Perhe-elämä ja pikkulapsiarki · Ruoka · Ulkoilu ja liikkuminen

Joulun viettoa

IMG_2209IMG_2166DSC_1525[1]

Joulun ajan olemme touhunneet hirveästi, mutta sitten toisaalta taas emme mitään. Jouluna blogi on pysynyt vaitonaisena, työpaikan avain työttömänä laukun pohjalle hylättynä ja pyykkivuori on kasvanut kasvamistaan pyykkikaapin sisällä, mutta sen emme ole antaneet häiritä itseämme; kasvakoon! Sen sijaan olemme metsästäneet riisipuurosta mantelia, joka tänä vuonna osui minulle, syöneet kolmen ruokalajin päivällisiä pitkän kaavan mukaan jokaisena pyhäpäivänä, polttaneet läjäpäin kynttilöitä, juoneet litratolkulla glögiä, Alisa on rakastunut kylmäsavuloheen entistä syvemmin, iltaisin iltapalaksi olohuoneen pöydälle on katettu juustolajitelma, koko perheen voimin olemme saunoneet ja vastoneet niin, että pyhien jälkeen imurille on töitä, jotta saunan saa puhtaaksi koivunlehdistä. Sukuloimaankin olemme ennättäneet ja tietysti ulkoilemaan joka päivä aamuin illoin. Tänään pidimme kinkunsulatustalkoita lumitöiden merkeissä, kun kolasimme yön aikana sataneet lumikinokset pihaltamme sekä parkkipaikaltamme ja taisi siinä lähteä lumet parista naapurinkin parkkiruudusta ja pihoilta.

IMG_2175

IMG_2183IMG_2184IMG_2187IMG_2192IMG_2194IMG_2203IMG_2204

Jouluaattona menimme Alisan kanssa päiväunille ja kuten etukäteen uhkasin, toivoin ja unelmoin, niin tietysti nappasin tyttäreni kainaloon ja nukahdimme nopeammin kuin kerkesimme kissaa sanomaan. Rakastan sitä, kun saan nukahtaa lapseni ihanaan tuoksuun ja tuntea lapsen lämmön ihan lähelläni. Siitä hetkestä heräilimme kolmen tunnin päästä, kun Lari tuli kertomaan, että joulusauna olisi lämmin ellei jo jopa kuuma. Niin me tytöt olimme vetäneet kevyet kolmen tunnin tirsat, mutta eikös joulu olekin juuri sitä varten; rauhoittumista ja rentoutumista, akkujen latausta sekä kiireiden unohtamista?

IMG_2173

IMG_2143

Larin tekemä joulusinappi osoittautui aivan napakympiksi tänä vuonna ja jo useamman vuoden ajan hiottu resepti alkaa olla varsin timanttinen. Joihinkin suihin makean sielukas sinappi tuntuu olevan liian tujua, mutta suurin osa on tykännyt kuin hullu puurosta. Tänä jouluna minäkin olen ensimmäistä kertaa sivellyt kinkkusiivuni lautasella ja leivän päällä ohuelti sinapilla, mikä kertoo jotain siitä, että sinapin on oltava todella hyvää, sillä tavallisesti en syö sinappia lainkaan. Paras kiitos sinappilahjoista ovat kuitenkin viestit, joita Lari pitkin joulua on saanut. Jo aatonaattoiltana tuli ensimmäiset kiitokset ylistyssanoin; nyt on parasta sinappia, mitä koskaan aikaisemmin! Aattona kyseltiin yhdestä osoitteesta jo toista purkillista sinappia, jotta ei joutuisi niin kovin säännöstelemään vähiin käynyttä sinappia, kun sinappi maistui niin hyvälle. Kolmas sinapin ystävä lähetti jouluaaton päivällispöydästä kuvan tyhjästä sinappipurkista, jonka pohja paistoi autiona. Koko sinappipurkillinen oli kuulemma siinä huvennut yhdeltä istumalta. Tätä parempaa kiitosta sinapistaan ei kokki voisi saada. Ensi jouluna sitten uudestaan!

IMG_2180

Joulupukkia odotettiin ja jännitettiin. Kun vihdoin aattoiltana ovelta kuului kolkko koputus, kun puisella kävelykepin päällä koputettiin terävästi ulko-oveen, oli Lari juuri harmillisesti lähtenyt käymään varastossa. Alisan ja Nalan kanssa kiiruhdimme ovelle ja Alisa huusi isiä. Toivotimme pukin lahjoineen meille tervetulleeksi ja pyysimme tietysti hetkeksi istahtamaan kanssamme. Alisaa pelotti ja hän tarrautui minuun lujasti kiinni ja sylissäni kietoi pienet kädet kaulani ympärille. Kun sitten lauloimme Joulupukille Alisan yhden suosikkilaulun, alkoi Alisakin rentoutumaan ja sittenhän sitä uskalsi jo ollakin pukin sylissä, kiinnostua lahjoista ja varovasti kurkata pukkia silmiinkin. Kun pukki oli lähtenyt, tuli Lari hetkisen päästä takaisin varastosta. Innoissamme kerroimme, että Joulupukki oli käynyt ja jättänyt meille läjäpäin lahjoja!

DSC_1529[1]

IMG_2191IMG_2168

Joulun hittijuttu on ollut pulkkailu, mihin Alisa on tänä talvena hurahtanut aivan täysin. Pukin lahjatuomisten suosikki taisikin ehdottomasti olla kummilta saatu uutukainen pulkka, johon mahtuu äiti tai isikin mukaan ja nytpä päästäänkin laskemaan Alisan kanssa yhdessä isoista mäistä kovaa kyytiä. Joulupäivänä uutta pulkkaa tietysti piti päästä testaamaan ja mikäpä muukaan tähän tarkoitukseen olisi ollut parempi paikka kuin Riihivuoren laskettelurinteet, jonne suuntasimme isolla porukalla mummu, pappa ja veljeni mukanamme. Muuramen perinteikäs laskettelukeskus ajautui konkurssiin tänä syksynä, hiihtohissit ja muu irtaimisto myytiin pois hirveällä vauhdilla pilkkahintaan eikä yritystoiminnalle löytynyt jatkajaa ja niin ovat rinteet pysyneet suljettuina lumen tulosta huolimatta. Pulkkailijoille tämä tarkoittaa kuitenkin mitä parhaimpia pulkkamäkiä, jotka ovat täysin vapaassa käytössä, joten niinhän mekin suuntasimme Riihivuoren huipulle ihastelemaan maisemia ja viilettämään pulkalla mäkiä alas posket pienestä pakkasesta punaisina.

IMG-20171224-WA0002[1]IMG-20171225-WA0010[1]DSC_2396[1]IMG-20171225-WA0009[1]DSC_2398-PANO[2]

IMG_2210IMG_2219

Mainokset

One thought on “Joulun viettoa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s