Perhe-elämä ja pikkulapsiarki

Pikkulapsen media-aika; miksi me rajoitamme sitä?

IMG_3133

Jo esikoistamme odottaessani tutustuin paljon siihen, miten media-aika vaikuttaa pieneen lapseen. Hyvin nopeasti tiesin, että siinä missä jotkut vanhemmat tekevät tiukan linjavedon vaikkapa sokerin kanssa siten, ettei lapsi saa ensimmäisinä vuosinaan sokeria lainkaan, me hölläsimme tuossa asiassa ensimmäisen ikävuoden jälkeen, mutta sen sijaan päätimme vetää linjavedon media-aikaan. Tässä kohtaa on ehkä paikallaan tarkentaa, että medialla tässä yhteydessä tarkoitan digitaalista kuvamediaa, kuten televisio-ohjelmia, elokuvia, digitaalisia pelejä, tabletin ja kännykän käyttöä sekä nettisurffailua. Mediaan toki lukeutuu myös esimerkiksi radio-ohjelmat, musiikki, lehdet ja kirjatkin, mutta tuosta sisällöstä lapselle sopiva osa on ollut lapsemme elämässä mukana ihan alusta saakka, sillä kirjoitettu, laulettu ja puhuttu osa mediaa on erottamaton osa meitä itseämme enkä näe sillä olevan haitallisia vaikutuksia lapsen kehitykselle, vaan päinvastoin lapsi nauttii, kehittyy ja oppii itsestään ja ympäristöstään kirjojen, kuvien, satujen ja musiikin kautta. Määrittelimme siis linjavedossamme, että lapsemme digitaalinen media-aika menisi lähes tulkoon nollatoleranssilla ainakin parivuotiaaksi asti ja sen jälkeen tilannetta tarkastellaan uudelleen.

 

Niinpä telkkari sammutettiin sinä samaisena hetkenä, kun ylpeänä, onnellisena, väsyneenä, häkeltyneenä ja hämmentyneenä kannoimme pienen, jääkarhun pennuksi puetun, vastasyntyneen nyytin turvakaukalossaan kotioven kynnyksen ylitse. Juhlimme viikon päästä tuon pienen nyytin 2-vuotissyntymäpäivää (luoja miten nopeasti aika onkaan juossut) ja päätöksemme mediattomasta ajasta on edelleen pitänyt, telkkari on pysynyt suljettuna, enkä tällä hetkellä näe Alisan syntymäpäivän jälkeenkään aihetta alkaa tuputtamaan telkkariohjelmia lapsellemme, vaan ennemmin edelleen näen hänet leikkimässä ja kirjoja selailemassa kuin passivoituneena tuijottamassa telkkariohjelmia. Tässä postauksessa ajattelin hieman avata niitä syitä, miksi me valitsimme näin.

 

Mannerheimin lastensuojeluliitto on julkaissut paljon tietoa pikkulapsien mediankäytöstä ja myös tähän sisältöön minä tutustuin päättäessäni linjavedoista meidän lapsemme media-aikaan liittyen. Pieni vauva kaipaa vain vanhemman ja tuttujen ihmisten läsnäoloa ja vuorovaikutusta heidän kanssaan. Luonnostaan uteliaat vauvat tutustuvat maailmaan hyödyntäen kaikkia aistejaan ja erityisesti tunnustelemalla ja maistelemalla vauvat alkavat hahmottaa ympäristöään. Digitaalista mediaa vauvat eivät tarvitse elämäänsä lainkaan. Kovat äänet, välkkyvät valot ja nopeasti vaihtuvat tv-ruudun ja muiden medialaitteiden kuvat voivat saada lapsen vain kiihtymään ja valpastumaan turhaan, pelkäämään ja säikkymään. Telkkariohjelmien, digitaalisten pelien ja elokuvien tuomat aistiärsykkeet ovat yksinkertaisesti vain liikaa pienelle vauvalle, joka ei vielä edes ymmärrä ohjelmien sisältöä. Digitaalinen media ei tuo lapsen kehitykselle mitään positiivista lisäarvoa, sillä vanhemman kanssa yhdessä leikityt lorut ja leikit tukevat vauvan puheen kehitystä ja auttavat hahmottamaan muun muassa vuorokausirytmiä ja päivärutiineja, kun vaikkapa tietty rauhoittava loru liitetään aina nukkumaanmenoon.

 

Kasvava vauva hyödyntää aistejaan yhä laajemmin tutustuessaan ympäröivään maailmaan, kun hän oppii liikkumaan. Maailma avartuu vauvalle ryömimisen, konttaamisen ja kävelemään oppimisen myötä. Kasvaessaan vauva kiinnostuu ympärillään olevista asioista yhä enemmän, kuten myös televisiosta. Vauva tuntee tunteet ruumiillisesti joko miellyttävinä tai epämiellyttävinä. Tv-ruudun välke ja kovat äänet voivat vaikuttaa myös vauvan tunteisiin ja saada vauvan tuntemaan pahaa oloa, pelkoa ja kiukkua. Näiden tunteiden laannuttamiseksi vauva tarvitsee vanhemman lohdutusta. Alle vuoden ikäinen vauva ei tarvitse digitaalista mediaa elämäänsä lainkaan, vaikka kiinnostuisikin kehityksensä myötä medialaitteista, sillä media luo liikaa aistiärsykkeitä vauvan kehittyville aivoille, jotka eivät osaa vielä käsitellä niin suurta aistiärsyketulvaa.

 

Myöskään taaperoksi kasvanut lapsi ei vielä tarvitse digitaalista mediaa elämäänsä. Ainoastaan vuorovaikutus aikuisen kanssa auttaa lasta peilaamaan omia havaintojaan itsestään ja maailmasta suhteessa aikuisten käsitykseen samoista asioista ja tätä kautta lapsi voi jakaa oivaltamisen ja oppimisen ilon läheisen ihmisen kanssa. Tätä digitaalinen media ei lapselle voi tarjota ja siten se ei tässä vaiheessa vielä edelleenkään tarjoa lapsen kehitykselle minkäänlaista lisäarvoa. Monet lapset innostuvat taaperoiässä musiikista ja rakastavat laululeikkejä ja tanssimista, he kiinnostuvat kuvitetuista kirjoista ja mielenkiintoisesti kerrotuista saduista. Sen sijaan digitaalisen median tarjoama sisältö voi olla taaperolle vielä liian nopeatempoista ja monimutkaista käsiteltäväksi, vaikka taaperon katsoma materiaali olisikin sallittu aivan pikkulapsillekin.

 

Yli kaksivuotias lapsi voi alkaa jo hiljalleen tutustumaan digitaaliseen mediaan yhdessä vanhemman kanssa. Lapsi tykkääkin katsella mediasta muun muassa muita lapsia, eläinhahmoja sekä ystävällisiä fantasiahahmoja, mutta pienten lasten mediakäyttö tulisi vanhempien toimesta rajata vain hyvin lyhyisiin pätkiin. Vanhemmat voivat valita tämän ikäiselle lapselle sopivaa sisältöä kaikille sallittujen mediasisältöjen joukosta, jotka ovat merkitty kirjaimella S. Digitaaliselle medialle asetetut ikärajat eivät ole suosituksia, vaan ne varoittavat lapsen ikätasolle haitallisesta sisällöstä. Vanhempien kannattaa myös huomioida, etteivät kaikki S-ikärajalla merkityt ohjelmat kuitenkaan sovi pikkulapsille, sillä nuo ohjelmat eivät vain sisällä sellaista sisältöä, jonka perusteella niille olisi asetettu korkeampi ikäraja.

 

Folkhälsanin tutkimuskeskuksen Dagis-tutkimuksessa oli selvitetty 800 suomalaislapsen media-aikaa. Tutkimuksen lapset olivat 3-6-vuotiaita. Tutkimuksissa selvisi, että Suomessa lapset tuijottavat ruutua paljon. Keskimäärin lasten käytössä on viisi eri medialaitetta, joita yhteensä keskimäärin katseltiin tunti ja 51 minuuttia vuorokaudessa. Neljällä kymmenestä lapsesta ruutuaikaa oli enemmän kuin kaksi tuntia päivässä. Ruutuaika kasvoi mitä vanhemmaksi lapsi tuli eli keskimäärin 3-vuotiaiden ruutuaika oli vähäisempää kuin tutkimukseen osallistuneilla 6-vuotiailla lapsilla. Uusimman viime syksynä annetun amerikkalaissuosituksen mukaan 2-5-vuotiailla lapsilla saisi olla ruutuaikaa maksimissaan tunti päivässä, joten suomalaislapset ylittävät tuon suosituksen heittämällä. Suomessa vastaavaa suositusaikaa ei ole annettu. Dagis-tutkimuksessa huomattiin, että mitä enemmän lapsella oli ruutuaikaa sitä vähemmän hän nukkui. Varmastikin tärkeämpää omasta mielestäni on ennen kaikkea kiinnittää huomiota median sisältöön ja siihen onko se omalle lapselle sopivaa, mutta ruutuajan rajoittaminen on ehdottomasti myös perusteltua, sillä vähemmän nukkuvat lapset oletetusti ovat väsyneempiä, mikä vaikuttaa keskittymiskykyyn, oppimiseen ja jaksamiseen.

 

Lapsen ruutuaika ei missään nimessä saisi olla pois liikkumiseen, leikkiin ja vuorovaikutukseen käytetystä ajasta, mikä vie eteenpäin lapsen motorisia, kognitiivisia sekä sosiaalisia taitoja. Liiallinen ruudun tuijottelu voi vaikuttaa myös lapsen keskittymiskyvyn kehittymiseen. Nämä vaikutukset eivät välttämättä näy heti, mutta ongelmat voivat tulla vastaan myöhemmällä iällä, kun esimerkiksi koulutehtäviin keskittyminen voikin olla vaikeaa. Lapsi toimii omien mielihalujensa maailmassa eikä osaa ajatella oman toimintansa vaikutuksia pitkällä tähtäimellä. Niinpä aikuisen tehtävänä on ajatella lapsen puolesta, ottaa huomioon myös ruutuajan mahdolliset haitalliset vaikutukset ja rajoittaa ruutuaika lapselle sopiviksi annoksiksi sekä pitää huoli siitä, että lapsen silmien eteen päätyvän median sisältö on lapsen ikätason huomioon ottaen sopivaa eikä vanhemman tule sokeasti luottaa vain kuvaohjelmalle tai digitaaliselle pelille asetettuihin ikärajoihin.

IMG_3134

Olen huomannut, että toimintamme on jo tähän mennessä ollut oikeansuuntaista. Telkkarin, tabletin, tietokoneen ja puhelimen käytön rajoittaminen alle 2-vuotiaan lapsemme elämässä lähes nollatasolle on tuonut tilalle lapsen monipuolisen kiinnostuksen kirjoihin, joita meillä edelleen kulutetaan päivittäin paljon. Lapsemme on myös hyvin touhukas ja hänellä on vilkas mielikuvitus. Tekeminen leikkien muodossa ei kyllä lopu kesken. Alisa osaa myös kielellisesti jo alle kaksivuotiaana kertoa valtavasti niistä asioista, jotka hänestä ovat mieleenpainuvia, kuten päivän tapahtumista ja matkoilta jääneistä muistoista. Lapsemme on myös hyvin pienestä asti nukkunut keskivertoa paremmin, mikä johtuu toki monista eri tekijöistä ja varmasti sattumastakin, mutta uskon, että osansa tekee myös se, että lapsen elämästä puuttuvat medialaitteet. Medialaitteiden led-valoista hohkava sinisävyinen valo tekee saman kuin auringonvalo eli virkistää ja pitää hereillä varsinkin iltaisin, joten medialaitteiden valolla voi olla hyvinkin voimakas vaikutus lapsen nukahtamiseen ja uneen.

 

Ennen lapsen syntymää varsinkin Larilla oli tapana napsauttaa telkkari auki ja laittaa musiikki päälle samantien, kun töistä kotiin pääsi. Monesti sen lisäksi hän räpläsi puhelimesta läpi myös somepäivitykset ja iltapäivälehtien uutiset ja saattoipa hän pelata vielä jotain nettipeliäkin siinä samalla. Myös itse katsoin huomattavasti laajempaa kavalkadia eri televisio-ohjelmia ennen äidiksi tuloa ja roikuin puhelimessakin vapaa-aikana paljon nykyistä enemmän. Mediatulva oli siis aiemmin valtava, joten lapsen syntymä on vaikuttanut meillä positiivisesti koko perheen media-aikaan, kun telkkari pysyy kiinni lapsen nukkumaanmenoon asti ja lapsen hereillä ollessa pääpaino on yhdessäolossa eikä puhelimen pläräilyssä. Blogi on itselleni yksi paljon vapaa-aikaa vievä harrastukseni, mutta sekin on rajautunut niihin aikoihin, kun lapsi nukkuu tai viettää aikaa Larin kanssa. Minun ja tyttäreni ajasta blogini ei ole koskaan pois ja sellaisena sen haluan pitääkin. Silloin, kun on aika leikkiä, hyppiä, pomppia, tanssia, askarrella, lukea tai pitää vain sylissä, pysyy tuolloin myös läppäri kiinni.

 

Väärinymmärrysten välttämiseksi täsmennettäköön vielä, että en tuomitse niitä perheitä, joissa tästä asiasta on päätetty toisin ja pikkulapset katselevat medialaitteita enemmän kuin meillä. Ymmärrän hyvin, että lapsen keskittyessä hetken vaikka siihen Pikku Kakkoseen tai muuhun lastenohjelmaan tai kissavideoihin tabletin äärellä tarjoaa se vanhemmalle rauhallisen hetken valmistaa päivällinen, tehdä muita kotitöitä tai vaikka ihan vain hörppiä kahvikupponen kaikessa rauhassa. Myös meillä Alisa on yksittäisiä kertoja saanut katsella medialaitteita. Esimerkiksi hiustenleikkuu olisi aivan mahdoton projekti ilman Pipsa Possua, sillä tuolla ohjelmalla saan istutettua lapsen penkkiin juuri siksi aikaa, että ennätän lyhentämään otsahiukset, sillä muuten Alisa pyörisi penkissä kuin villiintynyt ampiainen pyrkien saksia karkuun. Myös lentomatkat Thaimaahan ja takaisin sujuivat huomattavasti mukavammin, kun Alisa sai pitkästymisen hetkinään tuijotella hänelle valikoituja lastenohjelmia. Ääriajattelua en siis kannata tässäkään asiassa, vaan luovimalla ja järki päässä se paras lopputulos saavutetaan.

 

Aiemmat tätä aihetta sivunneet blogitekstini:

Mitä lapsi lukee ja voiko sillä korvata telkkarin?

Mitä hyötyä on lukemisesta?

 

Tekstissä käytetyt lähteet:

Runsas ruudun tuijottaminen vaikuttaa pikkulapsen aivoihin – näin rajoitat lapsesi ruutuaikaa!

Tutkimus: Moni pikkulapsi tapittaa ruutua yli kaksi tuntia joka päivä

MLL – Vauva ja median käyttö

MLL – 1–2-vuotias ja median käyttö

MLL – 2–3-vuotias ja median käyttö

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s