Perhe

Joulukortit valokuvista

IMG_1583

Tänä vuonna päätimme askartelun sijaan teettää joulukortit valokuvista. Sommittelin mielessäni ihanan kuvan, jossa tunnelmallisessa kynttilän loisteessa lapsi tonttulakki päässään katselee ikkunasta ulos. Ehkä tuo pieni lapsi näkee pihamaalla pomppivan tonttu-ukkosen tai saa hämmästyä äkillisestä ja yllättävästä tähdenlennosta, ken tietää. Sen jälkeen palasin maan pinnalle haihatuksistani ja mietin, että mitenkähän olin ajatellut tämän yltiömäisen kuvausideani toteuttaa.

IMG_1678

Meillä on lapsi, joka on maailman söpöin ja ihanin siihen asti, kun otetaan kamera esille ja sanotaan, että nyt saa poseerata. Silloin lastamme alkaa kiukuttaa ja ärsyttää aivan kaikki. Poseeraamisen lisäksi lapsemme ei voi sietää tonttulakkeja ja jos sellaisen yrittää hänelle päähän asetella, lentää lakki kaaressa nurkkaan ja pieni suu vääntyy äkkiä mutruun ja silmiin syttyy päättäväinen katse, joka sanoo jokaisella säkenöivällä solullaan, että enpä muuten laita tonttulakkia päähäni. Niinpä meillä oli todellinen pähkinä purtavana, sillä idyllisiin ja tunnelmallisiin joulukortteihin ei oikein sovi uhmakas, mutrusuinen lapsi kulmat kurtussa. Sellaisen kuvan kera ei välittyisi ehkä Hyvää joulua –tervehdys sellaisena kuin sen on tarkoitus.

IMG_1689

IMG_1692

Siinä olisikin ollut sivullisilla ihmettelemistä, kun virittelimme kaiken valmiiksi kuvausta varten ja teimme suunnitelman, jonka turvin uskoimme selviytyvämme mahdottomasta tehtävästämme. Jos joku olisi napsaissut tilanteesta kuvan, jossa näkyy, mitä valmiiden kuvien ulkopuolella tapahtuu, saisi siitä raikuvat naurut. Tässä postauksessa näette siis parhaat kuvat, joita itse asiassa todellisuudessa oli kymmeniä, ja niiden joukosta valitut pari mieleisintämme, jotka päätyivät valmiiksi joulukorteiksi asti, mutta todellisuus valokuvien rajojen ulkopuolella oli varsin toinen kuvaustilanteessa.

IMG_1696

Jotta pieneen valokuvaan saatiin mahdutettua kaikki, mitä halusimmekin kuvassa näkyvän, täytyi rekvisiitta asetella todella lähelle toisiaan. Voitte vain kuvitella, mikä asetelma ovat helposti syttyvät hulmuavat verhot, palavat kynttilät ja vilkas taapero, jotka ovat kaikki aseteltu vain parin kymmenen sentin etäisyydelle toisistaan. Koko kuvaustilanteen ajan siispä toinen meistä vanhemmista vahti aivan lapsen selän takana silmä kovana liekkejä ja lapsen arvaamattomia liikkeitä sekä yllättäen kaaressa lentävää tonttulakkia. Jotta tonttulakki saatiin pysymään edes hetkellisesti lapsen päässä niin, että lapsikin olisi ratkaisuun vielä tyytyväinen, lahjottiin taapero iloiseksi herkuilla. Jokaisella inahduksella sujautettiin lapselle suuhun pieni pala juustoa tai lohko viinirypäleestä ja taas homma jatkui sulassa sovussa. Vielä oli ongelma, että miten lapsi saadaan kurkkimaan kiinnostuneen näköisenä ikkunasta ulos pimeyteen. Tähän ratkaisun toi Nala-koiramme, joka osallistui myös kuvauksiin kulissien takana. Nala laitettiin ulos parvekkeelle ikkunan toiselle puolelle, jolloin Alisa innostui seuraamaan Nalan touhuja ikkunasta.

IMG_1895

Ja voilà, kamerassa oli lähes 200 kuvaa, joista noin 20 olivat todella onnistunutta joulukorttimateriaalia ja pikku hiljaa niistä saatiin valittua kaksi kuvaa lopullisiin kortteihin! Pakko todeta, että korteista tuli aivan ihanat ja kuvat onnistuivat paremmin, mitä uskalsin itse edes toivoa. Ei se sen vaikeampaa ollut… Huh! Ja nyt kortit ovat jo postissa matkalla lopullisiin osoitteisiinsa.

IMG_1889

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s