Piha ja luonto · Ulkoilu ja liikkuminen

Lapsuuden käpymetsässä

Tänään päivällä suuntasimme lapsuusmaisemiini käpymetsään. Sain joitakin päiviä sitten ajatuksen askarrella jouluksi Alisan kanssa ihania joulun tunnelmallisissa valoissa ja kynttilän lepattavan liekin välkkeessä kimaltelevia käpykoristeita ja askartelua vartenhan tarvitsisimme ehdottomasti käpyjä. Paljon käpyjä. Hetken mietiskelin, että mistä me käpyjä löytäisimme niin paljon kuin tarvitsemme. Tietysti metsästä, mutta millaisesta metsästä? Lehtipuiden valtaamissa metsissä maa on täynnä pudonneita lehtiä ja käpyjen löytäminen märän lehtimaton alta voisi olla haastavaa. Sitten mieleeni välähti, että siitä samasta metsästähän me löydämme käpyjä kuin silloin taannoin yli 20 vuotta sitten minun ollessani pikkutyttö, kun lapsuudenkodissamme askartelimme käpykoristeita jouluksi, minä ja veljeni sormet maalissa ja glitterissä.

Niinpä hyppäsimme koko porukka autoon. Jalkaan oli vedetty kumisaappaat ja Alisalle puettu päälle kurahousut, sillä maa on syksyn kastelema täälläpäin. Suuntasimme lapsuudenkotini maisemiin Palokan perämetsiin ja minulle niin nostalgisiin maisemiin. Juuri sieltähän me sitten keräsimmekin sangollisen sekä kuusen- että männynkäpyjä, jotka tuotiin kotiin saunan lauteille kuivumaan. Käpyarmeijan lisäksi bongasimme hippusia ensilumesta, sillä metsämaan pehmeillä sammalmättäillä oli aivan selvästi jo ohuen ohut harso lumikiteitä. Eihän sitä paljoa ollut, mutta kuitenkin sen verran, että sen selvästi näki.

Lapsuuden leikkipaikalle oli kiva palata; ehkä hieman haikeaa ja varmasti nostalgista. Näin samantien tässä niin tutussa ja vuosikymmenten jälkeen edelleen niin samannäköisessä metsässä itseni pikkutyttönä kavereiden kanssa leikkimässä. Näin mielessäni miten laskimme metsän laitaa keskitalvella pulkalla ja kaarsimme tiukoissa mutkissa ettemme ajautuisi pulkkinemme pöpelikköön ulos reitiltä. Näin miten me rakensimme majoja tuttuihin jääkaudelta saakka peräisin oleviin kivikkoihin. Näin miten kiipesimme keskellä metsää lojuvien valtavien kivilohkareiden päälle ja tunsimme olevamme maailman huipulla. Näin miten me katselimme lammen väreilevää pintaa aivan kuten me perheenä sitä tänään katselimme. Tuolloin vain lammen rannalla tassujaan suonsilmäkkeeseen kasteli lapsuudenkotini karvaturri Lili, jonka jalanjäljissä tänään lammen reunalle läträämään asteli meidän perheen Nala.

Nyt metsästä mukaan kerätyt kävyt saavat saunoa rauhassa, kunnes ne ovat kuivuneet ja toivottavasti saamme ennen joulua niistä askarreltua ihania koristeita joulutunnelmissa koko sakki taustalla soiden ihanat joululaulut. Joulua täällä jo itse asiassa odottelen kuin kuuta nousevaa ja tänään Alisalle iltapuuroa syöttäessäni huomasin laulelevani häntä viihdyttääkseni joululauluja! Nyt niitä sitten hoilataankin loppiaiseen saakka!

Käpysaalis pötköttelemässä saunan lauteilla
Tämän metsäreissun päätteeksi maistuivat syksyiset herkut eli kaalikääryleet kera puolukoiden. Näiden ohje löytyy blogista eli ei muuta kuin kokkaamaan!
Mainokset

One thought on “Lapsuuden käpymetsässä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s