Kauneus ja hyvinvointi · Perhe-elämä ja pikkulapsiarki

Lapsi sairastaa, joten onko hyvisbakteereista eli probiooteista ollut lainkaan hyötyä?

DSC_1732[1]

Aika lailla tasan vuosi sitten tammikuussa kirjotin pitkät pätkät blogiin probiooteista. Postaus sisälsi tiukan tietopaketin siitä, mitä nämä ihmeelliset hyvisbakteerit oikein ovat ja millaisissa elämäntilanteissa niistä voisi saada apua ja hyötyä. Netistä useamman eri tietolähteen kautta keräämäni tietopaketin lisäksi kerroin omia kokemuksiamme liittyen probiootteihin ja aiheen alun perin nostin blogissani esille siksi, että olimme tuolloin lisäämässä nämä hyvisbakteerit pysyväksi osaksi Alisan ruokavaliota, sillä halusimme tukea vahvan vastustuskyvyn kehittymistä lapsemme suolistoon. Nyt vuoden päivät probiootit ovat olleet päivittäin mukana Alisan ruokavaliossa ja onkin aika hieman pohtia, että koenko näistä olleen meidän perheelle mitään hyötyä?

 

Vuoteen sisältyi muutaman päivän reissu Ruotsiin ja kahden kuukauden matka Kroatiaan. Lisäksi Alisa aloitti päiväkodin ja minä päivätyön. Olemme olleet siis moneen kertaan nenätysten sellaisen tilanteen kanssa, jolloin suoliston hyvisbakteereille ja vastustuskyvylle on todellakin ollut kysyntää. Tässä syksyn sekä talven mittaan olemme myös saaneet ottaa mittaa useammastakin flunssa-aallosta. Perheemme pöpöjakauma menee karkeasti jaettuna niin, että minä sairastan nuo ikävät kulkutaudit ja Larilla piisaa vauhtia elämässään ilmeisesti sen verran ruhtinaallisesti, etteivät bakteerit kerkeä hänen matkaansa hyppäämään. Alisa sen sijaan sitten saa osansa minuun iskeneistä pahispöpöistä.

 

Alisa sairasti ensimmäisen kuumeflunssansa Kroatiassa matkamme puolivälissä ja sen jälkeen olemme pariin kertaan Alisan kanssa olleet flunssassa molemmat. Nämä syksyn ja alkutalven flunssat ovat olleet sellaisia, että flunssapöpöt ovat kaataneet ensin minut sängyn pohjalle ja pari päivää minun jälkeeni flunssa on tarttunut myös Alisaan. Päiväkodin flunssakierteistä Alisa ei siis juurikaan ole saanut osaansa, ainakaan vielä, ja koputetaanpa tässä kohtaa puuta, ettei saisi jatkossakaan. Tosin Alisan päiväkodissa kiinnitetään paljon huomiota myös käsihygieniaan ja muutenkin ennaltaehkäiseviin toimiin, jotta mahdolliset sairastelukierteet saataisiin katkaistua nopeasti. Mutta mitäpäs kohtalon ivaa tämä onkaan, sillä samalla, kun tämä teksti oli työn ja pohdinnan alla (olin tämän kappaleen siis jo kirjoittanut muuten valmiiksi), soitettiin päiväkodista ja ilmoitettiin Alisan tulleen kipeäksi ja pyydettiin hakemaan pikku saikkulainen kotiin lepäämään. Se siitä puun koputtelusta sitten… Flunssien lisäksi olen tainnut vuoden aikana sairastaa jopa ennätykselliset kolme vatsatautia, mutta ihme ja kumma näistä vatsataudeista ei yksikään Alisaan ole tarttunut. Se nyt ei varmasti yllätä ketään, että eipä nuo vatsatautipöpöt Lariinkaan ole tarttuneet.

 

Lapsen elämään toki kuuluu sairastelu, eikä siltä voi välttyä. Sairastelu nimenomaan kasvattaa vastustuskykyä, joka syntyvällä lapsella on täysin kehittymätön ja lapsi saa suolistoonsakin ensimmäiset bakteerit vasta alatiesynnytyksen kautta altistuessaan äidiltä saamalleen bakteerikylvylle. Tästä alkaa monivaiheinen vastustuskyvyn kasvattaminen*, jota vanhemmat voivat lapsen kasvaessa vahvistaa muun muassa monipuolisella ruokavaliolla, jotta lapsi saa runsaasti vitamiineja ja hivenaineita sekä probiooteilla. Vastustuskyvyn kannalta erityisesti riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää. Vastustuskyvyn vasta kehittyessä kuvioon kuuluu kuitenkin myös sairastaminen* ja päiväkotitaipaleensa aloittava tarhalainen saattaakin olla sairaana jopa 100 päivää vuodessa, mutta keskimäärin pikkulapset sairastavat 5-10 tartuntatautia vuodessa. Jokaisen sairauden selättäminen kasvattaa vastustuskykyä, mikä kehittyy lapsella noin viisivuotiaaksi asti ennen kuin sairastelun määrä alkaa tasoittua aikuisen tasolle eli keskimäärin 2-4 tartuntatautiin vuodessa. Vaikka sairastelu kuuluu pikkulapsiarkeen ja päiväkotielämään, ei jatkuva sairastelu ole varmastikaan kenellekään hyödyksi tai varsinkaan mielekästä. Sairastelukierteen katkaisemiseksi* onkin syytä parannella jo iskeneet taudit kunnolla kotona viettäen kotioloissa sairaspäivien jälkeen vielä yhden terveen päivänkin ja kunnollinen käsihygienia on ehdottoman tärkeää, jotta pöpöt eivät leviäisi kulovalkean tavoin.

 

Hyvä suolistobakteerikanta edesauttaa sitä, että ihan jokainen pöpö ei pääsisi pikkulapsiaikana kuitenkaan iskemään ja ehkäisee myös allergioiden syntyä. Vitamiinien, hivenaineiden ja probioottien lisäksi vastustuskykyä kasvattavat luonnolliset elämään kuuluvat bakteerit* eli siinä mielessä paras tapa kasvattaa lapsen vastustuskykyä on antaa lapsen sotkea itsensä kuraveteen, nuolla kengänpohjia, maistella hiekkaa ja vanhempien kannattaa jättää antibakteeriset siivousaineet kauppaan sekä unohtaa neuroottinen siivoaminen. Elämästä ei pidä tehdä liian hygieenistä. Muistan joskus lukeneeni tutkimuksen, että ne perheet, joilla on lemmikkikoira, elävät terveempinä kuin koirattomat kotitaloudet ja voisin hyvin kuvitella, että tämä juontuu nimenomaan siitä, että koiran kanssa myös kotiin sisälle väistämättä kulkeutuu likaa ja bakteereita, jotka kasvattavat vastustuskykyä.

 

Mitä tulee probiootteihin ja kokemuksiimme niistä, niin ehdottomasti jatkamme probioottien käyttöä vastaisuudessakin, sillä vuoden aikana vastaan on tullut monta taudinaiheuttajaa, jotka Alisaa kuitenkaan eivät ole tartuttaneet, joten selvästi vastustuskyky on kehittymässä oikeaan suuntaan. En osaa tietystikään sanoa kehittääkö Alisan vastustuskykyä parhaiten ja tehokkaimmin perintötekijät, probiootit, tuoreista raaka-aineista itsevalmistettu ruoka, D-vitamiinit, lemmikkikoiramme olemassaolo, neutraali suhtautumisemme bakteereihin, säännölliset käsienpesurutiinimme vai kaikki nämä yhdessä ja kuinka paljon osuutta on sattumalla sekä hyvällä tuurilla. Sen osaan kuitenkin sanoa, että probiooteista ei ole meille ainakaan ollut haittaa ja osana muuten järkeviä elämäntapoja uskon sen vahvistaneen omalta osaltaan myös suolistobakteerien kehittymistä suotuisampaan suuntaan vastustuskyvyn kannalta.

 

Meille aikuisillekin on varattu taas kunnon tehobuusti Thaimaan matkaamme varten ja läpi koko reissun mekin syömme taas maitohappobakteereita kuurina tasapainottaaksemme vatsamme toimintaa ja auttaaksemme sitä selviämään kohtaamisesta vieraan bakteerikannan kanssa. Tosin tätä postausta kirjoittaessani tajusin, että viime vuonna minun tuli sairastettua selvästi keskivertoaikuista enemmän, joten pikkuisen olen kyllä alkanut miettimään, että olisikohan syytä lisätä probiootit itsellekin jatkuvaan käyttöön ja tarkistaa monivitamiinitablettieni D-vitamiinipitoisuus.

 

*sisältää linkin tekstin kirjoittamisessa käytettyyn lähdetekstiin

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s