinninvalvonta katsoo parkkeerausta läpi sormien, mutta silti kannattaa valikoida parkkipaikkansa todella huolella, ettei tule yllätetyksi hankaluuksilla ja sakoilla. Ensisijaisesti suosittelen suosimaan merkittyjä parkkipaikkoja ja parkkialueita, jotka monesti maksavat 5-7 kunaa tunnilta eli maksulliset paikatkaan eivät ole päätä huimaavan kalliita, ja näkemään hieman vaivaa, jotta tyhjä parkkiruutu löytyy.

Kroatiassa kannattaa varautua hieman suurempaan bensankulutukseen kuin Suomessa, sillä kyseessä on vuoristoinen maa, jossa serpentiinitiet kuluttavat bensaa, vaikka kuinka taloudellisesti yrittäisi ajaa. Toki jos autolla kivutaan vuoristotietä ylös, niin sieltä varmasti jossakin vaiheessa lasketellaan autolla myös alas ja tuolloin bensan kulutus on minimissään, mutta silti keskikulutus on huomattavasti enemmän kuin taloudellisessa matka-ajossa maastoltaan tasaisemmissa valtioissa. Bensan hinnasta on Kroatiassa vaikea mennä sanomaan, sillä aivan kuten Suomessa niin myös Kroatiassa bensan litrahinta vaihtelee monen tekijän summana. Meidän oleskelumme aikana hinta vaihteli 9,20-9,40 kunan välillä litralta eli 1,23-1,26 euroa/litra.

Rengasrikko meille sattui matkallamme myös, minkä vuoksi jouduimme tekemään tuttavuutta myös hieman kroatialaisten korjaamopalveluiden kanssa. Tuota kokemusta rikkaampana ja 500 kunaa köyhempänä voin kyllä lämpimästi suositella testaamaan korjaamopalveluita Kroatiassa, mikäli auton kanssa jotain ongelmaa ilmenee. Rengasrikon satuttua ajettuamme ruuvin yli löysimme tiemme kauppareissun yhteydessä Matuljin ja Rijekan rajalla sijaitsevaan Racelook-rengasliikkeeseen, jossa ammattilainen katsoi, että rengas on niin pahoin vaurioitunut, ettei siitä enää ehyttä saada. Niinpä tilalle oli saatava uusi kumi ja koska autossa olisi molemmin puolin vastakkaisten rengasparien hyvä olla samalla kuviolla, niin uusintaan meni siispä molemmat takarenkaat. Homma luvattiin tehdä meille parissa kymmenessä minuutissa 500 kunan eli noin 70 euron hintaan. Kahteen renkaaseen vaihdettiin samaa paria olevat käytetyt, mutta lähes uudenveroiset kumit. Samalla tämä ammattimies katsoi, että meillä autossahan on alla niin uudet ja hyväkuntoiset renkaat, sillä olihan meille ostettu uudet kesärenkaat juuri täksi kesäksi, että vaihdoimme ehjän takarenkaan vararenkaaksemme ja vaihdoimmekin uudet kumit rikkinäiseen renkaaseen tietysti, mutta sen lisäksi saman tuumakoon vararenkaaseen, joka oli kunnoltaan kuluneempi. Niinpä meillä on nyt erittäin hyvällä pinnalla oleva vararengaskin ja auton alla taas neljä hyvin eteenpäin rullaavaa rengasta eikä hintakaan kaatanut meitä vararikkoon. Siispä ongelmien sattuessa rohkeasti automekaanikon pakeille ja ainakin tästä liikkeestä saimme palvelua myös englanniksi, joten siitäkin pelkkää plussaa.

Pääsääntöisesti liikenne sujuu rauhallisesti eikä suomalaiselle ole vaikeuksia sopeutua kroatialaiseen liikennekulttuuriin, mutta toki poikkeuksiakin löytyy. Suomalaiseen liikennekulttuuriin verrattuna kuvailisin kroatialaista menoa hieman sosiaalisemmaksi. Yleisesti ottaen jalankulkijoille annettiin hyvin tietä, mutta meidän kohdalle osui esimerkiksi joku kaistapäinen teinipoika, joka ajoi Rijekan kilvissä olevaa autoa ja ylittäessäni tietä Opatijassa suojatietä pitkin tuo nuori mies otti auton ratissa oikein kunnon kierrokset, tööttäsi ja uhkasi ajaa ylitseni huudattaen moottoria uhkaavasti ja tulemalla todella lähellä auton keulansa kanssa. Itsehillinnässä oli itsellänikin pitelemistä, etten olisi nyrkillä moukaroinut lommoa tuon tyypin konepeltiin, mutta maltoin sentään mieleni ja puikkelehdin kävelytielle. Myös pari hullua ohitusta tuli parin kuukauden aikana nähtyä, mutta niitä toki näkee Suomessakin eikä siinä sinällään mitään uutta ole. Pääsääntöisesti kuitenkin kuskit ohittelivat fiksusti eikä liikenteessä senkään puolesta tarvinnut turvallisuutensa puolesta pelätä. Mielestäni Kroatiaan uskaltaa siis oikein hyvin lähteä sukkuloimaan autolla ja tutkimaan maata omin päin omalla tai vuokra-autolla ajellen. Homman juonesta saa todella nopeasti kiinni. Hyvä siitä tulee kun rohkeasti vain lähtee mukaan liikenteeseen, ajaa liikenteen mukana reippaasti vallitsevaa yleistä nopeutta, eikä jää liikenteen tukoksi arkailemaan, mutta etenee kuitenkin järki päässä maalaisjärkeä hyödyntäen ja yleistä varovaisuutta noudattaen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s