Piristystä arkeen · Sekalaista

Kurkistus blogikulissin taakse

Blogissani julkaisen osana postauksiani hurjan määrän valokuvia ja ne ovat aina ne parhaimmat otokset; ne joissa on sopiva valaistus, kiva sommitelma, kuvat ovat tarkkoja eivätkä tärähtäneitä ja taustalta on rojut siivottu piiloon, mutta jokaista blogissa julkaistua kuvaa kohden on aina myös kymmenen epäonnistunutta, jotka eivät jostain syystä blogiin päässeet. Kaikki julkaisemattomat kuvat kamerassani eivät kuitenkaan ole suinkaan huonoja, vaikka niitä ei blogissa näykään, vaan ne voivat olla jopa itsellenikin yllätyksiä ja tämä on juurikin se aihe, jonka verhoa ajattelin tässä postauksessa raottaa.

 

Blogin kirjoittaminen on toisinaan aika hektistä puuhaa; varsinkin, kun sen sovittaa yhteen kokopäivätyön ja ruuhkavuosien kanssa ja elämme Suomessa pimeää talviaikaa. Joskus kellosta vain tunnit tuntuvat loppuvan kesken. Kerron esimerkin tältä viikolta liittyen lumiukkokoristeista julkaisemaani postaukseen. Päivänvalossa saa aina parhaat kuvat, joissa on kaunis valo ja kirkkaat värit. Sitä ei käy kiistäminen ja kuvattavat asiat ovat aina edukseen luonnollisessa valossa. Niinpä halusin kuvata lumiukot postaukseen päivänvalossa ja ajattelin, että työpäivän päätteeksi kiiruhdan päiväkodin kautta suoraan kotiin nappaamaan pari kivaa lumiukkokuvaa vielä päivän viimeisissä auringonsäteissä. Päätin varmistaa suunnitelmani itselleni tarkastamalla moneltako aurinko laskee, mutta netti osasi kertoa minulle kellonajaksi 15:57. Pääsen töistä 16:00 eli ei tulisi kuuloonkaan, että suunnitelmani onnistuisi. Niinpä seuraavana aamuna passitin Larin kuvausasialle aamuauringon valoa hyödyntäen, sillä hänen työvuoronsa alkoi vasta kymmeneltä. Asettelin rekvisiitan ja lumiukot valmiiksi ja ohjeistin oikeista kuvakulmista ja etäisyyksistä sekä varotin olemasta itse valokuvien varjona. Lähdin töihin luottaen, että Lari osaa ottaa hyvät kuvat.

 

Illalla päästyäni kotiin nappasin kameran käteen ja selasin kuvat läpi. Totesin siellä olevan monta hyvää kuvaa postaustani varten ja olin todella tyytyväinen. Sitten ruudulle ilmestyikin ihan muita kuvia kuin blogiani varten otettuja ennaltasovittuja kuvia. Alkoi naurattamaan. Nauroin ääneen. Kameraan oli kuvattu selvästikin tarina. En ole kysynyt Larilta, millaiseksi hän tarinan päässään kuvitteli, mutta minä näin sen kutakuinkin näin.

IMG_1426
Sinä aurinkoisena aamuna lumiukko katsoi ikkunasta pihalle. Järvi ei ollut jäässä eikä maassa lunta, mutta ilma oli kylmä ja tuuli tunkeutui luihin ja ytimiin saakka.
IMG_1428
Selkänsä takana lumiukko huomasi taulun, joka ei sitä koskaan aikaisemmin juurikaan ollut kiinnostanut. Nyt lumiukko oli kuitenkin saanut tarpeekseen tästä iän ikuisesta pimeydestä, kylmyydestä ja hampaiden kalisuttelusta ja päätti lähteä etsimään tauluun kuvatun paratiisisaaren.
IMG_1429
Lumiukko matkasi pitkän matkan yli tyynen valtameren kohti etelää ja auringon lämpöä. Matkallaan se tunsi, miten lämpö alkoi vihdoin sulattamaan hänen ikijäässä olleet jäsenensä ja hampaatkin lakkasivat kalisemasta. Sitten vihdoin taulun saari huojuvine palmuineen näkyi horisontissa.
IMG_1430
Lumiukko kiiruhti saarelle ja suunnitteli jo mielessään, mihin virittäisi matkalaukkuun pakkaamansa riippumaton. Lumiukko oli varma, että hän oli saapunut juuri sinne, mihin hän oli aina unelmoinut pääsevänsä. Täältä hän ei lähtisi koskaan pois!

Mukavaa loppuviikkoa! 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s