Piristystä arkeen

Kotibileet!

IMG_1604
Lähtiessä oltiin vielä edustuskelpoisia

Tästä aiheesta en ole tainnut kirjoittaa blogiini vielä kertaakaan minkäänmoista postausta, vaikka blogia olenkin kirjoittanut jo reilusti yli kaksi ja puoli vuotta; nimittäin kotibileistä ja muutoinkaan siitä, että olisimme heittäneet kunnolla vapaalle ja lähteneet bilettämään kosteissa tunnelmissa. Syy siihen toki on aika yksinkertainen, että tämä aihe ei ole blogissani noussut esille, sillä suurimman osan blogini olemassaolosta olen ollut raskaana, imettänyt tai elänyt vauva-arkea ja sittemmin taaperon kanssa pikkulapsiarkea ja jokainen tietää, että siitä elämästä on glamour, glitter ja välkkyvät neonvalot aika kaukana. Olen ihan kunnolla rehellisesti käynyt bilettämässä viimeksi siispä joskus yli kaksi ja puoli vuotta sitten. Viime kerrasta on vierähtänyt sen verran aikaa, että en edes muista sitä.

 

Olen ollut huono lähtemään illanviettoihin, sillä koti ja vauva ovat vetäneet minua puoleensa hyvin voimakkaasti tähän asti. Kotihiirenä olen tehnyt sen enempää miettimättä helpon valinnan ja jäänyt mieluummin kotiin kauhtuneissa kolitsihousuissani ja villasukissani keittämään lapselle iltapuuroa ja nukuttamaan yöunille kuin että olisin meikannut huolellisesti, laittanut hiukset, vaihtanut kauhtuneitten kotivaatteiden tilalle jotain vähän nätimpää ja suunnannut kaupungille. Tänä syksynä asiaan tuli kuitenkin muutos ja myös vanha minä, joka hieman kuitenkin kotielämänkin keskelle kaipaa sitä basson jytkettä ja värivalojen loistetta, alkoi heräilemään ja nostaa päätään. Heräsi ajatus, että pitkästä aikaa olisi ihanaa hetkeksi heittää stressi nurkkaan, luopua vastuusta ja ottaa ihan vain rennosti aikuisessa porukassa ja antaa vastuu lapsemme hoidosta jollekin muulle hetkeksi. Ehkä parisuhdekin alkoi kaipaamaan jo sitä pientä hetkeä, kun saamme olla jotain aivan muuta kuin vanhempia.

IMG-20171119-WA0007[1]

Jo hyvissä ajoin syksyllä saimmekin kutsun Kuopiosta Jyväskylään muuttaneen ystävämme ja hänen avopuolisonsa tupareihin ja pikkujouluihin. Mukaan oli kutsuttu myös monia ystäviämme Kuopiosta niiltä ajoilta, kun olimme vielä nuoria, vastuuttomia ja villejä. Joskus vähän turhankin villejä ja elämä silloin oli sen mukaista, niin kuin kuuluukin. Ennen lastensaantia pitääkin revitellä elämässä ja juuri sitä Kuopiossakin aikanaan tehtiin, Lari ystäviensä kanssa ennen kuin tapasi minut ja itsekin sitten alkuaikoinamme 2010-luvun alussa kerkesin asumaan Kuopiossa vuoden verran ennen kuin asetuimme Jyväskylään ja aloimme rakentaa kotipesäämme tänne. Tiesin heti kutsun luettuani, että näitä kemuja en jättäisi väliin mistään hinnasta ja samalla istumalla näpyttelin viestin, jossa pyysin lastenhoitoapua tuolle illalle. Veljeni lupasi ottaa kopin Alisasta ja niin vain edessä häämötti ensimmäinen viikonloppu yli kahteen ja puoleen vuoteen, kun minä ja Lari pääsisimme yhdessä viettämään vapaata iltaa.

_20171119_205622[1]

Syksyn aikana tuli eteen myös toiset kemut, nimittäin työporukkani tiimibileet. Koko syksylle kalenteriini ei ollut varattuna mitään muita juhlia kuin nämä ystävieni pikkujoulut ja tietysti nuo tiimibileet osuivat juuri samalle illalle. Olisin niin mielelläni kyllä osallistunut työporukkanikin bileisiin, mutta nyt oli tehtävä ikävä valinta kahden kivan väliltä ja todettava, että tässä kisassa vanhat ystäväni vetivät pidemmän tikun. Toivottavasti seuraavat tiimibileet osuvat sellaiseen ajankohtaan, että sitten vuorostaan pääsen ihanien työkavereidenkin kanssa istumaan alas, turinoimaan rauhassa työn ulkopuolella ja kilistämään laseja.

IMG-20171119-WA0006[1]

Eilisillan aikana nauroin vatsani kipeäksi ja ääneni säriseväksi. En ole rentoutunut ja nauranut näin vapautuneesti ja paljon pitkiin aikoihin. En tarkoita, ettenkö nauttisi elämästäni kotona äitinä, mutta onhan se aivan eri asia rentoutua pienessä hiprakassa olostaan nauttien, kun edellisestä kerrasta oli aikaa jo pieni ikuisuus. Pääsimme Larin kanssa nauttimaan drinkeistä, illan emäntä ja isäntä olivat kattaneet pöydän koreaksi ja herkuttelimme ihanilla cocktailpaloilla, turinoimme lämmin glögikuppi kädessä joutavia ja ennen kaikkea nautimme vanhojen ystäviemme seurasta, joiden kanssa ei vanhoissa kunnon perinteisissä kotibileissä ollut tullut oltua yli viiteen vuoteen! Tuo aika tuntuu ikuisuudelta, vaikka olikin mielettömän ihanaa huomata, että jutut jatkuivat tasan siitä, mihin ne silloin viisi vuotta sitten jäivät. Tuntui, ettei välissä olisi ollut päivääkään, vaan vanhojen tuttujen kanssa oli äärettömän helppoa jutella ja vaihtaa kuulumisia, sillä olihan meille kaikille toki tämän viiden vuoden aikana tapahtunut vaikka ja mitä. Minulle jäi fiilis, että koko porukalla oli kyllä hauska ilta ja tämä kohtaaminen teki hyvää meille kaikille. Näitä lisää!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s