Perhe-elämä ja pikkulapsiarki

Saavatko lapset olla lapsia?

DSC_2177[1]

Monien vanhempien yksi lempipuuhista tuntuu olevan sen oman pikku jälkeläisen vertailu muiden ihmisten lapsiin. Onko minun lapseni edistynyt, keskiverto vai hidas oppimaan ja kehittymään? Oikeasti, mitä väliä sillä on? Tästä aiheesta itselleni heräsi ajatuksia törmätessäni jokin aika sitten jossain somekanavassa jaettuun blogitekstiin, jonka aiheena oli lapsen kuivaksi oppiminen. Lyhyestä postausta kuvaavasta saatetekstistä kävi ilmi, että postauksen pääpointtina oli kauhistella sitä, kun kirjoittajan 2,5-vuotias kuopus ei vielä ollut oppinut kuivaksi, vaikka kirjoittajan esikoisella puolestaan ei käytetty vaippoja enää lapsen täytettyä kaksi vuotta. Tai ainakin sellainen kuva itselleni saatetekstistä tuli ja juuri siitä syystä en klikannut tuosta linkistä varsinaista postausta auki. Tekstin varsinainen sisältö jäi siis hämärän peittoon, sillä postauksen esittelyteksti oli turhan huomionhakuinen minun makuuni. Jäin kuitenkin pöyristyneenä miettimään, että mitähän ihmettä? Alisa on jo yli 2-vuotias eikä minulla ollut käynyt kertaakaan mielessä, että hänen olisi jo aika luopua vaipoista tai tuskastella, että miksei hän opi kuivaksi jo.

DSC_2192[1]

Lapset oppivat kuivaksi kukin omassa yksilöllisessä tahdissaan. Toinen aiemmin ja toinen myöhemmin. Joku voi olla oppinut kuivaksi jo 3-vuotiaana, monet ovat valmiita luopumaan vaipoista 3-4-vuotiaana ja joku ehkä vielä tätäkin myöhemmin. Vaipoista luopumisen jälkeenkin vahinkoja saattaa lirahdella, mikä sekin kuuluu asiaan ja on täysin normaalia. Lapsi oppii kuivaksi sitten, kun hänen hermostonsa on kehittynyt tarpeeksi, jotta lapsella on valmius tunnistaa vessahätä ja pidättää tarpeita hallitsemalla suolen ja virtsarakon toimintaa sillä välin, että kerkeää ilmoittaa vessahädästä ja pääsee vessaan. Kyse ei ole siis mistään sellaisesta, että lapsi kiusallaan, laiskuuttaan tai tyhmyyttään olisi oppimatta kuivaksi, vaan luonnollisesta kehityksestä, joka jokaisella tapahtuu omassa aikataulussaan, eikä siinä äidin ja isän päivittelyt ja voivottelut paljoa auta, että mikä sitä meidän Pyry-Petteriä oikein vaivaa, kun vieläkin tekee tarpeensa vaippaan. Suurella todennäköisyydellä häntä ei vaivaa yhtään mikään muu, paitsi vanhemman painostus oppia nopeammin kuin mihin lapsen keho on vielä edes valmis.

DSC_2193[1]

Monet vanhemmat ovat kuin tulisilla hiilillä oman lapsensa kehityksen suhteen ja vähän turhan innokkaasti verrataan oman lapsen kehitystä vanhemman omaan ja sisarusten historiaan sekä naapurien, sukulaisten, ystävien ja tuttujen muksujen kehitysvauhtiin. Kaikista innokkaimmat vanhemmat täyttävät netin vauvaforumit sun muut keskustelupalstat ”Kyllä minun Pyry-Petteri ja Aava-Maria osasi jo siinä iässä….”-kommenteillaan. Tuiki tavallinen metodi lapsen opettamiseksi kuivaksi näyttää olevan, että kylmän viileästi vain jätetään vaipat pois ja annetaan lapsen tehdä tarpeensa housuun niin kauan, kunnes hän oppii potalle tai pytylle. Jos keho ei vielä edes fyysisesti ole valmis pidättämään tarpeita, niin kyllä tuntuu pahalta noiden lasten puolesta vanhempien touhu. Viho viimeinen paikka, jossa oman lapsen kehitystä kannattaa lähteä vertailemaan, onkin nimenomaan netin keskusteluforumit, joissa keskustelun ydin on ehkä enemmänkin kilpailussa, että kenen lapsi oppii ensin ja on taitavin.

DSC_2180[1]

Nykyajan trendi tuntuukin monesti olevan lasten vertailu toisiinsa ja halutaan tietää, mihin ikään mennessä kenenkin lapsi oppi puhumaan, kävelemään, potalle, pytylle, päiväkuivaksi, yökuivaksi, luopumaan tissistä ja tutista, syömään itse, pukemaan itse, nukahtamaan yksin, nukkumaan omassa huoneessa ja mitä vielä. Kohta varmaan lasten pitäisi kirjoittaa gradukin jo viimeistään eskarissa, jotta lasta voi kutsua yhteiskuntakelpoiseksi. Miksi lapset eivät vain saisi olla lapsia ihan niin pitkään kuin haluavat ja kukin kehittyä omaan, täydelliseen tahtiinsa? Miksi heitä pitäisi vertailla toisiinsa? En minäkään osaa neuloa villasukkaa, vaikka lapseni kummitäti osaa. Eikä minun tarvitse stressata siitä, että miten en sitäkään taitoa vielä tähän päivään mennessä ole oppinut. Sen sijaan, että jäisin puutteellisia taitojani murehtimaan, olen onnellinen ihanista villasukista, joita lapsemme kummitäti lapselleni kutoo. Vaikka villasukan kutominen ei nyt suoraan olekaan verrannollinen hyvän ja itsenäisen ihmiselämän edellyttäviin taitoihin, niin silti samaa rentoutta soisin monelle myös siihen ajatusmaailmaan, mitä tulee lapsen kehitykseen. Vai kuinka moni lapsi vielä ylioppilaslakinkin jo saatuaan nukkuu vanhempiensa välissä, käy potalla, pitää vaippoja, imeskelee tuttia ja pyytää äitiä syöttämään ja pyyhkimään? Niinpä… Kyllä ne lapset vain oppivat ne välttämättömät taidot ajallaan ilman, että sitä asiaa tarvitsee vatvoa tuiki tuntemattomien vanhempien kanssa keskustelupalstoilla ja kauhistella: ”Jestas sentään, käyttääkö sun 2-vuotias lapsi vielä vaippoja eikä ole oppinut vielä potallekaan”, vaikka käytännössä katsoen sen ikäisistä lapsista ani harva on vielä kypsynyt tarpeeksi, jotta olisi edes valmis luopumaan vaipoista.

DSC_2199[1]

Viisasta vanhemmuutta mielestäni on se, ettei vaadi lasta oppimaan nopeammin kuin mihin hän on valmis. Annetaan lasten olla lapsia ja nautitaan juurikin heidän omalaatuisuudestaan ja ainutkertaisuudestaan ja näinhän suurin osa vanhemmista tekeekin. Parasta on saada katsoa lapsen iloa hänen omaehtoisesta oppimisestaan ja onnistumisen hetkistään ja vilpittömästi iloita niistä yhdessä lapsen kanssa. Yhteinen ilo ruokkii oppimista ja kannustaa oppimaan lisää.

DSC_2197[1]

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s