Perhe

Onko lapseni alipainoinen?

IMG_2678

Kun makasin ensimmäistä kertaa Gravidan tutkimushuoneen lavetilla ultraäänigeelit vatsalla ihmetellen näytöllä näkyvää pikkuruista otusta, jolla oli villit sirkustreenit menossa vatsassani, eikä tuolla pienellä elämänalulla taivalta takanaan ollut vielä kolmea kuukauttakaan, sain kuulla ensimmäisen kerran, että vatsassani kasvaa sirorakenteinen, pikkuruinen vauva. Tuosta hetkestä lähtien sain kuulla joka kerta äitiysneuvolan lavetilla maatessani ja terveydenhoitajan tutkiessa vauvan vointia ja kasvua käsin tunnustelemalla, että ”voi miten siro vauva siellä vatsassa kasvaakaan”. Gravidalla rakenneultrassa saimme kuulla, että muutaman kuukauden päästä perheemme täydentyy pienen pienellä prinsessalla. Synnytykseni käynnistettiin korkean lapsivedenmenon jälkeen, kun synnytysosaston lääkäri ultrasi kohtuni ja totesi, että ”voi miten pieni vauva täällä onkaan”. Lapsen synnyttyä sain ohjeet pumpata rintani tyhjäksi maidosta monta kertaa päivässä, jotta maitoa tulisi pienipainoiselle vauvalleni niin paljon kuin mahdollista, sillä hän tarvitsee kaiken sen energian kasvuunsa ja joka päivä vauvan nälkä tulisi vain kasvamaan. Minä pumppasin ja pumppasin, imetin ja pumppasin ja imetysten välillä lapselle syötettiin ruiskulla pumpattua rintamaitoa lisämaitona, jotta pienipainoinen vauvani saisi tarpeeksi energiaa kasvaakseen. Kotiuduttuamme sairaalasta neuvolan ja kätilöiden ohjeiden mukaisesti heräsin yölläkin parin tunnin välein herättelemään ja syöttämään vauvaani, jotta hän sai tarpeeksi ravintoa. Tein työtä käskettyä imetyksen ja maidon pumppauksen kanssa ollen lopulta niin mahdottomassa tilanteessa, että maitobaaristani maitoa tuli koko kylän lapsille ja lopulta imetysvaikeudet päättyivät kuukausien monivaiheisen taistelun jälkeen rajuun tulehdukseen ja lääkärin käskyyn lopettaa imetys välittömästi. Vasta jälkeen päin ymmärsin, miten älyttömiä ohjeita minulle oli annettu ja miten moneen kertaan minua oli opastettu ammattilaisten toimesta harhaan.

IMG_2679

Olemme käyneet neuvolassa useammin kuin tavallinen neuvolaohjelma vaatisi, sillä meitä on patistettu seuraamaan pienen tyttäremme kasvua tarkkaavaisesti ja meille on jatkuvasti suositeltu ylimääräisiä neuvolakäyntejä painon kehityksen seuraamiseksi. Muutama viikko sitten ihana esikoistyttäreni täytti kaksi vuotta. Hän painaa nyt 2-vuotiaana saman verran kuin useimmat 1-vuotiaat painavat, vaikka pituutta hän onkin kasvanut enemmän suhteessa painoonsa. Syntymäpäivä tiesi naamiaisjuhlien ja kermakakkujen lisäksi myös 2-vuotisneuvolakäyntiä, johon meille oli varattu aika viikko sitten. Neuvolassa jatkui sama teema, joka meille on ollut niin tuttu jo sieltä ensimmäiseltä visiitiltämme Gravidassa lähtien, kun esikoiseni oli vasta kolmikuisena elämänsiemenenä vatsassani. Jälleen päiviteltiin lapsen painoa, piirreltiin kasvukäyrää ja katsottiin, että millä miinuskäyrällä se paino tällä hetkellä keikkuu. Saimme jälleen käydä lävitse terveydenhoitajalle lapsemme ruokavalion, ateriarytmit, ruokahalun sekä annoskoot. Syynäsimme läpi rasvat ruokavaliosta ja saimme olla ihmetyksen kohteina, että miten se lapsi niin hoikka onkin, vaikka syö niin paljon ravintorikasta, energiapitoista ruokaa sekä ruokavalioon lisättyjä hyviä kasvirasvoja. Sain jälleen sanoa jo varmasti kahdettakymmenettä kertaa, että katsokaa lapsen isän ruumiinrakennetta. Hän on pitkä ja hoikka ja sellainen hän on ollut syntymästään asti. Jo hänen vauva-aikoinaan on neuvolassa päivitelty lapsen pienipainoisuutta, kun energinen, vilkas poika on kasvanut ihan omilla miinuskäyrillään. Nyt hänen tyttärensä kasvaa niillä täsmälleen samoilla miinuskäyrillä omaan verkkaiseen tahtiinsa eikä siitä minun mielestäni pidä olla huolissaan. Sen sijaan, että tämä vastauksemme olisi purematta nielty, käännettiin kasvojemme eteen jälleen terveydenhoitajan tietokoneen näyttö, jossa huomioni kiinnitti ensimmäisenä punainen teksti ”lapsi on alipainoinen”. Meille tarjottiin jälleen ylimääräisiä painokontrolleja tähän välille ennen 3-vuotisneuvolakäyntiä, mikä tavallisesti olisi se seuraava neuvolakäynnin ajankohta.

IMG_2728

Nyt minulle kuitenkin riitti tämä painosta vauhkoominen. Hymyssä suin kieltäydyin kiittäen mahdollisuudesta painokontrolleihin ja ilmoitin, että varaamme Alisalle ajan sitten seuraavaksi 3-vuotisneuvolakäynnille vuoden päästä. Niin kauan, kun lapseni kasvaa muutoin hienosti, kehittyy, oppii, voi hyvin, syö hyvällä ruokahalulla, on energinen ja taitava oma itsensä, en koe pienintäkään tarvetta kytätä hänen painoaan ja keskittää energiaani siitä huolehtimiseen. Minulle riittää se, että tyttäreni kasvaa tasaisesti juuri sillä käyrällä, mikä hänelle sopii. Hän on juuri täydellinen sellaisena kuin on. Matkamme varrelle on osunut yksi lääkäri, joka on kommentoinut lapseni painoa positiivisesti. Tuo hetki oli juuri ennen Thaimaan matkaamme istuessamme päivystyksessä Alisan äkillisen korvatulehduksen vuoksi. Lääkäri kysyi lapseni painoa laskeakseen reseptille antibiootin oikean annostuksen ja kerrottuani lapsen painon, hän hymähti hymyssä suin: ”hänhän on juuri sopiva”. Minä olen tuon lääkärin kanssa niin samaa mieltä kuin vain olla voin. Tyttäreni on juuri sopiva.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s