Perhe-elämä ja pikkulapsiarki · Ruoka · Ulkoilu ja liikkuminen

Retkellä omenatarhassa

Sunnuntaina viimeisen hoitovapaapäivän kunniaksi suuntasimme aamupäivällä ulkoilemaan Jyväskylän Kuokkalasta löytyvälle Survon omenatarhalle. Pieni sade ei meitä haitannut vaan jalkaan vedettiin vettä pitävät jalkineet ja päälle puettiin sään mukaiset vaatteet. Sää oli vain pukeutumiskysymys eikä sade haitannut meitä lainkaan; varsinkaan Alisaa, joka heittäytyi märälle, pitkäksi venähtäneelle nurmelle selälleen makoilemaan puista tipahtaneiden omenoiden keskelle ja poimi myös tomerana omenoita pieneen koriimme. Maistelimme eri omenalajikkeita ja keräsimme koriin hieman kaikenlaisia omenoita omenapiirakkaa varten sekä muutaman syöntiomenan kotiin vietäväksi suosikkilajikkeidemme joukosta. Alisan ehdoton suosikki näytti olevan meloniomena (Lepaan meloni), joka on maultaan mieto makeahko omena muistuttaen ehkä lempeää melonia eikä lainkaan hapokas. Ihmekös tuo, että Alisalle maistui pienessä tihkusateessa nautiskella näitä omenoita välipalaksi ja kotona hän kiipeää keittiön jakkaralle heti kun silmä sekunniksikaan välttää ja nappaa ruokapöydän hedelmävadista salamannopeasti meloniomenan, josta haukkaa pienillä hampaillaan niin ison palasen kuin vain suunsa antaa periksi.

Survon omenatarha kuuluu Jyväskylän kaupungin kaupunkirakennepalveluihin ja on siis kaikille avoin virkistysalue. Laajalla tarha-alueella onkin satoja omenapuita ja kymmeniä Jyväskylän leveysasteilla menestyviä omenalajikkeita, joista löytyy runsaasti valikoimaa sekä kesä-, syys- että talvilajikkeiden joukosta. Lisäksi on jonkin verran koristeomenapuita. Omenatarhan tehtävä on tuottaa meille jyväskyläläisille silmäniloa, virkistystä sekä maukkaita omenamaistiaisia. Omenoita saa siis syödä tarhassa vaikkapa välipalaksi ja niitä on lupa kerätä pieniä määriä myös kotiin vietäväksi. Lisäksi vuosi sitten tarhaan istutettiin jälleen uusia taimia sekä omenapuita, mutta tällä kertaa myös päärynäpuita, joten puiden kasvettua ja alettua tuottamaan satoa muutaman vuoden sisällä, saa tarhasta mahdollisesti myös mehukkaita päärynämaistiaisia.

Suomalaisessa Sooloilua-elokuvassa annetaan mielestäni varsin passeli elämänohje, joka kuuluu kutakuinkin niin että, kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. Tämän elämänohjeen juju piilee kahdessa elämänviisaudessa; kun alkaa tekemään käsillään jotain konkreettista, niin saa ärsytyksensä keskelle muuta ajateltavaa ja mukavaa puuhaa sekä siinä, että hyvä ruoka tuo paremman mielen, sillä kukapa voisi olla ärsyyntynyt ihanaa pannukakkua syödessään. Minun mielestäni tuo elämänohje pätee ihan minkä tahansa helpohkon leipomisen yhteydessä ja samaa ajatusta mukaillen me teimmekin tuon retken omenatarhalle viimeisen hoitovapaapäiväni kunniaksi.

Hoitovapaan päättymisen vuoksi koko perheellä oli mieli hieman alamaissa ja tuleva jännitti, joten kävimme poimimassa omenat omenapiirakkaan ja tulimme kotiin leipomaan yhden maailman parhaimmista omenapiirakoista eli Tarte tatinin, jonka resepti löytyy blogini ruokareseptikirjastosta täältä. Kanelin tuoksuinen omenapiirakka sekä vaniljajäätelö tuo kyllä väkisinkin hyvän mielen hieman apean, sateisen päivän keskelle ja näin ollen viimeinenkin päivä ennen töihin paluuta muuttui varsin makeaksi ja herkulliseksi. Suosittelen kokeilemaan sekä tuota elämänohjetta, Tarte tatin –reseptiä että pientä retkeä tuonne Survon omenatarhalle, mikä on ihana retkikohde etenkin pienten lasten kanssa.

Mainokset

One thought on “Retkellä omenatarhassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s