Piha ja luonto · Ruoka

Vihdoin onnekas kalareissu

IMG_3346

Vihdoin on se onnekas hetki käsillä, kun pääsen kirjoittamaan postauksen otsikolla ”onnekas kalareissu” ja tähän postaukseen onpi otsikon lisäksi vielä sisältöäkin tekstiksi ja kuviksi asti tarjolla. Tämä aihe vaatii ehkä hieman pohjustusta tähän väliin, jotta pääset kärryille, mistä puhutaan. Hmmm, mistähän aloittaisin kertomaan? Vaikkapa siitä, että meille Ahti ei ole todellakaan suonut antejaan jalomielisesti. Lari on innokas kalamies, mutta kalat eivät ole viime vuosina olleet kovin innokkaita kalamiehen kavereita. Turhaan on nimittäin Larille kireitä siimoja toivoteltu, kun kalareissuilta palaa aina mies tyhjin käsin ja kerran jopa ilman perämoottoria. Tosin sen kerran jälkeen ei olekaan ollut edes perämoottoria, minkä kanssa palata, sillä tuon reissun jälkeen venerannassa on tönöttänyt naapurin moottorillisen veneen sijaan soutuvene.

 

Kirjoitin blogiini kaksi ja puoli vuotta sitten postauksen otsikolla ”Eräs surkea kalareissu”. Tuossa postauksessa kerroin nimenomaan siitä onnettoman huonotuurisesta kalareissusta, kun Lari onnistui tupeloimaan perämoottorin Päijänteen pohjaan ja sinne syviin vesiin moottori katosi yhdessä silmän räpäyksessä. Vielä tänä päivänäkin kerromme vieraillemme tuota surkuhupaisaa tarinaa, kun katselemme parvekkeeltamme Päijänteelle päin, että tuolla kätemme osoittamassa suunnassa noin 20 metriä vastarannasta ulapalle päin makaa soutuveneen pieni ja uskollinen peräputputin, joka kaiketi tähän päivään mennessä on jo luopunut toivosta, että joku sen tulisi noutamaan, ja lopettanut putputuksen hautautuen järven mustaan pohjaliejuun. Ahti se varmaan naureskelee partaansa tuolle tapahtumalle ja siitä hyvästä ei ole siimoissa paljoa nykinyt.

IMG_3351

Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme aivan Päijänteen rannassa nyt aikalailla tasan neljä vuotta ja kertaakaan Lari ei ole onnistunut nappaamaan kalaa tuosta järvestä niin, että siitä olisi jotain kotiin tuomistakin. Pari aivan onnettoman kokoista sinttiä jokunen vuosi sitten pilkiltä nousi, mutta nuo pikkuahvenet paistettiin tuolloin Nalalle retkiherkuksi lähisaaressa nuotion loimussa tikun nokassa. Pakko nostaa kuitenkin Larille hattua sitkeydestä, sillä kuka oikeasti jaksaa kalastaa vuosia putkeen saamatta edes yhden ainutta oikeasti kalaksi kutsuttavaa saalista haaviin?

IMG_3347

Niinpä voitte kuvitella kuinka ylpeä aviomies pilkiltä kotiin saapui lauantaina aamupäivällä, kun naapurin kanssa aamukalassa ollut Lari saapui kolmen pienen ahvenen kanssa kotiin. Eihän tuo saalis paljoa ollut, mutta kuitenkin sen kokoiset affenet olivat koukkuun hätäpäissään tarttuneet, että ne saatiin fileoitua, paistettua pannulla voinokareessa ja maisteltua paistetun parsan ja itsetehdyn hollandaisekastikkeen kera. Annos oli niin parahultaisen ihana, täynnä makuja sekä itsetekemisen meininkiä ja viinilasillinen, jolla makuilottelut huuhdottiin suusta alas, kruunasi vielä koko komeuden, että kyllähän tuota itsekalastettua saalista herkuttelisi useamminkin ihan mielellään. Kyllä tällä saaliilla ja omatekoisella kalaherkulla Lari jaksaa metsästää seuraavaa saalista taas seuraavat vuodet! Toivotaan niitä kireitä siimoja nyt kuitenkin vähän aiemmin; jos vaikka kesällä saataisiin grilliin jo ihan kunnon kuha tai siika, jonka voisi täyttää voinokareilla, sitruunaviipaleilla, yrteillä ja ripauksella suolaa sekä pippuria. Se vasta olisi jotain!

IMG_3345

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s