Eurooppa · Matkailu · Matkailu ulkomailla

Kotimatka

Palasimme kotiin eilen. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin tänään, sillä parkkeeratessamme auton koti-oven eteen kello taisi näyttää aika lähelle 00:40. Myöhään oltiin siispä kotona, mutta jälleen selvittiin 2500 kilometristä kunnialla eikä tällä kertaa napsittu sakkojakaan eikä sen koommin otettu matkakuvia valtioiden ylläpitämistä matkakuvapalveluistakaan eli ylinopeuksia ei tullut ajettua liikennekameroihinkaan.

Moottoritiellä jossain päin ehkäpä Tšekkejä räpsäisty kuva auringonlaskusta.

Paluumatka on aina luonteeltaan täysin erilainen kuin menomatka. Mennessä on täynnä jännittävää kutkutusta, kun koko loma on vasta edessä ja vihdoin pääsee kauan odottamalleen matkalle. Paluumatka sen sijaan on täynnä luopumisen haikeutta ja on sydäntä riipivää hyvästellä uudet ystävät, joita reissulta on kertynyt ja toivoa, että ehkä me vielä joskus näemme. Tällä kertaa tosin olimme niin pitkään reissussa, että oli jo samalla kaiken haikeuden keskellä myös pieni koti-ikävä ja kotona odotti monta asiaa, joita jo hieman kaipasikin. Kerrankin oli myös hieman sellainen tunne, että reissussa on ollut superkivaa, mutta kotiinkin on kiva palata.

Elämää autossa, kirjat luettiin läpi tsiljoona kertaa, lelupussin jokainen lelu hyödynnettiin viihdyttämiseen moneen kertaan ja välillä toki nukuttiin päiväuniakin.

Ajoimme takaisin neljässä päivässä halki Slovenian, Itävallan, Tšekin, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron. Ensimmäisille kahdelle päivälle ajokilometrejä oli selvästi eniten, noin 800 kilometriä per päivä. Saimme siis nuo päivät istua aamusta iltaan takamukset puuduksissa autossa, lähdimme aamulla aikaisin heti aamiaisen jälkeen ja olimme illalla uudessa majapaikassa perillä vasta jo pimeän tultua. Ensimmäisen yön yövyimme Tšekeissä Ostravan lähistöllä aivan Puolan rajan tuntumassa ja toisen yön yövyimme Liettuassa Kaunasissa. Kolmas ajopäivä oli kevyempi, vain alle 500 kilometriä. Kolmantena päivänä suuntasimme Viroon Pärnuseen, jossa olimme perillä jo kolmen jälkeen päivällä ja seuraavalle päivälle olimme varanneet vasta iltalaivan Tallinnasta Helsinkiin, jotta saimme viettää vielä hieman lomaa pitkän ajamisen lomassa.

Navigaattorin oikkuja paluumatkalla ja ajettiinpa sitten tällainen hiekkatien pätkä pellon viertä. 😀

Kotimatkallamme satoi paljon ja mietinkin, että onko koko Keski- ja Itä-Eurooppa verhoutunut nyt juuri sopivasti johonkin saderintamaan, kun me lähdemme kotimatkalle, jotta ajaminen olisi mahdollisimman epämukavaa ja surumielistä, kun muutenkin mielessä jylläsi pieni harmitus loman loppumisesta. Tai sitten pidin yhtenä vaihtoehtona sitä, että tuo viheliäinen sadepilvi oli päättänyt seurata juuri meidän autoa. Onneksi sentään koko matkaa ei satanut ja välillä saimme ajaa ihan aurinkoisessakin säässä. Pärnuhun sen sijaan osui aika epävakainen sää, mutta onneksi sielläkin aika ajoin sää muuttui puolipilviseksi ja pääsimme hieman ulkoilemaankin ja tutustumaan pikaisesti Pärnuseen.

Tien päällä tuli syötyäkin kaikenlaista, elämämme ensimmäinen visiitti Kfc:hen Puolassa ja Itävallassa Deli Lounge Cafe Restaurantissa lounaaksi söimme pannukakkukeittoa ja kanasalaattia.

Pärnussa majoituimme Pärnu Jahtklubi Külalistemajassa. Kirjoitan vielä myöhemmin oman postauksensa, jossa kerron matkamme majapaikoista, joten en tässä nyt sen enempää paneudu majoitukseemme. Tämä pienhotelli sijaitsee aivan Pärnun pienvenesataman edustalla ja miljöö on kyllä aivan ihana ja kaunis. Hotellin ikkunoista näkee sataman laiturissa aaltojen mukana keinuvat purjeveneet ja itse asiassa Nala teki tuohon satamaan tarkemminkin tuttavuutta, sillä vaikka me muut passassimmekin uimisen tällä kertaa koleiden ilmojen vuoksi, niin Nala kyllä uida polskutteli menemään, hyppi sataman laiturilta komeasti veteen ja nautti liikkumisen riemusta kolmen auton takakontissa kyhjötetyn päivän jälkeen. Kävimme myös läheisessä purjehdusaiheisessa leikkipuistossa leikkimässä ja nautimme kaikki siitä, että saimme hieman oikoa itseämme, liikkua ja tehdä jotain muuta kuin istua kuin sardiinit purkissa ahtaassa autossa, mikä on ihmisten lisäksi ahdettu täyteen aurinkorasvalta tuoksuvia matkatavaroita.

Ruokailimme suositussa Steffani pizzeriassa. Pizzat olivat aikalailla Suomen hintatasoa, joten ihan edullisimmasta ravintolasta ei ole kyse, mutta olivat pizzat kyllä todella hyviäkin, joten mielellään niistä maksoikin. Ravintolassa on syöttötuolit tarjolla pienille lapsille ja muutenkin tämä paikka on lapsiperheitä ajatellen vierailun arvoinen ravintola. Keittiön nurkalla on soma takka, johon nojailee taulu varsin osuvalla tekstillä varustettuna: ”Hymysi tekee päiväni”. Taulun alla takan tulipesän edustalla on iso lelukoppa, jossa on kaikenlaisia leluja vaikka millä mitalla lapsille. Alisa ainakin kolusi koko laatikon läpi, tutki jokaisen lelun läpi huolella ja esitteli löydöksensä tietysti meillekin. Lisäksi ravintolan naistenvessassa, joka on muuten todella siisti, on lastenhoitopöytä, neljä erilaista pottaa, kaksi erilaista vessanpytyn supistajaa sekä koroke lavuaarin edessä lapsia varten, joten täällä jos missä on myös aivan pienten vauvojen ja taaperoidenkin kanssa kiva hoitaa vessakäynnit, kun tarvikkeet ovat näin loistavat ja tilat siistit ja puhtaat.

Liikuttuamme ja syötyämme hyvin nukuimme yön koko sakki kuin tukit ja hommaa edesauttoi vielä sekin, että majapaikkamme omassa ravintolassa Alisan syötyä iltapalan, Larin nautittua oluen ja minun hörpittyä onnessani lämpimän minttukaakaon olimme kyllä aivan valmista kauraa vain kaatumaan sänkyyn ja nukahtamaan siihen. Seuraavana aamuna syötyämme aamupalan ja pakattuamme kamat autoon oli aika luovuttaa huoneemme ja jatkaa vielä hetki Pärnuhun tutustumista. Koska sää oli hyvä, suuntasimme rannalle, jossa ei kovin montaa muuta ihmistä ollutkaan. Kävelimme rannan kostealla hiekalla, katselimme merta, annoimme hiusten lennellä tuulessa ja löysimme simpukoita, joita tutkittiin tarkasti. Kengät upposivat rantahiekkaan ja Alisa kasteli kenkänsä sukkia myöten rantavedessä. Juttelimme, että tänne tulemme joskus parempien säiden aikaan uudestaan pidemmäksi aikaa rantalomalle. Aivan rannan tuntumassa on tilava iso leikkipuisto lapsille, jossa kävimme myös kiipeilemässä ja laskemassa liukumäkeä ehkä sata kertaa. Alisa tykkää touhuta leikkipuistoissa ja varsinkin liukumäet ovat ihan suosikkeja.

Lähdimme Pärnusta viimeiselle etapille, sillä seuraavaksi oli tarkoitus suunnata kotia saakka. Tallinnassa oli kuitenkin tarkoitus olla ajoissa ja laskimme, että ennen laivamatkaa meille jäisi vielä kaksi ja puoli tuntia aikaa pörrätä Tallinnassa. Päätimme käydä vielä Tallinnan eläintarhassa, jossa on erikseen Lasten Eläintarha, jossa on kuulemani mukaan ihanaksi kehuttu kotieläinpiha, missä aivan taaperotkin eläintarhan työntekijöiden opastuksessa pääsevät silittämään ja halimaan eläimiä. Mites sitten kävikään? Matkalla Pärnusta Tallinnaan minulle iski todella raju vatsatauti kuin salama kirkkaalta taivaalta ja eläintarhat vaihtuivat sekunnissa huoltoasemien vessakierrokseksi ja teinkin tuttavuutta varmaan jokaisen Pärnun ja Tallinnan väliltä löytyvän huoltoaseman wc-tiloihin. Oloni meni todella huonoksi ja heikoksi, iholta pakeni väri ja kalman kalpeana juoksin vessasta toiseen aivan järkyttävän vatsataudin kourissa. Kohti Tallinnaa etenimme hitaasti huoltoasema kerrallaan. Onneksi emme olleet kiireisellä aikataululla matkassa.

Ainoa muisto, joka kameraan jäi Tallinnasta tällä kertaa. Iloiset kuvat kotieläinpihalta vaihtuivatkin vain yhteen pikaisesti satamasta Tallinnan vanhaan kaupunkiin päin räpsäistyyn kauniiseen kuvaan.

Laivamatkalle meille oli varattu illallinen, joka ei tässä tilanteessa tullut enää kuuloonkaan. Lari soitti laivayhtiöön Tallinkille ja selitti tilanteen. Asiakaspalvelusta ymmärrettiin hyvin äkkinäinen sairastuminen ja jo valmiiksi maksetut illalliset vaihdettiin hyttiin, johon pääsin vessan lähelle sänkyyn pitkälleni lepäämään matkan ajaksi. Erotus hinnassa oli 20 euroa meidän hyväksi ja tuon rahan saimme käyttää hyväksemme laivan myymälässä. Siirtyessämme autokannelta hyttiimme oloni oli niin heikko, että meinasin pyörtyä matkalle ja puoli välissä tuota lyhyttä matkaa, minun oli istuttava alas laivan rappusille, sillä näkökykyni hävisi täysin, kun maailma musteni silmissä ja päässä huimasi niin, etteivät askeleet vieneet enää suoraan. Hetken huilattuani portaissa pääsin kuitenkin jatkamaan matkaa ja laivan hytti tuntui kyllä luksukselta sen hetkisessä olotilassani. Minun vapistessa peiton alla hytissä Lari ja Alisa leikkivät laivan leikkihuoneessa ja tekivät ostoksia saamallamme 20 euron laivarahalla myymälässä. Matkamuistoksi Alisa saikin valita eläinpuiston jäätyä väliin itselleen mieleisen lelun ja mukaan adoptoitiin ihanan pehmoinen Silja-kissa.

En olisi voinut etukäteen kuvitella olevani kotiin pääsystä näin onnellinen, mutta selvittyäni noista viimeisistä 400 kilometristä autossa sekä laivamatkasta ja nähdessäni oman kotimme oven, olin niin onnellinen ja helpottunut, ettei sitä voi uskoa! Vihdoin kotona ja rakastin sitä tunnetta, vaikka sen hetkisessä olotilassani ei ollut mitään rakastamisen arvoista. Vastassa keskellä yötä oli veljeni, joka oli vaihtanut meille sänkyyn puhtaat lakanat, imuroinut pölyt nurkista ja laittanut ruokaa valmiiksi, mikä oli superihanaa, kun meiltä kaikilta laivan illallinen oli jäänyt väliin ja lisäksi minä olin oksentanut kaiken mahdollisen sisuskalujani myöten pihalle, mutta tuohon mennessä oloni alkoi jo hieman rauhoittumaan ja uskalsin jo hieman syödäkin. Että semmoinen paluumatka! Vaiherikas, mutta olemme kuitenkin koko sakki ehjänä vihdoin kotona!

 

Lisäksi kotona meitä odotti yllätys, sillä kotonamme oli ollut rallivieraita lomamme aikana ja he olivat jättäneet meille yllätyspussukan kiitoksena majapaikasta. Ja herran jestas minkälainen yllätyspussukka tämä olikaan! Aivan ihania kauneustuotteita vaikka millä mitalla! Kyllä ihmiset vain osaavat saada hymyn vatsataudinkin kourissa kärvistelevän, väsyneenä keskellä yötä kotiin saapuvat matkalaisen huulille. Kiitos!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s