Matkailu · Nala · Perhe-elämä ja pikkulapsiarki

Vuoden 2017 tilinpäätöksen hetki ja katse kohti vuotta 2018

Vuodenvaihteen kynnyksellä alkaisikin olla ajankohtaista vetää hieman pakettiin kulunutta vuotta ja kurkistaa tulevan vuoden puolelle. Perinteinen tilinpäätöksen hetki on siis käsillä ja jo heti kättelyssä meinaa alkaa hengästyttää, kun ajatteleekin, mitä kaikkea kulunut vuosi on pitänyt sisällään. Vauhtia meidän menoissa on riittänyt, sillä vuotta kuvaa parhaiten sana ’huikea’. Nyt jälkeen päin kun taakseen katsastelee, tuntuu että ehkä vähempikin olisi riittänyt ja yhtä pykälää pienemmällä vaihteella oltaisiin varmasti päästy perille myös.

Suurimman osan vuodesta sain viettää vielä hoitovapaata ja olla lapsen kanssa kotona. Tuona aikana koettiin monia upeita lapsen kehitykseen liittyviä hetkiä, kuten näimme ensiaskeleet ja kuulimme ensisanat. Nautin tuosta ajasta täysin, vaikka samalla pieni sosiaalisuuskin olisi tehnyt hyvää. Tilannetta paikkasi kuitenkin se, että myös Lari vietti ennätyspitkät lomat kuluneen vuoden aikana ollen kuusi viikkoa Alisan kanssa kotona päästen kokeilemaan koti-isin roolia isyysvapaiden ajan ja sen lisäksi olimme koko perheen voimin myös pariin otteeseen ulkomaanreissuillakin, joista toisella kerralla viivyimme reissussa pari kuukautta. Sosiaalisuutta ja tekemistä kevääseen toi myös vauvauintiharrastuksemme, jossa näimme muita vauvaperheitä ja parin perheen kanssa ystävystyimme niin, että mammatreffejä tuli hoitovapaalla pidettyä uima-altaan ulkopuolellakin. Vauvavuosi tuli päätökseensä, kun keväällä juhlimme Alisan 1-vuotissynttäreitä. Synttärit paisuivat suunniteltua suuremmiksi ja meille juhlimaan kerääntyi paljon perhettä, sukua ja ystäviä. Myös muutama Alisan ystävä oli juhlissa mukana ja olikin tosi ihanaa, ettei juhlat olleet pelkästään aikuisten juhlat. Kipuilin keväällä haikeuden kourissa, kun ihana vauvavuosi päättyi, mutta tietysti olin myös iloinen siitä, että pienen pienestä toukastani kasvoi yhdessä yössä taapero. Äitienpäivän kynnyksellä minut puolestaan yllätettiin aivan täysin ja lennätettiin taivaan tuuliin, kun sain lahjaksi sukulaisilta ja perheeltä elämäni ensimmäisen kuumailmapallolennon Suomi100-ekopallon kyydissä!

Kesän starttasimme oman kuusiviikkoisen työrupeamani ja Larin isyysvapaan jälkeen minilomalla Ruotsin Kolmårdeniin. Samalla kävimme myös Tukholmassa Perhostalossa. Reissusta jäi kaikista parhaiten mieleen tiikerit, joista yhtä Lari pääsi tuijottamaan silmästä silmään aivan puolen metrin etäisyydeltä, liikuttava delfiinishow, pään ylitse liidelleet petolinnut ja safari, missä etenkin pitkäkaulaiset hongankolistajakirahvit olivat sympaattisia ja pääsimme ihmettelemään niiden juoksua, mikä näytti aivan hidastetulta filmiltä. Myös kotieläinpihan pikkukilit ja pehmoiset lampaat olivat suosikkeja, joita Alisakin uskaltautui silittelemään. Laivalla nautimme buffetruokailusta ja laivan hittijuttu oli ehdottomasti Ville Viking, johon Alisa ihastui niin, että sen kuuli kyllä koko matkustajakunta. Eläinpainotteinen ensimmäinen ulkomaanreissu lapsen kanssa oli ihana ja onnistunut ja saimme hyvää kokemusta ja oppia tulevaan, sillä loppukesästä häämötti todellinen irtiottomme arjesta; kahden kuukauden reissu Kroatiassa koko perheen voimin, jonne mukaan pääsi myös Nala.

Kroatia opetti paljon lapsiperhe-elämästä. Kun on 2500 kilometrin päässä kotoa, kaukana tavanomaisista rutiineista ja kodin tavaroista sekä elämää helpottavasta tukiverkostosta ja tutusta ympäristöstä, oppii hyvin tunnistamaan ne asiat pikkulapsiarjessa, joilla on oikeasti merkitystä ja ne asiat, joissa hieman voi joustaakin. Saimme kantapään kautta opetuksen, että lapsen rakkain tavara, joka meillä on Alisan turvariepu, täytyy olla aina mukana ilman tekosyitä ja mukaan on pakattava myös varaharso. Tuli huomattua myös, että päiväuniajoista ei tingitä, vaan lapselle järjestetään mahdollisuus nukkua, olimme me sitten missä tahansa, sillä hyvin nukkuneen lapsen kanssa kaikki arkisetkin asiat puhumattakaan uusista kokemuksista ja tilanteista sujuu huomattavasti helpommin kuin väsykiukkua itkevän lapsen kanssa. Sen sijaan ruokailuista voi ihan hyvin joustaa. Pahimmassa hädässä nälän yllättäessä ruuaksi sopivat ne ranskalaiset perunat eikä maailma kaadu siihen vaikka itsetehtyjä luomusoseita ei olisikaan juuri sillä hetkellä käden ulottuvilla. Tuli opittua myös, että ruoka-aikoja ei tarvitse ihan orjallisesti noudattaa kello kourassa, vaan päivät sujuvat ihan hyvin, vaikka toisena päivänä lounasta syödään yhdeltätoista ja seuraavana päivänä se venähtääkin reippaasti yli puolenpäivän.

Kroatiasta itselle jäi parhaiten mieleen loma-asuntomme ihanat naapurit, ja näille uusille ystävillemme lähetimme itseasiassa joulukortinkin, sekä lukuisat aurinkoiset päivät rannalla ja näimmekin kymmeniä erilaisia rantoja lomakohteessamme reissun aikana. Myös koirarannalla vietetyt päivät olivat huippuja, kun saimme läträtä mielin määrin Nalan kanssa merivedessä. Äkkiseltään matkaa kun alan muistelemaan, nousevat mieleen myös monet patikoinnit Učka-vuorella, jonka ”valloitimme” vuorenhuippua myöten. Veneretki Kvarnerinlahdella oli myös huippu (ja jokaisen euron arvoinen) ja tuolla reissullahan veljenikin, joka vieraili luonamme parin viikon ajan kesällä, oli mukanamme. Kroatian nähtävyyksistä parhaiten jäi mieleen ehkä Plitvicen kansallispuiston upeat maisemat ja Kuterevon karhut. Makunystyröitä jäivät hivelemään maailman ihanin simpukka-annos sekä Valle Loscan ja Rustican ruokalistat (voi miksi meillä ei voi olla tuollaisia ravintoloita täällä Jyväskylässä) kuten myös monet muut ruokaherkut, joita matkamme aikana söimme sekä se vähintään tuhat kiloa jäätelöä, mikä tuli syötyä reissun aikana. Larin henkilökohtaiseen top3:een pääsivät (yllätys, yllätys) ykkösenä tietysti tatuointi, johon ikuistettiin esikoisen nimi ja syntymäpäivä, kakkosena futismatsi, jossa nenätysten Rujevican stadionilla olivat HNK Rijekan ja Dinamo Zagrebin joukkueet sekä kolmosena Pazinin rotkon yli huikeissa maisemissa kulkeva zipline.

Kroatian reissun aikana vierailimme myös naapurimaissa Italiassa ja Sloveniassa. Sloveniassa Postojnan tippukiviluolasto oli pysäyttävän upea kokemus. Rehellisesti voin sanoa, että yhtä hienoa luonnonmuodostelmaa en ole aikaisemmin nähnyt ja luulen, että paljon saa etsiä ennen kuin mitään vastaavaa tulee uudestaan vastaan. Sloveniaan tai sen lähettyville matkaaville suosittelen ehdottomasti vierailua Postojnassa, mikäli haluaa todella ällistyä näkemästään ja saada aivonsa sykerölle ihmetyksestä, että miten tämä kaikki voi olla edes mahdollista. Italian Triesten viihtyisä kaupunki hurmasi kauneudellaan, viihtyisyydellään sekä italialaisilla herkuilla. Italialainen pizza, entrecôtepihvit täydellisesti paistettuina ja jäätelöt saivat minut niin euforiseen tilaan, etten olisi Italiasta halunnut lähteä kulumallakaan. Italia-rakkaani; kohtaamme vielä aivan varmasti!

Kroatiasta palattuamme olikin aika asettaa pikavauhtia itsensä taas arkimoodiin, sillä matkalaukut purettuamme olikin aika alkaa tutustumaan esikoisen päiväkotiin, uusiin hoitajiin ja päiväkotikavereihin sekä totuttautua ajatukseen, että hoitovapaat ja lomat on nyt vietetty ja on tullut aika aloittaa ruuhkavuodet. Työajat merkittiin jälleen kalenteriin ja silmäkulmasta kuivattiin monet kyyneleet, sillä muutos siinä hetkessä tuntui valtavan isolta, brutaalilta ja lähes ylitsepääsemättömältä. Reissun aikana niin isoksi kasvanut lapsi tuntui yhtäkkiä aivan pikkuiselta vauvalta, jota en olisi raaskinut päiväkotiin jättää ja töihin paluussa hyvältä tuntui vain se, että saisin ympärille taas sosiaalisen työkaveriverkoston, mikä helpottaisi hoitovapaiden aikana kokemaani yksinäisyyden tunnetta. Muutos ja ruuhkavuosien pyörteisiin hyppääminen ei ollut helppoa. Olen ollut väsyneempi kuin koskaan, mutta sitten ensimmäisten viikkojen aikana jotenkin palaset loksahtivatkin yllättäen kohdalleen ennätysvauhtia ja homma alkoi luistamaan. Päiväkodin aloittamisesta tulen kirjoittamaan vielä myöhemmin ihan oman postauksensa.

Syksyn aikana tulin myös perustaneeksi yrityksen blogilleni, jonka kautta mahdollistuivat yhteistyöprojektit suomalaisten yritysten kanssa. Olettekin varmasti blogista huomanneet yhteistyöpostaukset jo useammankin yrityksen kanssa ja olen ollut tästä muutoksesta aivan innoissani. Mitään kuraa en kuitenkaan blogissani mainosta, vaan jokainen lause yhteistyöpostauksissakin tulee sydämestäni ja tuotteet ovat sellaisia, joita käytän ihan oikeasti myös itse ja suosittelisin niitä perheenjäsenilleni ja ystävilleni ilman blogiakin. Pieni salainen toiveeni onkin, että joku päivä voisin edes hieman karkkirahoja tienata blogin avulla, tasoittaa blogista tulevilla tuloilla blogin aiheuttamia kuluja, sillä tällaisen blogin pitäminen harrastusmielessäkään ei ole kuitenkaan aivan ilmaista, vaan tästäkin harrastuksesta joutuu maksamaan, joten yhteistyöprojekteilla saisin tasoitettua näitä kuluja ja olisihan se aivan mahtavaa, jos joku päivä edes osan elannostanikin voisin ansaita blogin avulla. Niinpä varovasti tällä saralla kokeilen siipiäni ja toivon, että kuljette tämän lennon mukanani. No niin… Nyt sekin unelma on varovasti huudettu ääneen universumille. Katsotaan mitä sieltä vastataan takaisin ajan kuluessa.

Kuten jo postauksen alussa sanoin, olisi vähempikin tälle vuodelle riittänyt. Matkailua toki rakastan ja sitä ei kai koskaan voi olla liikaa, mutta varsinkin tämä loppusyksy oli mielessäni tuota kommenttia kirjoittaessani, sillä lokakuun alun jälkeen olemme eläneet aivan hirveässä pyörityksessä. Samaan aikaan alkoi lapsen päiväkoti ja minulla taas täysipäiväinen työarki, Lari oli myös loman jälkeen palannut töihin sekä sen lisäksi perustin yrityksen, otin yrittäjyyteen liittyvistä asioista selvää, kuten kaikista mahdollisista rekistereistä ja verotuksesta, opettelin tekemään itse kirjanpitoa ja annoin itsestäni täyden panostuksen yhteistyöprojekteille ja toki mitä yrittäjyyteen tulee, olen edelleen aivan lapsenkengissä, mutta arvokasta oppia tämä kaikki on ja blogiyrittämiseen liittyvää tietoa imen itseeni kuin sieni. Tähän vielä lisäsimme Larin pitkät työviikot, sillä Lari on tehnyt tunteja saldopankkiin talvilomaamme varten, sekä jouluvalmistelut kuin myös muutamat sukulaisreissut ympäri Suomen. Emme siis juurikaan ole saaneet syksyn aikana happea ja aikamoisessa hulabaloossa meni vuoden viimeiset kuukaudet. Nyt onneksi tilanne on tasaantumaan päin ja jouluna saimme sentään nukkua hyvin, tasata univelkoja ja viettää perheen kanssa sitä paljon kaivattua yhteistä aikaa ilman kiirettä minnekään ja nyt odotan tulevaa rentoa viikonloppua uudenvuodenjuhlintoineen aivan innoissani, sillä silloin on myös tarkoitus viettää mukavia ja maistuvia hetkiä kera perheen ja ystävien.

Ystävistä puheen ollen juuri se kuluneesta vuodesta jäi puuttumaan tai liian vähälle huomiolle. Reissasimme paljon ja totuttelimme uuteen elämäntilanteeseen, joten varsinkin loppupuolisko vuodesta meni ohi kuin hujauksessa eikä ystäville, niille elämän yksille tärkeimmistä ihmisistä, tahtonut löytyä aikaa niin paljon kuin olisin halunnut. Itse asiassa toisinaan aikaa ei tuntunut löytyvän lainkaan. Sitten kun treffit viimein saatiin sovittua meidän sekä ruuhkavuosien keskellä myös taistelevien ystäväperheidemme kalentereihin, niin eikös viime hetkellä treffit peruunnu, kun poppoosta joku sairastuu flunssaan, oksennustautiin tai ripuliin. Alisankaan ystäviä päiväkodin ulkopuolelta emme ole kerenneet kevään jälkeen tapaamaan lainkaan, joten siihen ensi vuosi saisi myös tuoda muutoksen. Ystäviä on siis ollut erityisesti ikävä kuluneena vuonna ja ensi vuoden aikana toivon nimenomaan reilusti enemmän yhteistä aikaa ystävien kanssa ja eiköhän se tule onnistumaankin, sillä tiedossa ei ole kuukausien mittaisia ulkomaanreissuja, suuria elämänmuutoksia ja uuteen elämänrytmiinkin töiden ja päiväkodin suhteen alamme ihan mukavasti asettumaan, vaikka toki toivon myös menestyksekästä blogivuotta, uusia tuulia ja yhteistyöprojekteja sen saralla.

Heti ensi vuoden alkuun talvilomallemme on kuitenkin yksi ulkomaanreissu tiedossa, kun karkaamme pienen perheemme ja veljeni voimin kahdeksi viikoksi Thaimaahan aurinkoon ja lämpöön. Ihana reissu kutkuttelee jo aivan nurkan takana ja reissulta odotan ennen kaikkea valoa, rantaelämää, hyvää ruokaa, snorklausta sekä juurikin sitä kiireetöntä yhdessäoloa, kun aamulla ei tarvitse herätä herätyskellon pirinään silmät väsymyksestä ristissä, hätäpäissään etsiä kadonneita sukkia kellon kanssa kilpaa ja pukea muotitietoisen taaperon päälle niitä juuri vääriä hanskoja, jotka eivät tänä(kään) aamuna kelpaa eikä kippuraksi keriytynyt lapsen peukalo mene rukkaseen omalle paikalleen millään. Lomalla haluan lompsia aamuauringon lämmössä hotelliaamiaiselle ilman pienintäkään kiirettä ja kun vatsa on tankattu, jatkan matkaani pyyhe olalla kohti hotellin uima-allasta tai lähellä sijaitsevaa merenrantaa. Kun nälkä yllättää, käyn rantaravintolasta ostamassa lautasen täyteen ihania thaiherkkuja vesi kielelle herahtaen.

Ensi vuonna olisi myös kiva keretä mökkeilemään, sillä tänä vuonna reissujemme vuoksi kaikki mökkeilyt Suomen kesässä jäivät väliin. Tosin moni mainitsi loppukesästä, että täällä Suomessa jäi tältä vuodelta kesäkin väliin ja sää hyppäsi suoraan keväästä syksyyn, mutta uskon, että ensi kesänä on sitten kelit kohdallaan mökkeilylle ihan täällä kotosuomessakin, joten kaikki tutut hei, meitä saa heitellä mökkikutsuilla. Lämmitetään sauna, vastotaan kunnolla, pulahdetaan hyisen kylmään järveen (Suomessa järvivesi on heinäkuussakin jääkylmää jos minulta kysytään), grillataan herkkuja ja parannetaan maailmaa turisemalla pitkälle iltaan nuotion loimussa.

DSC_1159[1]

Tervetuloa vuosi 2018 ja hyvää uutta vuotta kaikille! Hyviä sunnuntaisia uudenvuoden juhlia myös jokaiselle, mutta älkää ampuko ilotulitteilla tai skumppapullojen auki poksahtelevilla korkeilla itseänne tai ketään muutakaan silmään ja pidetään huoli toisistamme sekä pelkäävistä karvakamuistamme myös!

Mainokset

3 thoughts on “Vuoden 2017 tilinpäätöksen hetki ja katse kohti vuotta 2018

  1. Kiitos kun olet mukana Viikon Kuva Maailmalta – Link Up Partyssa!
    Ihania valokuvia söpöstä pienestä tytöstä ja koko perheestä. Teillä on ollut todella hieno vuosi, toivottavasti tämä vuosi 2018 tuo mukanaan enemmän aikaa että ehditte olla yhdessä, tehdä kaikkea hauskaa ja vielä tavata ystäviäkin.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista! Hauska idea tämä sun Link Up Party, mulle oli täysin uusi juttu 😊 Ihanaa uutta vuotta 2018 myös sulle ja toivottavasti kokeilu blogilinkkien parissa osoittautuu menestyksekkääksi 😊!

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Blogin vuosi 2017 – Vesta box

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s