Perhe-elämä ja pikkulapsiarki

Lapsen ensimmäiset teemasynttärit: 2-vuotiaan naamiaiset

IMG_3202

*Yhteistyössä Vegaoo.fi-verkkokauppa

 

Alisan synttäreitä juhlittiin pääsiäisenä ja niin vain minun pikku taaperostani kuoriutui yhdessä yössä leikki-ikäinen. Tuo vilkas papupata, jolta juttua päivän tapahtumista riittää pitkälle uniajallekin iltaisin, joka osaa jo pukea vaatteetkin päällensä ja hoivailee itse kissapehmojaan sekä vauvanukkejaan, on yllättäen kasvanut pienestä toukasta jo jotenkin niin isoksi lapseksi, että en oikein edes ymmärrä, missä välissä tuo kasvupyrähdys on tapahtunut. Jossain siinä väsyneiden aamujen, flunssien, korvatulehdusten, orastavan ensimmäisen uhmaiän, märkien rukkasien, tarinatuokioiden, vauvaleikkien, naamiaissynttäreiden suunnittelun ja Nalan hännästä vetämisen lomassa kaiketi tuo lapsikin on saavuttanut jo kahden vuoden iän.

IMG_3187

IMG_3190

IMG_3192

Nämä rajapyykit jotenkin ottavat aina yllättävän koville. Sydämestä puristaa ajatus, että ennen kuin ehdin huomaamaankaan, olen kaiketi jo saattamassa esikoistani koulutielle, mutta toivottavasti siihen oikeasti vielä olisi paljon aikaa, sillä en todellakaan ole vielä valmis päästämään lapsestani senkään vertaa irti, että hän saisi pyristellä ilmaan ensimmäiseltä pieneltä kiveltä tai mäen nyppylältä omine, hentoisine siipineen. Reagoin näihin tärkeisiin hetkiin aina vatsallani ja niin kävi tälläkin kertaa, sillä kun viimeisetkin vieraat olivat lähteneet juhlista, olimme siivonneet kodin juhlien jälkeen, Alisa oli laulanut itselleen ”Paljon onnea vaan Alisa”-laulua tunnin verran sängyssään ennen nukahtamistaan yöunille ja kun minä vihdoin ja viimein pääsin kaatumaan omaan sänkyyn rättiväsyneenä, onnellisena, haikeana ja juhlastressistä vapautuneena, olikin kehoni toista mieltä. Minun oli pakko nousta vielä ylös ja käydä vessassa oksentamassa, sillä jotenkin kroppa potki fyysisesti ja konkreettisesti minusta ulos stressin, jännityksen ja apeat ajatukset siitä, että lapseni tosiaan kasvaa isommaksi päivä päivältä yhä kiihtyvällä vauhdilla, enkä minä mahda sille asialle mitään. Siinä missä toiset vierailevat vessassa jännityksen, stressin ja pelon vuoksi ennen h-hetkeä, puran minä sitten taas tuon tunnemylläkän pihalle, kun valokeilat ovat kohdaltani sammuneet. No se siitä, mutta mennäänpä nyt vihdoin ja viimein niihin synttäreihin.

IMG_3191

IMG_3194

IMG_3211

Sain vuoden alussa Vegaoo.fi-verkkokaupasta yhteydenoton, jossa kyseltiin halukkuuttani yhteistyöhön heidän kanssaan. Vegaoo.fi on osa manner-Euroopassa toimivaa emoyhtiötään ja he ovat erikoistuneet niin aikuisten kuin lastenkin naamiaisasujen ja –tarvikkeiden myyntiin. Vegaoo onkin Euroopan johtava naamiaisasujen ja juhlatarvikkeiden myyjä netissä ja hiljattain he ovat laajentaneet toimintaansa tänne Pohjolaankin avaten verkkokaupat myös Ruotsiin, Tanskaan ja Suomeen, joista vuonna 2017 avattu Suomen verkkokauppa on kolmikon nuorin. Naamiaisasujen lisäksi verkkokaupasta löytyvät myös kakkukuvat, juhlakoristeet, astiat kuin monet lahjaideatkin. Vegaoo.fi-verkkokauppaan pääset tutustumaan täältä. Pikaisesti tutustuttuani Vegaoon nettisivuihin ja tarjontaan tiesin, että haluan ehdottomasti kokeilla yhteistyötä heidän kanssaan ja mieleen nousivat välittömästi edessä häämöttävät Alisan 2-vuotisjuhlat, joihin teema oli tämän yhteistyön myötä selvä; naamiaiset! Vegaoolta saimme läjän *juhlatarvikkeita, Alisalle maailman söpöimmän *kissa-asun ja pitihän pikkukissalla olla äitikisukin, joten myös minulle tilattiin *kissasilmikko, jonka kaveriksi taiteilin mustista sukkahousuista itselleni hännän. Sukkahousut sulloin täyteen villasukkia ja nimesin tuon kissanhäntäni merimakkaraksi. Miau!

IMG_3164

IMG_3165

IMG_3166

IMG_3230

IMG_3231

Kutsuessamme vieraita Alisan synttäreille, pyysimme myös vieraita mahdollisuuksien mukaan pukeutumaan teeman mukaisesti eli asu oli vapaa, mutta toivottava ja jokainen saisi itse päättää oman naamiaishahmonsa. Lari pukeutui meksikolaiseksi mieheksi, sillä häämatkaltamme toimme matkamuistona ponchon sekä valtavan sombreron, jonka lierien kanssa Lari törmäili juhlavieraisiin ja asuntomme seiniin koko juhlien ajan. Oli mahtavaa saada matkamuistot käyttöön näin hauskalla tavalla! Tuo asu ei sitten paljoa muuta kaivannutkaan kuin naamaan hieman väriä aurinkopuuterista ja kajalilla taiteiltiin paksut, mustat viikset sekä hieman lisää asennetta myös kulmakarvoihin. Meksikolaisen, vanhanliiton mariachin lisäksi juhlissa nähtiin muun muassa niin kettu, noita-akka kuin Pekka Puupääkin ja monia muita. Epäonneksemme Alisan juhlapäivälle juuri osui tietenkin pelätty ja laajasti uutisoitu lumi-inferno, jonka vuoksi puoli Suomea meni sekaisin, joten pitkänmatkalaisista vieraistamme ainakin Peppi, Herra Hakkarainen kuin raksalaisten perhekin jäivät puuttumaan. Alun pitäen siis kutsumistamme lähes kolmestakymmenestä vieraasta lumimyräkän läpi kevätflunssia uhmaten meille tiensä löysivät vain noin kymmenen vierasta, mutta mitäs väliä sillä oli, sillä voin kertoa, että ainakin meillä oli ihan valtavasti syötävää, sillä sitä oli varattu kolminkertaiselle vierasmäärälle ja monestihan se niin meneekin, että siitähän ne pidot paranee, kun väki vähenee. Niinpä me juhlimme pienellä porukalla ja söimme vatsamme pinkeiksi, vaikka kyllä totesin kerran tai pari, että tämä lumisade alkaa nyt ärsyttää jo sen verran paljon, että kohta ostan talon Italiasta ja lähden karkuun tätä Suomen surkuhupaisaa säätä, missä kevät saapuu ilmeisesti vasta juhannuksena.

IMG_3220

IMG_3225

IMG_3253

IMG_3264

IMG_3265

Juhlan ohjelmanumerona syömisen ja onnittelulaulun lisäksi oli meksikolaisista ja espanjalaisista juhlista tunnettu *piñata, jonka saimme myös Vegaoolta. Täytimme piñatan värikkäillä, metallinhohtoisilla *Happy Birthday –konfeteilla sekä paperiin käärityillä suklailla. Lapsivieraamme olivat sen verran pieniä, että turvallisuussyistä meillä ei sidottu silmiä, jotta kodistamme löytyi ohjelmanumeron päätteeksikin vielä edes yksi ehjä lasivaasi ja kynttelikkö. Olimme varanneet paperipusseja lapsille, jotta he saivat kahmia kahtia hajoavasta piñatasta lattialle konfettisateen mukana lentäneet karkit kukin omaan pussukkaansa ja viedä kivan karkkipussin vielä mukanaan kotiinsa juhlien jälkeen. Tämä ohjelmanumero oli omasta mielestäni kyllä niin kiva, että piñatoistahan on tehtävä ihan perinne tulevillekin vuosille! Minäkin haluan oman yksisarvispiñatan, sillä kuka muka tuollaista ihanuutta voisi vastustaa!

IMG_3176

IMG_3178

IMG_3180

IMG_3280

IMG_3282

Juhlat olivat täydelliset! Koristeet olivat niin kauniit, Alisan puku oli todella laadukas, hyvännäköinen ja varmasti juhlien ihastelluin asu, pitopalvelusta tilaamamme ruuat olivat jokaista suupalaa myöten herkkua alusta loppuun saakka, kahvi porisi pannuun tasaista tahtia ja sekä meillä itsellämme että vieraillamme näytti olevan juhlissa mukavaa ja viihtyisää. Juhlista jäi mieleen raikuva nauru (myös minun kuuluvan nauruni lisäksi kuulin, että vieraatkin nauroivat) sekä leveät hymyt. Alisa rakasti lahjojaan ja kaikki vain oli niin ihanaa. Vaikka stressaan rajapyykkejä, ikävuosia ja hallitsematonta ajanjuoksua, niin rakastan juhlia ja etenkin sitä, kun saan järjestää niitä rakkailleni nähden heidän onnensa ja kasvoilta pirskahtelevan ilon juhlan keskellä.

IMG_3255

IMG_3262

IMG_3268

Seuraavana päivänä juhlien rääppiäisiin saimme vielä vieraaksemme tuon lumimyräkkään jumiin jääneen raksaperheenkin, joten onni onnettomuudessa, sillä pääsimme herkuttelemaan ja juhlistamaan Alisaa yhden päivän sijaan kahtena päivänä ja vetämään naamiaisasut päällemme vielä kerran. Samaan aikaan seinänaapuriimme muuttoa teki pariskunta ja nämä uudet naapurimme katsoivat varmasti hieman hitaasti, että mihin he ovatkaan muuttaneet, kun ensin Lari juoksi naamiaisasussaan pihamaallamme sytyttelemässä kynttilöitä lyhtyihin ja hetki sen jälkeen pihaan lompsi perhe, joka koostui Dietrich Marilynistä, raksa-Rositasta, Jukkosen Kallesta (remppamies hänkin) sekä suloisesta pikkuketusta.

IMG_3236

IMG_3238

”Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa

ja kohota korkealle.

Tahtoisin palasen taivasta

ja pilviä tyynyn alle.

Tahtoisin juosta kuin tuulispää

ja löytää sinisen saaren

tai kiivetä korkean vuoren päälle

ja omistaa sateenkaaren.

Tahtoisin tanssia metsässä

ja rakentaa majan puuhun.

Tahtoisin saada myös hopealaivan

ja purjehtia kuuhun.”

-Runo yhdestä Alisan saamasta onnittelukortista

 

Paljon onnea rakas Alisa; olet äidin ylpeyden aihe ja loputtoman ilon lähde! Rakastan sinua kulta, nyt ja aina!

IMG_3284

IMG_3287

*Blogiyhteistyön myötä Vegaoo.fi:ltä saatu Alisan kissapuku, minun kissasilmikkoni, piñata sekä piñata-keppi, konfetit ja juhlakoristeet lukuun ottamatta nimipalloja sekä serpentiiniä.

Mainokset

2 thoughts on “Lapsen ensimmäiset teemasynttärit: 2-vuotiaan naamiaiset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s