Ruoka

Surkuhupaisa tarina kuusenkerkkäsiirapista. Auringon voimalla vai sähköliedellä?

DSC_0065[1]

Alkukesästä törmäsin ensimmäisen kerran kuusenkerkkäsiirappireseptiin netissä. Olin toki monista siirapeista kuullut aiemminkin, kuten vaikkapa vaahterasiirapista, mikä on aivan jumalaisen hyvää, mutta en ollut koskaan ajatellut, että siirappia voisi valmistaa itse kotona ja että suomalaisista metsistämme löytyvät kuusenkerkät antavat sille aivan mahtavan aromin. Törmättyäni tuohon ohjeeseen päätin samantien, että tämä ohje lähti muuten testiin tässä huushollissa. Ohjeessa kun luvattiin siirapin valmistuvan vieläpä lähes tulkoon itsestään auringossa paistatellessaan, joten miksipä ei laitettaisi siirappipurkkia pöhisemään meilläkin.

Ensimmäisenä keräsimme puolikkaan lasipurkillisen (arviolta puoli litraa) kuusenkerkkiä, mutta tässä vaiheessa lienee hyvä muistuttaa, että kuusenkerkkien poimiminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, kuten villinä kasvavien marjojen ja sienten poimiminen, vaan kuusenkerkkien keräämiseen on kysyttävä metsänomistajan lupa. Näppärää onkin jos omalla tontilla sattuu kasvamaan pari kuusta, joista keväällä voi kerkät poimia tai sitten joltakin tutulta täytyy kysellä lupa kerkkien poimimiseen hänen tiluksiltaan, joko tontilta tai metsästä. Kun kerkät on poimittu, ja näitähän toki on saatavilla vain keväällä ja alkukesästä, kun kerkät ovat vielä vaaleanvihreitä ja nuoria, niin ei muuta kuin kerkät lasipurkkiin ja perään reilusti sokeria eli suurin piirtein saman verran kuin on kerkkiäkin ja sen jälkeen lasipurkki kannella peitettynä aurinkoon esimerkiksi ikkunalaudalle odottelemaan, että aurinko tekee purkille taikansa ja pyöräyttää purkkiin valmiin siirapin, jonka voi muutamien päivien kuluttua siivilöidä puhtaaseen pulloon ja herkutella parempiin suihin.

Meillä homma ei kuitenkaan (taaskaan) mennyt kuin Strömsössä, vaan ensin pidimme kotimme aurinkoisimmalla paikalla purkkia täällä kotosuomessa pari viikkoa ja purkille tai sen sisällölle paremminkin ei tapahtunut juurikaan mitään tuona aikana. Osa sokerista alkoi hieman sulaa, mutta se siitä taikatempusta. Emme kuitenkaan lannistuneet, vaan purkki matkasi kanssamme kahden kuukauden siirappiretriitille Kroatiaan. Ajattelimme, että siellä helteisen auringon hellässä huomassa siirappi olisi valmis tuossa tuokiossa. Vaan kuinkas sitten kävikään? Sokeri jatkoi sulamistaan kyllä, mutta ei kahdessa kuukaudessa Kroatiassakaan muotoutunut siirapiksi. Noin viikko ennen paluutamme kotiin luovutimme. Sähkötön aurinkovoima oli saanut mahdollisuutensa näyttää kyntensä kahden ja puolen kuukauden ajan ensin Suomessa ja sitten vaatimattomasti Kroatiassa eikä valmista syntynyt, joten siirryimme suunnitelma B:hen eli turvauduimme sähkölieteen ja kattilaan.

Kumosimme sisällön pienehköön kattilaan ja lisäsimme kerkkäsokeriseokseen vettä suurin piirtein desin verran. Annoimme seoksen porista miedolla lämmöllä liedellä kannen alla noin tunnin, jotta kerkät irrottivat kaiken arominsa siirappiin. Tämän jälkeen siivosimme reikäkauhalla kaikki havut huolellisesti pois siirapista ja annoimme sen porista pari tuntia vielä liedellä ilman kantta, jotta koostumus hieman paksuuntui juoksevan siirappimaiseksi (kuten vaahterasiirappi). Tämän jälkeen annoimme siirapin ensin hieman jäähtyä, pullotimme lämpimän siirapin puhtaaseen, kiehuvassa vedessä steriloituun lasipulloon ja suljimme pullon korkilla. Siirappi oli valmista jäähdyttyään kunnolla ja ai taivas miten ihanaa tämä siirappi onkaan. Makeassa siirapissa on ihana havumetsän hienostunut aromi. Tätä voisi lorautella kaikkeen, mihin kaipaa hieman makeutta, kuten vaikka pannukakkujen, lettujen ja vohveleiden päälle tai vaikkapa maustamattoman jugurtin pinnalle hunajan sijaan tai tuomaan makeutta marjoihin, hedelmäsalaattiin tai juustojen kaveriksi. Vain mielikuvitus on rajana ja uuden satsin teemme varmastikin ensikeväänä ja tällä kertaa voin taata, että silloin turvaudumme suoraan sähkölieden voimaan, vaikka se muutaman tunnin aikaa ottaakin. On se kuitenkin nopeampaa kuin kuskata parin kuukauden ajan purkkia ympäri Eurooppaa etsien parasta aurinkoista spottia. Luin kylläkin netistä, että moni muu oli onnistunut siirapin teossa aurinkovoimalla, mutta en sitten tiedä missä meillä homma meni vikaan. Oliko syynä se, että käyttämämme purkki oli tummaa lasia eikä kirkasta vai mistä homma puristi? Se jäi nyt arvoitukseksi, mutta oli niin tai näin niin lopputuloksena saimme pullollisen jumalten kultaa, itsetehtyä kuusenkerkkäsiirappia. Nam.

Pullollinen valmista kuusenkerkkäsiirappia ❤
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s